Viime vuoden lokakuussa julkaistu Edna and Harvey: Harvey’s New Eyes on jatkoa Daedalic Entertainmentin helmikuussa 2011 julkaisemalle Edna and Harvey: The Breakout -pelille. Kyse on Deadalicille tuttuun tapaan point-and-click -pelistä, jossa sarjakuvamaiset hahmot ja taustat yhdistyvät mutkittelevaan, arvoituksia täynnä olevaan tarinaan. Harmi vain, ettei Daedalic tällä kertaa yllä kovin korkealle tasolle näissä, tai pelin muissakaan osa-alueissa.




Edna and Harvey: Harveys New Eyes -pelissä ei yllättäen pelata pahemmin Ednalla kuin Harveyllakaan. Päähenkilönä toimii pikkutyttö Lilli, joka ulkomuotonsa puolesta voisi olla maailman kiltein, söpöin ja kuuliaisin lapsonen. Sitä Lilli yrittääkin olla, mutta huonolla menestyksellä. Tytössä on jotain pahasti pielessä, eikä tämä itsekään taida sitä tajuta. Lillin elämää selostaa pelaajan riemuksi (huomaa sarkastinen äänensävyni) tytön pään sisäinen kertojaääni, joka paljastaa kierolla tavalla Lillin mielen sairaimmat syöverit. Lisäksi se huolehtii siitä, ettei Lilli missään vaiheessa kohtaa todellisuutta, vaan ainoastaan siloitellun ja vaaleanpunaisen version.

Lilli on oppilaana erittäin tiukassa luostarikoulussa, jossa valtaa pitää tyrannimainen abbedissa. Lillin paras ystävä on Edna, kuten pelissä heti alkumetreillä harvinaisen selväksi tehdään. Internetistä lunttaamalla selviää, että pelisarjan edellisessä osassa päähenkilönä toimikin juuri hän. Edna and Harvey: The Breakout -pelissä päähenkilö Edna löytää itsensä syyttömänä mielisairaalasta ja pakenee sieltä pehmopupunsa Harveyn kanssa. Nyt Edna on kuitenkin, syystä tai toisesta, uuden päähenkilön Lillin ystävä luostarikoulussa. Kivi lähtee vierimään, kun oppilaidensa tottelemattomuuteen kyllästynyt abbedissa ilmoittaa kutsuneensa erikoispsykologin tutkimaan lapset. Tästä Edna ei pidä, sillä pahamaineinen tohtori Marcel on edellisestä osasta tutun mielisairaalan johtaja. Ednan on paettava koulusta, ennen kuin Marcel saa hänet kiinni. Tässä tehtävässä häntä auttaa tietenkin tottelevainen pikku ystävä Lilli.


Pelaaja saa Lillin roolissa kiertää ympäri sisäoppilaitosta ratkomassa erilaisia pulmia, jotta Edna voisi paeta ilkeältä tohtori Marcelilta. Hiljainen ja tekojensa seurauksia ymmärtämätön Lilli aiheuttaa kuitenkin mennessään melkoista hävitystä. Ruumiita kasautuu, kun Lilli kerta toisensa jälkeen onnistuu telomaan niin koulutovereitaan kuin sivullisia ihmisiä. Onneksi Lillin mielikuvitusystävätontut pitävät huolta, että ruumiinpalojen ja veren sijasta Lilli näkee vain ihanaa vaaleanpunaista maalia. Kuinka lohdullista!

Lopulta Edna pääsee livahtamaan pakoon Marcelilta ja abbedissalta, mutta valitettavasti Lilli ei. Hänet hypnotisoidaan punasilmäisen pupunuken avulla (joka muuten muistuttaa epäilyttävästi Ednan pehmopupua Harveytä sarjan ensimmäisestä osasta, hmm!), eikä hän sen jälkeen voi enää hallita omaa tahtoaan. Ellei tyttönen sitten pujahda välillä vaihtoehtoiseen ja vääristyneeseen hypnoositodellisuuteen taistelemaan mieltään riivaavia tottelevaisuusdemoneja vastaan. Demonit taas on voitettava, jos Lilli mielii löytää Ednan tämän salaisesta piilopaikasta sekä auttaa yllättävää uutta liittolaistaan paljastamaan tohtorin ja abbedissan katalat juonet. Että näin.




Periaatteessa Edna and Harvey: Harvey’s New Eyes on samanlainen point-and-click -peli, kuin mikä tahansa genren edustaja. Tavaroita keräillään ja yhdistellään, pulmia ratkotaan ja hahmoille jutellaan. Teknisesti peli toimiikin lähestulkoon niin kuin pitääkin. Se ei ole ihan hirveä saavutus, kun otetaan huomioon, kuinka yksinkertainen pelimekaniikka on point-and-click -pelien taustalla. Niinpä tämän genren edustajilta sopii odottaa kovaa tasoa esimerkiksi grafiikoiden, ääninäyttelyn, musiikkien, hahmojen sekä tarinan puolesta. Nämä tuntuvat kuitenkin olevan juuri Harvey’s New Eyesin kompastuskiviä.

Peli näyttää harvinaisen keskeneräiseltä. Piirrostyyli ei viehätä ainakaan minua lainkaan; hahmot ja taustat näyttävät lähinnä MS Paintilla sutaistuilta. Hahmot ovat yksinkertaisesti piirrettyjä, eikä yksityiskohtiin ole panostettu. Lillin seikkailut näyttävätkin enemmän ilmaiselta flash-peliltä kuin Steamissa 20 euroa maksavalta teokselta. Ulkoasun lisäksi minua alkoi jo muutaman minuutin pelaamisen jälkeen rasittaa yksinkertainen, itseään toistava musiikki. Musiikin äänentaso tipahtikin aika pian asetuksista nollille.

Kohtasin pelaamisen aikana myös muutaman bugin, joiden takia raavin turhaan päätäni kymmeniä minuutteja ja sain verenpaineeni kohoamaan. Kiroilin ruudulle muun muassa, kun en jostain käsittämättömästä syystä sanut kerättyä inventaariooni pöydällä lojuvia teemukeja. Pelin kertojaääni väitti kivenkovaan, että minulla on kyseisiä kuppeja jo tarpeeksi, vaikka yhden yhtä ei inventaariossa näkynyt. Lopulta tilanne ratkeasi, kun hoksasin tehdä yhden pienen toiminnon toisessa paikassa ennen kuppien keräämistä. Argh!


Hahmot ovat ihan hupaisia, mutta suhteellisen yksiulotteisia. Lilli itse on lähestulkoon pelin surkeimmin toteutettu hahmo. Hänellä on raivostuttava tapa olla hiljaa ja puhua ainoastaan yksittäisiä sanoja tai mutista “hmm” tai “iih!” muiden hahmojen selittäessä ummet ja lammet tapetilla olevasta aiheesta. Lillin ääninäyttelijä on tasoa “suomi-dubbaus”. Myös sivuhahmoissa on todella korvia raastavia ääninäyttelysuorituksia. Lillin huonon toteutuksen takana ei ole ideoiden puute, vaan lähinnä niiden paljous ja huono jalostaminen. Lilli on ahdettu täyteen outoja ja ristiriitaisia piirteitä, jotka jaksavat huvittaa jonkin aikaa, mutta alkavat pidemmän päälle rasittaa. Koko tyttö on mysteeri, eikä kiinnostus hänen erikoista ja kieroutunutta sielunmaisemaansa kohtaan jaksa pysyä yllä, kunnon tarttumapinnan puuttuessa.



Pelin huolimaton toteutus harmittaa. Toisaalta Lilli ja tämän erikoinen maailma antavat oikeasti uudenlaisen ja kiehtovan näkökulman lapsen, tai kenen tahansa ihmisen mielen syövereihin. Jotain järkyttävää Lillille on tapahtunut ja siksi hän on tällainen, pelaaja miettii. Koska peli ei kuitenkaan tarjoa tarpeeksi vastauksia tai syventymistä läsnäoleviin kysymyksiin, alkaa turhautuminen. Samasta aiheesta, samoilla hahmoilla ja perusidealla oltaisi voitu tehdä vaikka kuinka hieno psykologinen kauhutrilleri tai todella ahdistava mind-fuck-mysteeripeli. Tällaisella sarjakuvamaisuuteen ja lapselliseen huumoriin pyrkivällä, pelimekaniikaltaan yksinkertaisella toteutuksella tarinan kiinnostavimmat elementit jäävät kuitenkin vain hetkellisiksi kuriositeeteiksi, jotka eivät jaksa kantaa muuten puolihuolimattomasti toteutettua peliä.


Yhteenvetona todettakoon, että pelin riippakivi on etuliite “Edna and Harvey”, joka syö pois ne hienot, omaperäiset ideat, jotka peliin on saatu Lillin muodossa liitettyä. Ehkä Lillistä tai hänen kaltaisestaan lapsihahmosta olisi saanut tehtyä ihan oman pelinsä, jossa ihan tosissaan paneuduttaisiin psykologisista häiriöistä ja defensseistä kärsivän henkilön maailmaan. Tällaisen idean ympärille olisi helppo lähteä kasaamaan ahdistavaa, taidolla sävellettyä musiikkia ja juonta, joka karmivuudessaan ja kuvottavassa inhimillisyydessään tempaisisi väkisin mukaansa. Tällaista ei kuitenkaan Edna and Harvey: Harvey’s New Eyesin pelaaja saa kokea. Harmi, ei voi muuta sanoa. Ehkäpä tästä pelistä joku muu saa kuitenkin inspiraatiota lähteä käsittelemään sairaan mielen syövereitä aivan erilaisen pelin avulla.