Evoland syntyi alun perin Ludum Dare -pelinkehityskilpailussa, jonka se voitti ja saavutti myös kohtuullisen ison pelaajakunnan. Koska kiinnostusta tuntui riittävän, Evoland jatkokehitettiin kaupalliseksi peliksi. Pelin pääidea on, että sen pelimekaniikat, grafiikat ja muut ominaisuudet kehittyvät roolipelien historian mukaisesti sitä mukaa kun peli etenee.




Peli alkaa vaatimattomista lähtökohdista: grafiikat ovat yksinkertaiset ja mustavalkoiset, eikä pelaajan ole mahdollista tehdä mitään muuta kuin kulkea oikealle. Arkuista löytyvät nopeasti keinot muuhunkin liikkumiseen, ja maailma alkaa avautua. Löytyy vihollisia ja yksinkertainen ase, löytyy äänet ja musiikki ja värit, löytyypä jopa tarina. Ensimmäisen tunnin aikana pelimekaniikat ja grafiikat kehittyvät nopeaa tahtia.


Idea on loistava ja toteutuskin toimii erinomaisesti erityisesti pelin ensimmäisen puoliskon aikana, jolloin peli muuntautuu vähän väliä. Pelin loppupuolella suurin osa isoimmista harppauksista on jo saatu ruudulle, ja pelin oma tarina saa vähän enemmän huomiota. Koko pelin ajan kuitenkin viljellään lukuisia huvittavia viittauksia erityisesti Zelda- ja Final Fantasy -sarjoihin, mutta myös moniin muihin peleihin, jopa joihinkin elokuviin ja kirjoihin.




En odottanut, että Evoland olisi evoluutionsa ja viihdyttävien viittaustensa lisäksi kummoinenkaan peli, ja siksi olikin positiivista, että pelaaminen tuntuu yllättävän hauskalta. Silti, ei Evoland itsessään mitenkään erityisen hyvä peli ole. Juuri se, että se yhdistää niin paljon erilaisia ominaisuuksia eri peleistä, tekee siitä myös monilta osin hajanaisen ja pinnallisen. Kun kolmen-neljän tunnin pelistä esimerkiksi löytyy kolmea täysin erilaista taistelumekaniikkaa, ei ole yllätys, ettei mitään näistä ole viety kovin pitkälle. Taistelut ovatkin mielenkiintoisia lähinnä referensseinä, eivät juuri itsenään; ainoastaan pari pomotaistelua olivat mielekkäämpiä.


Pelin ikää pidentää hieman se, että sen maailmaan on piilotettu keräiltäviä esineitä: tähtiä ja keräilykortteja. Jälkimmäisillä voi pelata Final Fantasy VIII:n Triple Triadin tapaista korttipeliä, mutta vaikka hauska lisä onkin, on sekin rakennettu melko kevyeksi elementiksi. Pulmia ja sivutehtäviä (joita itse löysin vain yhden) on juuri sen verran, että voi sanoa niidenkin olevan pelissä kuitattu. Ehkä on tarkoituksellista, että taistelut ovat pitkälti tylsää samojen liikkeiden toistoa, että tarina on hyvin geneerinen, että löydetyillä esineillä ei tee juuri mitään. Evoland uskaltaa nauraa esikuvilleen ja itselleen, kommentoiden ironisesti “syvällistä” juontaan ja tyhjänpäiväisiä varusteitaan.




Evoland on hauska pieni peli, ja erityisesti vähän vanhempien roolipelien ystäville kympin hintansa arvoinen. Vaikka pelistä löytyvätkin klassiset sankaritarinan elementit, tämä ei oikeastaan ole se tarina, jonka Evoland haluaa kertoa. Se haluaa kertoa tarinan muista peleistä. Se ehkä vähän ontuu kertoessaan omaa, turhankin geneeristä tarinaansa, mutta kertoo paljon tärkeämpää tarinaansa, nostalgista aikamatkaa roolipelien historiaan, paljon paremmin.

Hinta: 9,99 euroa (Steam)