Mitä sinulle tulee mieleen sanasta Crysis? Pelimaailmassa Crysis-pelisarjan ensimmäisestä osasta lähtien se on tarkoittanut sen hetken selvästi hienointa peligrafiikkaa ja erittäin vaikuttavaa teknistä toteutusta. Aikoinaan eräillä laneilla kaverini näytti vasta myyntiin tullutta sarjan ensimmäistä osaa ja leukahan siinä putosi lattiaan pelin äärimmäisen hienon ulkonäön ansiosta. Tietenkin teknologia pääsee parhaiten oikeuksiinsa PC:n ruudulta.


On se kuitenkin heti alkuun todettava, että sarjan kolmas osa on oikein näyttävä peli konsolillakin. Nykykonsolisukupolven komein peli näyttää todella hyvältä ja ottaa konsoliraudasta viimeisetkin tehot irti. Tämänkaltaista peliä pelatessaan alkaa toivoa, että oikea seuraava konsolisukupolvi olisi ihan kulman takana. Äänimaailmaan on myös selvästi panostettu, joskin joku bugi selvästi riivasi peliä, mistä johtuen äänet pätkivät välillä melkoisesti. Tämä lienee päivityksellä korjattavissa.

Grafiikan ohella sarjan kantavana voimana on ollut päähenkilönä toimivan Prophetin nanopuku, jonka ominaisuudet tarjoavat pelaajalle mitä erilaisimpia tapoja lähestyä peliä. Puvun ominaisuuksia pystyy kampanjan edetessä parantamaan, jolloin pelihahmosta tulee entistä ylivoimaisempi. Pelin kannalta hauskan näkymättömyysmoodin kumppaniksi on tuotu Predator Bow -jousipyssy, jonka avulla hiiren hiljaa pusikossa pyöriminen ja salakavalien tappojen viljely onnistuu entistä paremmin. Mikäpä olisi sen nautinnollisempaa, kuin lymyillä paksussa aluskasvillisuudessa ja lähettää pahaa aavistamattomat vastapuolen soturit tuonpuoleiseen yksi kerrallaan.


Tulivoima on muutenkin monipuolista ja mikä hauskinta, sitä voi lennosta muokata taisteluun sopivaksi. Rautatähtäin toimii hyvin lähitaistelussa, mutta kaukana teloitustasi janoavasta vihollisesta on helpompi päästä eroon kiikaritähtäimen avustuksella, joten ei muuta kuin asetta muokkaamaan.



Tarina ei ole kuulunut Crysis-pelien valttikortteihin, eikä sarjan kolmas osa tee ehkä hieman elokuvamaisemmasta juonenkuljetuksestaan huolimatta tässä poikkeusta. Toki monipuolinen tarina peliä eteenpäin kuljettaa, mutta sen koukerot ovat hyvin tutun oloisia, eivätkä herätä pelaajan mielenkiintoa. Aluksi pelissä tuntui hassulta, kun meinasin vallan unohtaa olenko pelaamassa uutta Crysistä vai Call of Duty: Modern Warfare 4:ää. Kun taas hyppely alkaa, niin tunsin Master Chiefin voiman. Väitän siis, että jos Call of Duty ja Halo menisivät kimppaan, niin heidän jälkeläisensä saisi nimekseen Crysis.


Crysis 3:ssa edetään samoissa maisemissa kuin sarjan edellisessä osassa, sillä erotuksella, että luonto on ottanut vallan New Yorkin kaupungista. Kerrostalojen päälle käynyt lehtivihreä tekee pelimaailmasta aistikkaan kokemuksen ja sen maisemia on pelin edetessä pakko pysähtyä useasti tarkemmin katselemaan ja tutkimaan. Mielestäni on ollut oikein maukas idea lähteä sekoittamaan ensimmäisen Crysiksen vihreätä viidakkoa ja kakkososan betonista kaupunkia, josta lopputuloksena on saatu viidakoitunut kaupunki.

Sen lisäksi että maailma on komean näköinen, se onnistuu tarjoamaan pelaajalle yllättävänkin paljon vaihtoehtoisia reittejä edetä. Perusperiaatteena pelissä edetään putkessa, mutta paikoitellen se on hyvinkin leveä ja etenemistapoja on useita. Kuoleman korjattua tulikin hyvä mahdollisuus kokeilla kiertoreittejä, minkä ansiosta kuolemat eivät kovasti ärsyttäneet. Tallennuspisteitä on muutenkin ripoteltu taistelutantereelle sopivasti, jotta verisuonilla ei olisi riskiä katketa.




Crysis 3:n moninpeli yllätti itseni todella positiivisesti. Se ei vienyt heti mennessään, vaan vaati aikaa näyttääkseen kaiken potentiaalinsa. Lyhyen moninpelibetan perusteella ei kannata peliä siis tuomita, kuten allekirjoittanut taisi tehdä. Aluksi peli tuntui huonolta CoD-kopiolta, mutta sen syvällisemmät piirteet näkee vasta ajan kanssa.

Verkossa erilaisia pelimuotoja löytyy kohtuullisesti - niistä uskoisi kaikille jotakin löytyvän. Pelin uusi Hunter-muoto tuntui kaikista nerokkaimmalta pistäessään vastakkain Hunterit ja C.E.L.L.-sotilaat. Pelin alussa kaksi pelaajaa valikoituu Huntereiksi, joiden tavoitteena on kahden minuutin aikana tehdä vastapuolesta selvää. Pelin jujuna ovat Hunterien liki-näkymättömyys, jousipyssy sekä muuten vain nokkelammat liikkeet. Sitä mukaa kun kankeammat C.E.L.L.-sotilaat teloitetaan, siirtyvät he Hunterien puolelle loppuerän ajaksi. Näillä eväillä varustettu kissa-hiiri–leikki on vauhdikasta ja äärimmäisen koukuttavaa. Vähän kuin eräänlaista Last Man Standingia, mutta kuoltuasi et joudu turhaan odottelemaan.




Lopputunnelma on hieman sekava. Peli sisältää paljon hyvää, mutta se olisi kaivannut vieläkin enemmän jotain … jotain, että sen nimi voitaisiin kirjailla pelimaailman tähtitaivaalle. Räiskinnän nälkäinen saa kulutettua peliin ihan heittämällä 20 tuntia, hieman riippuen siitä kuinka pitkään moninpeli jaksaa innostaa. Yksinpelin juoksee ensimmäisellä kerralla helposti viiteen tuntiin, mutta paikkoja tarkemmin tutkien ja hyökkäyksiään harkiten tehden sen läpäisyyn voi kulua tuplaten aikaa.

Itse joudun yleensä aikapulasta johtuen juoksemaan pelit melko vauhdikkaasti lävitse ja tuntuihan tuo viiden tunnin kampanja todella lyhyeltä. Mielessäni kun kelasin pelin tapahtumat lävitse, niin eihän sitä pelattavaa paljoa ollut. Onneksi Crysis 3 saa melkoisesti uudelleenpeluuarvoa sen tarjoamien erilaisten lähestymistapojen muodossa. Voit kerran juostuasi pelin lävitse tehdä saman perään hiipien.

Yhtä kaikki, Crysis 3 on vallan hyvä peli. Grafiikka on mitä arvata saattaa – upeaa. Pelimekanismi on hyvin edellisen kaltainen, mutta tehdyt korjaukset siellä täällä ovat osuneet nappiin. Yksinpeli lyhykäisyydessään sisältää vauhtia alusta loppuun ja vaihtelevat maastot ovat mielenkiintoisia. Uutta verkkopeliä etsivälle voin antaa suositukseni, koska yllättäen peli tuntuu olevan parhaimmillaan verkossa. Aikansa voisi käyttää selvästi huonomminkin, kuin nanopukuun pukeutumalla.