Reilu kaksi vuotta on kulunut alkuperäisen F.E.A.R. -kauhutoiminnan ilmestymisestä. Monolith Productionsin kehittämä peli on kääntynyt PC:ltä PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle Day 1 Studiosin toimesta. Monolith ei enää omista oikeutta F.E.A.R. -nimen käyttöön ja nyt yhteen pakettiin koostetuista lisäosista vastaakin Vivendin projektiin nimittämä uusi työryhmä, TimeGate Studios. Monolithin aitoa ja oikeaa pelon jatko-osaa odotellessa Xboxaajat pääsevät sotkemaan housujaan ja räiskimään kloonisotilaita kahden laajennuksen voimin. F.E.A.R. Extraction Point ja F.E.A.R. Perseus Mandate yrittävät venyttää alkuperäisen pelin tunnelmaa niin pitkälle, kuin kakkoskehittäjän rahkeissa varaa riittää. Valitettavasti rajat tulevat vastaan varsin pian.



Extraction Point tarjoaa pääpeliin uutta lähinnä kolmen uuden aseen, muutaman uuden vihollisen ja enemmän kouluja käyneen tekoälyn voimin. Hallusinaatiot jatkuvat tuttuun tapaan, joskin hieman tiuhempaan tahtiin. Pelin juoni jatkuu suoraan siitä, mihin alkuperäinen F.E.A.R. päähenkilön jätti. Pelaajaa vastassa on jälleen ensimmäisestä pelistä tuttu Paxton Fettel, joskin tällä kertaa mies on liittynyt kuolleiden seuraan. Fettel herättää kloonisotilaat jälleen eloon ja pian pelaajan liipasinsormea koukistellaan tiuhaan tahtiin kopiomiesten rynniessä päälle lähes jokaisen kulman takaa.

Lisäosa tarjoaa täsmälleen samaa tavaraa kuin pääpeli, eikä mikään järjellinen syy saa ensimmäisen pelin läpi pelannutta innostumaan Extraction Pointista. Hyvä pelon ja toiminnan tasapaino on sotkettu toistuvalla säikyttelyllä ja loppumattomalla kloonisotilaiden paukuttelulla. Kauhua pelistä ei enää irtoa, vaikka hallusinaatiojaksot ovatkin pääasiassa vaikuttavasti toteutettuja. Jatko-osa onkin suunnattu enemmän toiminnasta pitäville ja tarjoaa ihan kohtuullista räiskintää pääpelin maailmassa.



Toinen lisäosa Perseus Mandate uskaltaa rohkeasti jättää pääpelin jo tyystin omaan arvoonsa. Päähenkilö vaihtuu toisen paranormaaleja tapauksia tutkivan iskuryhmän jäseneen. Pelin tapahtumat sijoittuvat samaan aikaan pääpelin ja Extraction Pointin kanssa. Uusintaa onkin luvassa reilusti, sillä tälläkin kertaa iskuryhmä törmää kloonisotilaisiin ja hallusinaatioihin. Näkyvin uudistus toisessa laajennuksessa ovat pelaajan rinnalla taistelevat sotilaat, joista on jopa paikoin hyötyä tiukoissa tilanteissa. Uusia aseita ja vihollisia on tietysti lisätty muutama kumpaakin sorttia. Perseus Mandate toimisi kohtalaisesti erillisenä räiskintäpelinä, ellei pääpelin vahva historia painaisi sitä tyystin lokaan.

Perseus Mandate unohtaa pelottelun ja keskittyy täysin toimintaan. Kloonisotilaita juoksutetaan pelaajan tähtäimeen vielä Extraction Pointiakin enemmän ja peli latistuu pelkäksi aivottomaksi maaliammunnaksi. Jos ei F.E.A.R. -veteraani kyllästynyt vielä ensimmäiseen lisäosaan, alkavat kovimmankin fanin otsasuonet pullistua kertauksen uusinnan toisinnossa. Lisäosien juonten ollessa elokuvien jatko-osista valitettavan tuttua rahastushuttua jää jäljelle vain toimintaa sisältävien pikatehtävien ja verkkopelin tahkoaminen.



Lisäosia on tuotettu selvästi vain rahan kiilto silmissä, eikä laajennuksista paista minkäänlainen rakkaus itse emopeliä kohtaan. Meno muuttuu jatkuvasti geneerisemmäksi toimintaräiskinnäksi ilman mitään todellisia uusia ideoita. Pelkät lisäaseet, tekoälykaverit tai muutama lisätehtävä eivät tuo hyvään pääpeliin mitään maksamisen arvoista. F.E.A.R. Filesin pahimmaksi puutteeksi jääkin itse pääpelin puuttuminen koko paketista ja lopputulos on kuin lisävarustelista ilman autoa. Pelkillä laajennuksilla ei ole F.E.A.R.:n tapauksessa lainkaan arvoa. Monolith Productionsin työstämää virallista jatko-osaa odotellessa kannattaa sarjaan tutustumattomien hankkia vaikka käytettynä alkuperäinen peli, ja pääpelinsä läpipelanneille suosittelen ennemmin vaikka peukaloiden pyörittelyä kuin pelimuiston tahraamista puolivillaisilla laajennuksilla.