Nina Kalenkov ja Max Gruber ovat tuttuja nimiä Secret Files -sarjan ystäville. Toisin kuin parissa aiemmassa osassa, uusimmassa Secret Files 3 -pelissä kohdevalossa on lähinnä Nina, eikä Maxilla pääse pelaamaan kuin pariin lyhyeen otteeseen. Tarina on jatkumoa aiemmille peleille, mutta niiden pelaamatta jääminen ei ainakaan tietoisesti häirinnyt omaa pelikokemustani.


Kolmos-osan alussa Ninan ja Maxin häiden kynnyksellä sulhanen kaapataan omasta kodistaan, ja hätääntynyt Nina alkaa selvittää, mitä mies on oikein puuhaillut herättääkseen epätoivottua huomiota. Samalla kun mysteeri syvenee Maxin jättämien muistiinpanojen myötä, näkee Nina itse yhä oudompia unia. Pian hän huomaa unilla olevan suuri merkitys arvoituksen ratkaisemisessa ja siten myös Maxin pelastamisessa. Fiktioon on upotettu faktaa ja tieteen palasia, kirjoitettu historiaa vähän uudelleen, ja jopa esimerkiksi CERN:in hiukkaskiihdyttimelle on keksitty matkan varrella sen perimmäinen, oikea tarkoitus. Tarinan lähtökohdat vaikuttavat periaatteessa hyvinkin mielenkiintoisilta, mutta toteutuksen myötä niistä muodostuu sekavahko kokonaisuus, josta välillä tulee sellainen olo, että on menty useammin kuin kerran siitä mistä aita on matalin.

Pelin edetessä ratkotaan tyypillisiä seikkailupelin ongelmia, mutta koska kerralla tutkittavat alueet ovat melko pieniä, on ratkaisu yleensä aina lähellä. Jos pelissä kuitenkin jää jumiin, on pelaajaa auttamassa kaksi toimintoa. Toinen kertaa senhetkisen tilanteen ja tavoitteen, muttei paljasta varsinaisia vihjeitä. Toinen toiminto paljastaa ruudun kaikki hotspotit, mikä helpottaa jo valmiiksi melko helppoa peliä tuntuvasti. Toisaalta on kiva kun ei tarvitse etsiä piilossa lymyäviä pikseleitä, toisaalta toiminto laiskistaa jolloin sitä tulee käytettyä turhan helposti.




Pääpelin lisäksi vastaan tulee muutamia minipelejä ja pulmia, joiden alussa pystyy valitsemaan vaikeustason kahden vaihtoehdon väliltä. Vaikeammallakin tasolla minipelit ovat helppoa kauraa. Ninan unet ovat nekin pelattavia, ja pariin otteeseen pääsee ohjaamaan myös joitain sivuhahmoista. Onpa pelissä jopa pari valintatilannetta, jotka vaikuttavat osaltaan siihen, miten peli päättyy. Aika köykäisiksi vaikutusmahdollisuudet kuitenkin jäävät.

Graafisesti peli näyttää jääneen kehityksestä jälkeen, ja äänen ja videon synkronoinnista huomaa paikoin, ettei peliä ole tehty alunperin englanniksi, vaan saksaksi. Muutenkaan ääninäyttely tai dialogi ei ole mitenkään erikoista, eivätkä hahmojen satunnaiset yritykset olla hauskoja juuri naurata. Dialogi on tavallaan yksi pelin isoimmista ongelmista, sillä juuri sillä olisi ollut ehkä parhaiten potentiaalia tehdä hahmoista syvempiä ja persoonallisempia ja siten tehdä pelistä huomattavasti parempi. Nyt yhteenkään hahmoon ei kiintynyt.

Vaikka Secret Files 3 ei oikein onnistu loistamaan millään osa-alueella, ei se silti varsinaisesti ole huono peli: se tarjoaa päivän verran leppoisaa klikkailtavaa, eikä tuo päivä tunnu jälkikäteen lainkaan hukkaan heitetyltä. 30 euron hintalappu tuntuu pelin pituuteen ja laatuun nähden hitusen turhan tyyriiltä, mutta jos nälkää seikkailupeleille riittää, toimii tämä mukavana välipalana.