Suoraviivaistettu peli selittää mistä outo animaatioleffa kertoi. Satuolennot vetävät turpiin pahaa satuolentoa. Loppu.

Se kyllä mainitaan, että satuolentojen on saatava lapset uskomaan, tai paholainen perii maan. Jos olisin ateisti, kasvattaisin kupeitteni hedelmät uskomaan satuihin, jotta he traumatisoituisivat ja kieltäytyisivät jatkossa uskomasta muuhun kuin Tieteen kuvalehteen. Jos paholainen on olemassa, hän taputtaisi tälle, joten jos järjellä ajatellaan, kenen puolella Joulupukki ja kumppanit vaikuttavat olevan? Rise of the Guardians eli Viisi legendaa on kiinnostava sotku, mutta kernaammin ottaisin elokuvan ja pelin joissa painajaisia turpiin mätkisi South Parkista tuttu tiimi Super Best Friends (Jeesus, Muhammad, Buddha, Krishna, jne.).



Paholainen hyökkää legendojen koteihin. Kuvakulma lukitaan yläviistoon. Mistä tahansa maailmasta saa aloittaa. Maailmoilla ei ole selkeää loppua, vaan peli listaa mitä kussakin kohteessa voi vielä tehdä. Mörköjä mätkitään. Eräs härpäke ilmaisee miten paljon uskoa on palautettu ja milloin on seuraavan pomotaistelun vuoro. Viisi sankaria on ruudulla 1-4 pelaajan ohjatessa heitä netin välityksellä tai somasti vierekkäin. Kaikki tämä on erinomaisen selkeää.

Nappia rämpyttämällä Joulupukki, Nukkumatti ja Pakkasukko mukiloivat. Pääsiäispupu viskoo bumerangia ja hokee muun muassa repliikkiä "there is nothing funny about this bunny" ikään kuin leffan nähneet eivät asiaa tietäisi. En tiedä kannattaako sitä mainita, että valopalloja viskelevän Hammaskeijun ääntely tyyliin "aah, ouuh, ah, oh, oh - ho-hohou! And don't you come back ever" kuulosti mielestäni hassulta. Pelasin hänellä, koska ampuvaa hahmoa ei tarvitse seurata. Ruudulla on meneillään rakettishow. Kunhan hahmo ampuu, voit kallistaa tattia vihollisten enemmistön suuntaan ja rämpyttää.

Kerran melkein kuolin koska en seurannut tapahtumia. Osa mustista persoonattomista möröistä vaatii erikoismätkäisyä, joita on kolme per legenda. Hahmot nousevat tasoja ja voivat ostaa tehostavia kristalleja, joten pian viholliset sulavat perusliikkeelläkin kuin kermajuusto hitsauspillillä. Elinvoiman menettäminen on epätodennäköistä, joten useamman parannusloitsun varasto on vitsi. Hankalinta on selvitä suojelutappeluista siten, ettei suojeltava saa yhtään osumaa. Ei se haittaa, jos sitä osuu - mutta on kiva yrittää parhaansa.



Lopputekstit rullasivat kolmessa ja puolessa tunnissa. Toisaalta kaksi maailmaa oli kesken ja yhdessä en ollut käynyt. Kykenisinkö sataprosenttiseen läpäisyyn kaikkiaan kuudessa tunnissa? Yleensä pikaläpäisyt vaativat kovaa treeniä, mutta tämä on niin selkeä teos, että salaisuudetkin löytyvät kartalta. Ryhdyin määrätietoiseksi. Rämpytin hulluna. Saavutus! Vessahätä! Saavutus! Kuusi tuntia täyttyi - kello pirisi - kapula pois kädestä. Gamerscore: 980/1000. Kolmea onkivapaa en tuhonnut... Eiih!

Loppurutistus oli hauska itseaiheutetun paniikin eli myös rakon venyttämisen vuoksi. Mitään uutta en oppinut. Torjunnalla, syöksähdyksellä ja hahmojen yhteisliikkeellä ei tee mitään, tai ehkä voit tehdä vaikutuksen seuralaisiisi.

Lapsena kun sain lahjaksi Turtles kolmosen, korkkasin sen pari vuotta nuoremman serkkuni kanssa. Se oli hän, jonka mielestä peli oli liian helppo. Täten päättelen, että Rise of the Guardians on suunnattu 3-5-vuotiaille.