Puusilmä peltikorvakin löytää leffasta Aliens - paluu (1986) loistopelin ainekset. Heti kun Aliens: Colonial Marines käynnistyi, tahdoin aktivoida piippailevan liikkeidentunnistimen ja kokeilla lähteekö pulssikivääristä makeat pärinät. Muista ampua lyhyissä, hallituissa sarjoissa, jottei tule pelin loppu, mies, pelin loppu, muistutin itseäni.



Colonial Marines on virallista jatkoa elokuvalle, joten innostu, jos innostuit silloinkin kun pizzakuski kohtasi alienit. Uudet kosmosjääkärit tutkivat mitä edellisille kävi planeetalla LV-426. Kuivaa, parhaimmillaan hilpeän kankeaa dialogia harrastetaan 3D-räiskintäputkessa. Elämys on niin kummitusjunamainen, että kaipasin valopyssyä. Olennaisin ero raideräiskintöihin on se, että pelaaja voi mamoilulla rikkoa vaikeustason.

Tarina on fanifiktiomaista kierrätystä. Mainitaan se, että maisemissa sekoilee kaksi soltturyhmää. Pyssymiehet ovat vaarallisimpia vihollisia, sillä toki esteisiin ja liikeratoihin kompuroiva tekoäly osaa napakymppejä ampua. Alienit tappavat säheltävän pelaajan nopeasti, mutta kuutta hirviötä ei tarvitse kohdata yhtäaikaa. Uhat aktivoituvat kuin miinat. Jos otit liian monta askelta, peräänny: liittolaiset ovat kuolemattomia ramboja, jotka pelaavat puolestasi.

Kamuja ei edes komennella. Aseiden tuunaus on ainoa suolan tasoinen mauste, jonka senkin maistoin vain kerran kun kaipasin kiikaritähtäintä. Ovia hitsataan kiinni ja hyökkiviltä hämähäkkipeniksiltä evätään fellaatio, mutta kutsun sitä välinäytökseksi, kun painan nappia X käskettäessä. Ehkä on parempi, ettei paljoa yritetä. Pomotaistelu trukkihaarniskan avulla tuntui siltä kuin olisin Second Lifessä testailemassa amatöörien aivopieruviritelmiä.

Alienit kipittävät katossa ja saattavat ulostua aukoista, mutta tilanteet ovat niin lavastettuja, etten koskaan pelännyt mörön olevan selkäni takana. Ongelma korostuu kentässä, jossa opetellaan säikkypaikat ulkoa aseettomana. Alieneissa ei ole mitään pelottavaa. Happoveri... saa ruumiit haihtumaan ennenaikaisesti ja jotakin.

Alienit posahtavat usein kuin kiveen heitetyt kananmunat. Grafiikka on surkeampaa kuin Doomissa. Resoluutio ja taidesuunnittelu ovat yhtä tärkeitä asioita, eikä Colonial Marines kukkoile kummallakaan. Toisinaan objektin ylle on pingotettu Doom-tasoinen, joskin sumennettu suttutekstuuri, joka vaihtuu "HD-grafiikaksi" kun otat vielä askeleen. Erään kerran tuijotin liittolaista vähintään 5 sekuntia ennen kuin hänen tatuointinsa ja takkinsa rypyt latautuivat.



Kampanjassa hädin tuskin mahtuu kääntymään, joten Korkein tietää, kuka tahtoo pelata sitä yhteistyönä. Mukana on myös Alien-peleille ominaista asymmetristä moninpelimäiskettä, jossa toisen joukkueen pelaajat ovat nopeita lähitaistelijahirviöitä. Kauan sitten moinen tuntui pirteältä idealta. Tositarina.

Kernaammin tätä pelaa kuin turpiinsa ottaa, mutta mieluummin pelaan PC:n ilmaisia räiskintöjä. Media rummutti ennakkoon, että kyseessä on A-luokan julkaisu. Elin tässä uskossa, mutta shokkiin en mennyt toisin kuin puolet pelimaailmasta. Colonial Marines on yksinkertaistettu putkiräpellys, mutta juuri siltä se näytti vanhassa demovideossakin, joka monien mielestä lupasi enemmän kuin peli toimittaa. Ohjauspuoli ja asevalikoima ja tavat joilla pelaajan reaktioita testataan ovat näissä hattivattilaumojen kukkarojen nyörit avaavissa putkipeleissä lähes identtisiä, joten selkein aito vika on vaarinaikainen grafiikka monilla bugeilla.