Donkey Kong Country Returns ilmestyi ensimmäisen kerran Wiille jo vuoden 2010 lopulla. Nyt, 2,5 vuotta myöhemmin, peli on vihdoin saapunut myös 3DS-konsolille. Uutta versiota on ollut tekemässä alkuperäisen kehittäjän sijaan Monster Games, joka on onnistunut tehtävässään erinomaisesti. Käsikonsoliversio on nimittäin kutakuinkin yhtä hyvä kuin alkuperäinen peli, ellei parempi – peli kun on kuin tehty 3D-grafiikoille. Ja se alkuperäinen peli oli jo aika hyvä sekin.



Donkey Kongin asuttamaan viidakkoon saapuu heimo hypnotisoivia banaanivarkaita, jotka orjuuttavat metsän eläimet ja vievät myös Kongin perheen banaanit. Virhe! Kovapäistä Donkey Kongia ei hypnotisoida, ja iso apina lähtee varkaiden perään apurinaan Diddy Kong.

Tasosuunnittelussa on onnistuttu erinomaisen hyvin ja pelattavuus on hiottu huippuunsa. Perinteisen tasoloikan lisäksi mukana on paljon vauhdikkaita ratoja, joissa reaktiokyky on tärkeää. Jos joku taso tuntuu liian vaikealta, muutaman kuoleman jälkeen on mahdollista ottaa käyttöön Super Guide -moodi, joka pelaa tason läpi automaattisesti ja mahdollistaa etenemisen seuraavaan tasoon.

Aina toisinaan matkalta saa mukaan Diddy Kongin. Pikkukaverin ollessa kyydissä on myös mahdollista liitää rakettirepun ansiosta, jolloin hengissä pysyminen helpottuu. Teemoitetut pelimaailmat on sijoiteltu ympäri saarta, ja jokaisessa maailmassa on tuttuun tapaan useita eri tasoja ja kunkin maailman lopussa lopputaistelu, jossa annetaan kyytiä myös itse varkaille.



Diddy Kong -hahmo mahdollistaa myös kaksinpelin. Alkuperäinen peli on ansioitunut yhdessä pelaamisen saralla, kun Donkey Kong pystyi heittämään pienemmän Diddyn välillä reppuselkään ja auttamaan vaikeiden kohtien yli. Näin peli tuki hienosti esimerkiksi vanhemman ja lapsen välistä pelaamista. Uudesta pelistä kaksinpeli löytyy toki myös, mutta koska se vaatii kaksi laitetta ja kaksi versiota pelistä, harvemmissa perheissä se on edes mahdollista. Moninpeli onnistuu ainoastaan lokaalisti.

Alustasta johtuu myös pelin paljon parempaan suuntaan vienyt muutos: liikeohjaus. Toisin kuin aiemmassa Wii-versiossa, enää ei tarvitse heilutella pelikapulaa, vaan kaikki liikkeet saa tehtyä yksinkertaisesti nappeja painamalla. Ohjaus tuntuu paljon paremmalta ja luontevammalta, ja tämä pieni muutos on se suurin seikka, joka tekee pelin pelaamisesta 3DS:llä miellyttävämpää kuin Wiillä. Ainoa ongelma tässä on se, että koska samasta napista apina sekä hakkaa maata että liikkeessä ollessaan kierii, johti se muutaman kerran kuolemaan, kun painelin nappia turhan hätäisesti ja hakkaamisen sijaan kierähdin rotkoon.

Mukana on myös uusi helpompi pelimoodi, jossa sekä Donkeylla että Diddyllä on alkuun kolme sydäntä normaalin kahden sijaan, ja saatavilla on enemmän pelaamista helpottavia esineitä. Alkuperäinen moodi on melko haastava, ja uudella pelimoodilla lienee haluttu tehdä pelistä helpommin lähestyttävä kasuaalimmille pelaajille. Uusikaan pelitila ei tee pelistä ihan turhan helppoa, joskin elämiä kerääntyy isot määrät paljon helpommin. Joka tapauksessa haasteellista pelaamista täydellisyyden tavoittelijoille riittää kummassakin moodissa, sillä löytääkseen kaikki keräiltävät esineet joutuu tasot käymään hyvin tarkasti läpi. Tason päättymisen jälkeen voi yrittää vielä läpäistä aikahaasteen.



Viime aikoina olen enenevissä määrin lukemisen sijaan pelaillut lähes päivittäisillä lyhyehköillä työmatkoillani, ja käsikonsolit ovat tähän erityisen käteviä. Tämä peli oli kuitenkin ensimmäinen, jonka vuoksi junassa pelatessa meinasin kulkea oman asemani ohi. Pelimekaniikat yhdistettyinä hiottuun ulkonäköön ja mainioon äänimaailmaan saivat unohtamaan ympäröivän maailman lähes täysin. Näin, vaikka en oikein nykyään jaksa kovin helposti innostua tasohyppelypeleistä. Donkey Kong jaksaa pitää otteessaan - suosittelen.