“Se on semmonen inversio, et sää tiedä siitä mitään”, todetaan Lentäjä-sketsissä. Pelikaaneja ei kuitenkaan ole turbiineissa, eikä lunta sada Namco Bandain kesällä ilmestyneessä räiskinnässä. Elokuvien maailmasta löytyy jättibudjetilla tehtyjä action-blockbustereita, joita pienemmät leffastudiot koettavat sitten jäljitellä parhaat päivänsä nähneet toimintatähdet pääosassa. Nämä tuotokset taas joutuvat usein suoraan videovuokraamojen hyllyille, vaikka tekijöillä olisikin ollut sydän paikallaan. Samalta tuntuu Inversion. Se on monella tapaa halpa Gears of War -kopio, mutta toisaalta taas näkee, kuinka paljon työtä sen eteen on tehty. Loppufiilis on sama kuin b-äksönpätkän jälkeen: kyllähän se ihan jees viihdytti - mikäs sen nimi taas olikaan?


Pelin keskipisteessä on perussankaripollari Davis Russel ja hänen parinsa Leo Delgado, joiden kotikaupungissa alkaa tapahtua kummia. Painovoimahäiriöitä, maanjäristyksiä ja järkälemäisiä sotilaita, joiden jäljiltä Davisin vaimo löytyy tapettuna. Tytärtä ei kuitenkaan löydy mistään, joten motivaatio kostolle ja seikkailulle on riittävä. Kun kaksikko vangitaan ja he saavat käsiinsä vastapuolen painovoimateknologiaa, varsinainen räime alkaa.

Painovoimateknologia, jolla voi muuttaa asioita muun muassa kevyiksi tai raskaiksi, sekä kaikki mahdollinen leijuva sälä, jota pelistä löytyy, on sen parasta antia. Siihen on selvästi nähty paljon vaivaa. Gravitointi antaa aihetta myös pieneen puzzleiluun räiskinnän lomassa ja pelaajan sielunmaisemaan alkaa hiipiä ajatus action-Portalista, mutta ajatukseksi se jääkin. Inversionin paras ominaisuus kaiken keskinkertaisuuden keskellä jätetään hyödyntämättä lähes kokonaan. Se siitä sitten.


Jos jonkun pelin kutsuminen halpis- Gears of Wariksi kuulostaa jyrkältä - kaikissahan genren peleissä on samaa - niin Inversionin kohdalla se on oikeutettua ja uskon vakaasti, että ihan siltä piirustuspöydältä pelin kanssa on lähdettykin. Sama värimaailma, samat körmyt, samanlaiset aseet, samat kontrollit (paitsi silloin kun ne eivät toimi), juokseminen, suojautuminen, pienet asiat siellä täällä tuovat väkisinkin mieleen Epicin pelisarjan. Kuinka paljon voi sitten antaa arvoa sille, että menestyneestä ja laadulla tehdystä pelisarjasta on tehty keskinkertainen kopio, jossa on häivähdys omaa? Ei paljon.

Jos Inversioniin olisi saatu väsättyä massiivisempi, koskettavampi ja vähemmän kliseinen juoni ja sen sen kontrolleja olisi vähän vielä viilattu. Jospa pelissä eteneminen ei olisi täysin viivasuoraa, vaan siihenkin olisi lisätty jotenkin painovoimakikkailua mutkia tuomaan. Ja jos sen pienen kekseliäisyyden pilkahduksen olisi saanut riittämään uusiin oivalluksiin, niin sitten Inversionin arvosana olisi voinut olla kahdeksankymmenen tienoilla. Nyt ei. Nyt se on Gears of Warin kasari-Stallonen rinnalla Michael Dudikoff (jaa kuka - katso Wikipediasta), kun se olisi voinut olla vaikka Van Damme.