Kun legendaarinen pelisuunnittelija ja muutamia varsin hyviä pelejä aikaan saanut pelistudio yhdistetään, saadaan lopputulokseksi odotettu The Cave. Näin kavereiden kesken voimmekin puhua luolasta. Peli julkaistiin vastikään Xbox 360:n, Playstation 3:n ja Wii U:n latauspalveluihin. Peliin pääsee käsiksi myös Widowsilla, Linuxilla ja Macilla. Julkaisija on lähtenyt siis tarjoamaan peliä monipuolisesti kaikille alustoille vähän yli kympin hintaan.




Pelin alussa avataan vähän luolan tarinaa ja pelaajalle annetaan heti koko peliin vaikuttava ratkaisun paikka. Pelaajan tulee valita seitsemästä erilaisesta hahmosta kolme koluamaan luolan salaisuuksia. Hahmoja löytyy moneen menoon: tarjolla on muun muassa maajussia, buddhistimunkkia ja kaksosia. Jokaisella hahmolla on omat erikoiskykynsä ja luolastossa omat kenttänsä, joissa näitä erikoistaitoja hyödynnetään. Seikkailu maan alla koostuu tietyistä vakinaisista osasista ja kolmesta hahmovalinnasta riippuvasta palasesta. Peli pitää pelata siis läpi kolmesti, että kaikkiin luolan mysteereihin pääsisi käsiksi.


Luolaston eri alueet on täytetty toinen toistaan kiperimmillä pulmilla, joista selvitäkseen saa välillä jäädä pidemmäksikin aikaa miettimään. Osa niistä tuntui melko nerokkailta, mutta toinen osa taas oli muista pulmapeleistä tutun tuntuista kauraa. Pelin haasteista tuli mieleeni välillä vanhojen Monkey Islandien tyyppiset ongelmat, mutta tällä kertaa edetään tasohyppelypelin muodossa.




Graafisesti peli näyttää kaikessa värikkyydessään ja runsaassa yksityiskohtaisuudessaan hyvältä – kyllä, tässä luolassa väriä ja valoa piisaa. Äänimaailma on myös kaikin puolin oikein toimiva ja välillä suutaan aukovan kertojan valinnassakin on onnistuttu erinomaisesti. Kontrollipuolelta löytyy sen sijaan ongelmia. Kontrollit tuntuvat hieman tahmeilta ja vähän väliä eteen hyppivät tikapuut ja muut kiipeilykohdat aiheuttavat harmaita hiuksia. Pelin sujuvuutta häiritsi myös tökkivä ruudunpäivitys, joka pistää ilkeästi silmään pelin alusta loppuun saakka.


Peliä pystyy pelaamaan yhdellä konsolilla kolme eri pelaajaa samanaikaisesti. Ruutua ei jaeta kolmeen palaan, niin kuin olettaa saattaisi, vaan kaikki pelaavat samaa ruutua katsoen. Pitkälti tämä johtaa siihen, että vain yksi voi pelata kerrallaan, koska ruudusta ulos jäävät hahmot ei ole liikuteltavissa. Käytännössä moninpeli on samaa kauraa kuin yksinpeli, mutta jossain tilanteessa katsojan roolissa olevat voivat hivenen yrittää olla avuksi. Moninpeli tämän pelin kohdalla on siis täysin turhan tuntuinen, joten kaverien kanssa pelattavaksi tätä luolaseikkailua ei todellakaan kannata hankkia.


Pelin pariin otteeseen läpäistyäni Xboxilla, päätin kokeilla myös Wii U:n versiota. Versioiden välillä ei ole nähtävissä käytännössä mitään eroa. Grafiikkaa on hyvin samaa tasoa ja Wii U:n kosketusnäyttöäkin käytetään ainoastaan hahmojen vaihteluun, mikä Xboxilla hoidetaan nuolien avustuksella.

Kokonaisuutena peli oli oikein miellyttävä ja hauska kokemus pienistä teknisistä ongelmistaan huolimatta. Ensimmäiseen läpipeluuseen kului noin viitisen tuntia ja seuraavasta kerrasta suoriuduin tunnin pari nopeammin. Peli kestääkin hyvin pari läpipeluukertaa, koska hahmovalinnoilla vaikutetaan eteen tuleviin haasteisiin. Pelistä kiinnostuneita suosittelen kokeilemaan eri konsoleiden latauspalveluista löytyvää demoa, joka antaa hyvin kuvaa siitä, sopiiko peli juuri sinun makuaistillesi.