Dejobaan Games on tunnettu omalaatuisista peleistään, erityisesti AaaaaAAaaaAAAaaAAAAaAAAAA!!!-sarjastaan. Monster Loves You seuraa tällä jatkumolla erikoisuutensa puolesta, mutta on kuitenkin täysin erilainen. Valitettavasti peli todistaa sen, ettei ainutlaatuisuus aina tarkoita automaattisesti hyvää pelikokemusta. Käytännössä kyseessä on interaktiivinen elokuva – tai, koska se ei sisällä lainkaan animaatiota tai ääninäyttelyä, ennemminkin interaktiivinen kirja. Kirjan tarina muodostuu lukuisista minitarinoista, joiden ohessa kasvatetaan omaa hirviötä.




Pelissä otetaan tuoreen, juuri alkulimassa muotoutuvan hirviön rooli. Tuleeko hirviöstä hirmuinen peto vai kiltti älykkö, sen määrittää pelaajan tekemät valinnat. Alkulimasta edetään lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja edelleen joko takaisin alkulimaan tai mahdollisesti arvostetuksi hirviöyhteiskunnan vaikuttajaksi.

Kaikissa vaiheissa peliä kaava on sama: pelaaja käy kokemassa erinäisiä seikkailuja, joihin hän reagoi valitsemallaan tavalla, samalla kasvattaen (tai heikentäen) ominaisuuksiaan. Ominaisuuksia hirviöllä on kuusi: rohkeus, älykkyys, raivokkuus, rehellisyys, kiltteys ja muiden kunnioitus itseään kohtaan.


Seikkailut ovat ikään kuin mini-satuja, joissa hirviö törmää vaikkapa siihen, kuinka pikkuhirviötä kiusataan, ja pitää päättää liittyykö kiusaamiseen, taisteleeko kiusaajaa vastaan vai käveleekö vain välinpitämättömästi pois paikalta. Tässä esimerkissä kiusaajaa vastaan taisteleminen saattaisi lisätä rohkeutta, kiusaaminen laskea kiltteyttä ja pois käveleminen saattaisi jättää pisteet ennalleen. Vastaan tulee tuttujakin satuelementtejä esimerkiksi Punahilkasta sekä Hannusta ja Kertusta. Peli ei yritä moralisoida, että kiltteys ja rehellisyys kannattavat aina, vaan hirviöstä voi helposti kasvattaa myös hurjan ja epärehellisen, ja silti saavuttaa muiden kunnioituksen.




Kuten mainittua, peli ei sisällä animaatiota, mutta piirretyt taustakuvat tekevät pelistä visuaalisesti kivan, satukirjamaisen. Tarinoissa on oma viehätyksensä, mutta en kuitenkaan tainnut olla pelille ihan oikeaa kohderyhmää. Tylsistyin jo alkuhetkinä, ja pelkistetty mekaniikka pysyy koko pelin ajan käytännössä täysin samana. Ensimmäinen pelikerta jättikin vähän hämmentyneeksi. Mitä juuri pelasin, vai pelasinko lainkaan? Yksinkertaistettuna pelissä vastataan lukuisiin kysymyksiin, jonka jälkeen kerrotaan, mitä siitä oikein seurasi. Pelissä on useita vaihtoehtoisia loppuja, mutta ainakaan itse en jaksaisi pelata peliä useita kertoja lävitse.

Sen sijaan peli voisi olla hyvinkin hauskaa tekemistä lapsille. Harmi vain, että peli on englanniksi, joten se vaatisi vanhemman viereen auttamaan ja kääntämään tekstejä. Yhdessä pelaaminen voisi hyvinkin korvata satukirjan lukemisen, ja passiivisen kuuntelun sijasta lapsi pääsee itse jatkuvasti vaikuttamaan siihen mitä tapahtuu. Joku vanhempi voi tosin vähän hätkähtää siinä vaiheessa, kun lapsi valitsee hahmonsa syövän lapsia tai repivän eläimiä palasiksi, mutta hirviöitähän tässä ollaan.