Tämä ei ole niinkään peliarvostelu kuin tosiasioiden toteaminen. Minun mielipiteelläni ei nimittäin ole mitään vaikutusta siihen, että 3DS:n Animal Crossing myytiin käytännössä välittömästi loppuun Japanissa. Juuri tätä peliä Nintendon käsikonsoleiden ystävät ovat odottaneet ja sen he nyt saivat. Verrattuna edelliseen itse pelaamaani AC-sarjan peliin, eli alkuperäiseen Gamecube-versioon noin 10 vuoden takaa, New Leaf sisältää erinomaisen vähän mitään varsinaisesti uutta.

Pelaaja saapuu (itse nimeämäänsä) kaupunkiin ja asettuu kodiksi. Yhteensattumien kautta käy myös niin, että hänet nimitetään kaupungin pormestariksi. Tämä ei kuitenkaan estä sikakapitalisti Tom Nookia vangitsemasta häntä jälleen kerran velkaorjuuteen asuntokaupoissa. Luvassa on siis runsaasti kalastusta, fossiilien kaivamista, persikoiden ravistelua, turnipsikeinottelua sun muuta, ennen kuin taloudellinen itsemääräämisoikeus on saavutettu. Museo on taas kerran tyhjillään, joten se pitää kerätä täyteen tavaraa. Ja niitä pormestarin oikeuksiakin pääsee käyttämään vasta, kun on saavuttanut sadan prosentin hyväksynnän asukkaiden joukossa. Asuntojen sisustuksia tiukasti arvioiva toimikunta on sekin yhä voimissaan, joten täysien settien keräilyyn saa varautua.



Kyllä Animal Crossing silti kehittyy, etenkin jos katsotaan kymmenen vuoden aikajännettä. Koko joukko ärsyttäviä asioita on nyt vähemmän ärsyttäviä. Pelin käynnistyminen sujuu nopeammin, kosketusnäyttö toimii paremmin kuin pelkkä pad-ohjaus, eikä tallentaakseen tarvitse enää kävellä takaisin talolleen. Helppo karttanäkymä vähentää päämäärätöntä hortoilua. Internetin kautta voi olla entistä paremmin tekemisissä muiden pelaajien kanssa ja vierailla heidän kaupungeissaan.

Edelleenkään AC ei kuitenkaan ole missään määrin tyydyttävä toimintapeli. Pikemminkin se vertautuu verkkoroolipelien alkupään tasogrindaukseen, olkoonkin että suloisessa ympäristössä. Peli vetoaa ennen kaikkea keräilyviettiin ja on rakennettu suorastaan kierosti sellaiseksi, että saadakseen kaikki esineet sitä täytyy pelata päivittäin. Olin ajatellut antaa pelin testattavaksi sukulaiselle, mutta hän kieltäytyi siitä sanoen "ettei halua taas sitä samaa addiktiota". Pelattuani ACaNL:ää viikonlopun verran voin ymmärtää tämän täysin. Houkutus haalia tavaroita ja rahaa kasaan kasvaa hyvin nopeasti hyvin suureksi, vaikka olen itsekin tämän jo kertaalleen kokenut silloin vuosia sitten.



Tiedän että sukupuoliprofilointi ei ole nykyaikaista, ja että joku varmasti loukkaantuu kun sanon näin, mutta sanon sen silti: jos olet naispuolinen ja hieman casual-pelaamiseen kallellaan, etkä ole pelannut yhtään Animal Crossingia, tätä kannattaa kokeilla - ellei sinulla sitten ole tapana muodostaa vaikeita peliaddiktioita. AC on väkivallatonta, söpöä ja hyväntuulista viihdettä, mutta pinnan ei kannata antaa johtaa harhaan: kelloon ja kalenteriin sidotun toimintaperiaatteensa vuoksi se saattaa helposti mennä samanlaiseksi yö- ja juhlapäiväpelaamiseksi kuin vaikkapa Travian ja kumppanit. Jos taas kaikki aiemmat sarjan pelit on lypsettynä läpi, voi olla ettei tässä enää ole riittävästi uutta muille kuin ihan kaikki kerätään -koulukunnan ystäville. Seitsenvuotias tyttäreni kylläkin rakastui peliin välittömästi, vaikka Animal Crossing -pelikokemusta olikin jo sekä Wiiltä että DS:ltä. Arvosana heijastakoon tätä.