Supersankareita on tuotu viime vuosina tavallisten ihmisten tietoisuuteen miltei puoliväkisin. Esimerkiksi viimeaikojen Batman-leffoista on voinut nauttia täysin rinnoin, vaikka ei olisikaan sarjakuvista erityisen innostunut. Kun mielenkiinto supersankareita kohtaan on avattu, antaa se ehkä Deadpoolin tyyppisille tuntemattomammille sarjishahmoille mahdollisuuden ottaa tuulta siipiensä alle. Keinot vain pitäisi olla hieman paremmat. Siinä missä Batman-leffat oli toteutettu aivan erityistä tyylitajua käyttäen, edustaa räävitön Deadpool ehkä sitä toista ääripäätä.



Deadpoolin oma peli on oikeastaan kuin Deadpool itse. Hieman korni, mauton, lapsellinen sekä jokseenkin laaduton. Sanottakoon, että herran sarjakuvat eivät ole itselleni tuttuja, eikä tämä peli aiheuta pakonomaista tarvetta tutustuakaan niihin. Jos sarjisten huumori on pelin viljelemän luokkaa, saavat puolestani jäädä koristamaan lehtikioskin hyllyä. Deadpoolin nimeä kantava peli ei ole toki ainoa julkaisu, jossa hahmo on esiintynyt. Itseasiassa Dedikseen on voinut törmätä jo ainakin kuudessa eri Marvel-aiheisessa pelissä.

Hahmona Deadpool on idean tasolla jokseenkin hupaisa irtiotto perinteisestä supersankariteemasta. Hän edustaa taustatarinansa ja erityisvoimiensa puolesta jokseenkin stereotyyppistä hahmoa, mutta aivan erityisen Deadpoolista tekee se, että hän tietää olevansa sarjakuvahenkilö. Tästä inspiroituneena Deadpool on toki erittäin innostunut ideasta, että hänestä tehdään myös videopeli. Itsetietoinen Deadpool pyrkii vitsailemaan pelihistorian käytetyimmillä kliseiööä, mutta käytännössä kompuroi itse siihen tosiasiaan, että se ei ole erityisen hyvä peli. Vanha hyvä sanonta ”tee itse parempi” nousee jälleen huulille. Tähän samaan ongelmaan törmäsin jo jokunen vuosi sitten Eat Lead: The Return of Matt Hazard -pelin kanssa, joka niin ikään yritti vinoilla nykyräiskintäpeleille, siinä onnistumatta.



Pelissä yritetään kyllä vääntää vitsiä mahdollisimman monella eri tasolla. Pelintekijöitä ei voi syyttää siitä, että samaa vitsiä yritettäisiin kertoa pelaajalle useampaan kertaan. Itseäni kuitenkin häiritsi se, että sen sijaan että olisin kyllästynyt vitsailuun, koin kokonaisuuden erittäin sekavana sillisalaattina. Varmasti pelin pääsuunnittelijalla oli jossain vaiheessa jonkinlainen punainen lanka mielessään, mutta jossain vaiheessa se vain sotkeentui ompelulaatikon jokaisen erivärisen lankakerän kanssa. Etenkin pelin visuaalisen ilmeen suunnittelijalla tuntuu olleen väärän värisiä sieniä lautasellaan, sillä erilaisia graafisia tyylejä viljellään enemmän kuin olisi keskimäärin tarvis.

Intensiivinen hack'n'slash -toiminta säilyy sentään pelin pääasiana alusta loppuun asti. Pelitekniikka toimii ihan kohtuullisesti pelin alkumetreillä. Vaan kun vaikeustaso kasvaa, kasvaa myös slarvan mitta otsassa. Deadpool ei tee läheskään aina sitä, mitä pelaaja haluaisi. Vihollisten iskujen väistely on hyvin rajoitettua, ampuma-aseiden käyttö erittäin kankeaa, melee-hyökkäykset toimivat edes jotenkin sinne päin. Toiminta ei vain kertakaikkiaan ole erityisen tyydyttävää. Perinteiseen hack'n'slash-tyyliin onnistuneesta mättämisestä ansaitsee kokemuspisteitä, joilla voi ostaa itselleen parempia ominaisuuksia tai vaihtoehtoisesti jytympiä aseita. Päivitystoiminto on hyvin yksinkertainen ja yllätyksetön.



Huonoa pelattavuutta voitaisiin aina peittää korean karkkikuoren alle, mutta sitä Deadpool ei todellakaan tarjoile. Siitä on melkoisen pitkä aika, kun olen viimeksi pelannut PS2:lla mitään, mutta DP:n visuaalistekninen toteutus palautti minut takaisin niihin aikoihin. Ehkä olen tottunut viime aikoina liian hyvään, mutta en muista, koska olisin viimeksi todennut ääneen: ”voi jestas, mitä kuraa” pelatessani jotakin nykypäivän peliä.

Äänipuolesta peli sentään ansaitsee kehuja. Jatkuvasti äänessä olevalle Deadpoolille on äänitetty tuntitolkulla repliikkejä, eivätkä ne aivan heti ala käymään hermoille. Ääninäyttelijä osaa todellakin hommansa, sillä jos asialle olisi laitettu jokin täysin b-tasoinen kaveri, huonot vitsit saattaisivat kuulostaa vielä viisi kertaa huonommalta. Pelin huumorin taso siis ei ylipäätään vaivaa.

Ehkä olen sikäli väärä henkilö arvioimaan tätä peliä, että en ole koskaan ollut Marvel-sarjisten fani. Toisekseen Deadpool ei ole minulle missään määrin tuttu hahmo, enkä tämän pelin perusteella näe tarpeelliseksi tätä enempää tutustuakaan. Aiheeseen enemmän perehtyneet tuntuvat suorastaan tykänneen pelistä, mutta näin niin sanotusti pystymetsästä repäisty ei tästä pelistä saa irti paljoakaan. Enpä toisaalta usko, että kovin moni tätä peliä täysin ummikkona ostaisikaan.