Eräs PlayStation 3:n markkinointivaltteja on ollut sen Linux-yhteensopivuus. Sisäinen kiintolevy käyttää avoimen lähdekoodin tiedostojärjestelmää ja jo ennen julkaisua alkoi tihkua tietoja siitä, että koko konsolia voisi käyttää Linux-työasemana. PlayStation 2:lle tämä mahdollisuus oli saatavilla erillisellä (kalliilla ja harvinaiseksi jääneellä) laajennuspaketilla, mutta kiintolevynsä ansiosta PS3 on heti valmis pingviinitettäväksi, kunhan vain USB-näppäimistö ja hiiri ovat nurkissa. Ajatus tehokkaasta Linux-myllystä ilmaiseksi konsolin kylkiäisenä kuulostikin oikein hyvältä, etenkin huomioiden Cell-prosessorin tähtitieteellisen laskentatehon, joten päätin kokeilla moista temppua.

Näkyvimmin PS3-lippua on heiluttanut Yellow Dog -niminen Linux-jakelu. Koska Linux-periaatteen mukaisesti omat keksinnöt pitää laittaa jakoon, on PS3-tuki nykyään myös mm. Ubuntussa ja monessa muussa suositussa distrossa. Maineensa vuoksi YDL oli kuitenkin ykkösvaihtoehto kokeiluun, arvelin pääseväni vähimmällä säätämisellä. Tämä oli osittain tottakin.



Aivan niin Linux-valmis konsoli ei ollut, etteikö ensin olisi pitänyt alustaa ja osioida kiintolevyä. Tämä taas tarkoitti sitä, että tiedot piti varmuuskopioida jonnekin. Tyypilliseen tapaani kikkailin laitteen kanssa iltayöstä, joten en löytänyt kuin 2-gigaisen CompactFlash-kortin. Sille taas eivät mahtuneet kuin Storesta ostetut pikkupelit, joten demot ja GT HD Concept piti poistaa - onneksi ne saa ladattua uudelleen (paitsi Folkloren, nyyh). Tallennukset sentään säästyivät.

YDL:n asennusohje suositteli, että kiintolevyltä varaisi suurimman osan Linux-käyttöön. Koska tarkoitus on kuitenkin käyttää konetta etupäässä pelaamiseen, tein päinvastoin, eli lohkaisin Linuxille 10 gigaa levyn kulmalta. Tähän mahtuvat vuosien Linux-kokemuksella oikein hyvin kaikki tarpeelliset ohjelmat. Osiointi, alustus ja YDL:n asennuksen käynnistys sujuivat ongelmitta Järjestelmäasetukset-valikosta.

Itse asennus oli erittäin pitkälle automatisoitu, ensin valittiin muutama maa-asetus ja sitten odoteltiin. Tietojen kopiointi kiintolevylle kesti noin tunnin, joka kuluikin rattoisasti tytärtä nukuttaessa. Kun Nukkumatti lopulta saapui, oli Linux sisällä ja homma boottia vaille valmis. Melkein.



Tehdään selväksi, että olen open source -fani, ja ajan pöytäkoneessani Gentoota, joka on distrona niin propellihattua ja liimatukkaa kuin olla ja voi. Näin minulle ei ole vierasta se, että asiat eivät toimi "out of the box", ja annan paljon anteeksi. YDL:n ensimmäistä kertaa boottaava Linuxiin tutustuva, joka olettaa saavansa toimivan järjestelmän, ei ehkä tee niin. Se ei nimittäin toimi erityisen hyvin.

PS3:n työpöytä likimain vakioasussa.

Verkkokortti

PS3:ssa on langaton ja langallinen verkkokortti. PS3:n Linuxissa oli bootin jälkeen "ei mitään" -verkkokortti. Hölmönä ajattelin, että homma ratkeaisi jotenkin helposti, mutta väärässä olin. Kaivoin YDL:n asennusohjeet, tein langattoman verkkokortin asennuksen juuri niinkuin neuvottiin, mutta mykkänä pysyi. Tein saman uudelleen, edelleen oli toimimatta. Aikani tuskailtuani kokeilin sitten langallista verkkoa - se toimi sen jälkeen, kun olin sivun ohjeiden mukaisesti kirjoittanut tekstieditorilla uusiksi koko asetustiedoston /etc-hakemistoon. Samalla selvisi, että mitään asetustiedostoa ei ollut alunperinkään, mikä saattoi selittää toimimattomuutta.

Näyttötila ja näytönohjain

Useimmissa Linux-jakeluissa voi nykyisin vaihtaa näyttötilaa suoraan ikkunamanagerista sen suuremmitta ongelmitta. PS3:n näytönohjain on ns. framebuffer-tyyppinen, joten se ei käyttäydy aivan samoin, vaan vaatii uudelleenkäynnistyksen. Tämän voi vielä hyväksyä.

Sen sijaan näyttötilan asetus on kyllä jotain muuta kuin helppoa. Tekstikonsolissa ajetulla ps3videomode-ohjelmalla kokeillaan ensin, mikä näyttötila toimii. Sen jälkeen muokataan - jälleen tekstieditorilla - käynnistystiedostoja niin, että Linux käynnistyy haluttuun tarkkuuteen. Ko. tiedoston kriittisyys on sitä luokkaa, että puuttuva piste sopivasta kohtaa estää koko koneen käynnistymisen. Tällöin pitää osata käynnistää kone uudelleen ja valita toinen näyttötila kehotteesta.

PS3:n grafiikkakiihdyttimen järkyttävistä tehoista voi Linuxissa vain haaveilla. Tukea 3D:lle ei ole, eikä taida tullakaan.

Ohjelmistot

YDL asentaa kattavan perusvalikoiman ohjelmia, kuten OpenOffice.org-toimistopaketin, GIMP-grafiikkaohjelman, Mozilla Firefoxin ja RhythmBox-musiikkisoittimen sekä Totem-mediasoittimen. Valikoima on sinällään hyvä, mutta tällaisenaan monilla ohjelmilla ei vielä tee mitään. Totem ei soita edes MPEG-tiedostoja eikä RhythmBox mp3-musiikkia heti asennuksen jälkeen, vaan niihin pitäisi kaivaa jostain koodekit. Vaikka niitä ei voikaan ymmärrettävistä lisenssisyistä asentaa suoraan, olisi kohteliasta tarjota ainakin selkeä keino tehdä se heti (kuten x86-Ubuntussa).

Web-surffailun hohtoa himmentää, että Flashia ei ole. Koska PS3:n arkkitehtuuri on ppc64, Adobe ei ole flashiaan sille kääntänyt, ja saattaapa kestää tovin ennen kuin kääntääkään (AMD64-arkkitehtuurille sitä on kinuttu nyt 3 vuotta). Ilmankin toki pärjää, mutta Youtubet sun muut jäävät haaveeksi.



Kun yllä olevat ongelmat on joko ratkaistu tai hyväksytty, mitä jää jäljelle? YDL käyttää ihan somaa Enlightenment-koristeltua Gnome-työpöytää, jonka voi halutessaan vaihtaa myös KDE:hen. Perusasennuksen jälkeen 10 gigan partitiolla on tilaa jäljellä puolet, mikä riittää hyvin peruskäyttöön. Näyttötilaa lukuun ottamatta asetukset tehdään kuten hyvin konfiguroidussa Gnomessa, eli helposti.

Cpuinfo kertoo, että käyttöjärjestelmä näkee kaksi Cell-prosessoria AltiVec-tuella. Käytännön suorituskyky on kuitenkin vaatimatonta. Tein pari yksinkertaista testiä, joista ensimmäisessä laskettiin ja tulostettiin 2 potenssiin miljoona (kokonaislukusuorituskyky) ja toisessa ajettiin lyhyttä perl-silmukkaa. Vertailun vuoksi mukana oli kolme x86-arkkitehtuurin konetta ja yksi vanhempi PPC. Suoritusajat olivat seuraavat:

Testi 1
time echo "2^1000000" | bc

Apple Mac Pro (2x Dual-Core Intel Xeon 2,66GHz): 7,3 s.
AMD Athlon XP3000+: 9,5 s.
Apple Macbook (Intel Core2Duo 2 GHz]: 10 s.
Apple iBook (G4 1,2 GHz): 17 s.
PS3: 21 s.

Testi 2
time perl -e 'for($n=0;$n<20000000;$n++) {$a+=$n}'

Apple Mac Pro (2x Dual-Core Intel Xeon 2,66GHz): 4,3 s.
Apple Macbook (Intel Core2Duo 2 GHz]: 5,5 s.
AMD Athlon XP3000+: 9 s.
Apple iBook (G4 1,2 GHz): 24 s.
PS3: 29 s.

Macintoshien testit ajettiin Mac OS X:llä, AMD:ssä oli Debian Linux. Tuloksissa on pientä heittoa mm. ruudunpiirron toteutuksen, prosessorien käskykannan jne. vuoksi, mutta trendi on selvä: PS3 on Linux-peruskäytössä selkeästi hitaampi kuin mikään kokeilluista laitteista. Liukulukusuorituskyvyssä se pärjäisi ehkä paljonkin tätä paremmin, mutta käytännön sovelluksissa testien kaltaiset laskutoimitukset ovat yleisempiä. Näytönohjaimen kiihdytyksen puute näkyy myös ruudunkäsittelyn tahmailuna. Kaksi ydintä toki auttaa rinnakkaisessa suorittamisessa, muttei nopeuta yksittäisiä ohjelmia juurikaan.



iPodin Linuxin ilmestyessä aiheesta kiersi sarjakuva, jossa omistaja ylpeänä ilmoitti, että musa ei enää soi, mutta voipa pingata localhostia. PS3-Linuxissa on vähän vaikea välttyä samalta tunnelmalta. Se ei ole helppo asentaa, se ei ole nopea, eikä sille ole oikein ohjelmiakaan. Linuxin asennusharjoituksesta se toki käy, tarpeeksi dokumentteja selaamalla systeemin saa sisään ja toimimaankin auttavasti. Sillä on mukava näyttää kavereille, että hei, tämä ei ole pelkkä pelikone, vaan myös tietokone. Valitettavasti vain Linux toimii hyvin tiukasti rajoitetussa ns. sandboxissa ja pääsee käsiksi murto-osaan laitteen kokonaistehosta, joka olisikin varmasti vakuuttava. PS3:sta laskentaklusteria tai kotimikroa halajava joutuu siis edelleen odottamaan sitä hetkeä, kun joku valjastaa koko laitteen tehon - valitettavasti tämä vain tapahtunee ilman Sonyn suostumusta.