Waltarin pitkäaikaisena nokkamiehenä ja monesta muustakin projektista tuttu Kärtsy Hatakka on uusimman levynsä myötä sekä vaihtanut uuteen tyylilajiin että lähtenyt sooloilemaan. V2.fi jututti miestä levyn syntyprosessista.



Riittikö reilut 20 vuotta Waltaria, vai mistä syntyi into lähteä isompaan sooloprojektiin?

- Päinvastoin, tuntuu ettei mikään riitä!:) Idea tästä levystä on anyway jo vuosia vanha.

Mistä yleensäkin syntyy Kärtsyn into ja energia - pitkä ura on jo takana?

- Don´t ask me! Tietty urajumitus tässä varmaan on osittain kyseessä. No vakavasti; rakkaus musiikkiin näyttää olevan mulla kyltymätöntä. Ei löydy muuta asiaa tässä inkarnaatiossa joka yhtä paljon kiehtois...

Miten itse kuvailisit tulevan levyn musiikkia ja mikä on tärkein ero verrattaessa Waltarin tuotantoon?

- Yksinkertainen perusrock-/poplevy. Tämmöstä en oo kyl koskaan tehny. Ei cross-overista puhettakaan. Hittikertsiä hittikertsin perään, that´s it.

Mistä levyn nimi 'Duty Freedom' tulee? Onko elämässä mielestäsi liikaa velvollisuuksia, joista sitten pitäisi päästä eroon?

- Tavallaan. Kaikkien musta täytyisi tuntea velvollisuutta etsiä vapautta elämässään. Uudet asiat pitää elämän tuoreena, tietenkään väheksymattä ja arvostamatta aikaisempia kokemuksia, ja niiden mukanaantuomaa elämänviisautta. Eteenpäin meneminen on kuitenkin se juttu elämässä, ainakin henkisessä mielessä. Joka aamu täytyy pystyä haastamaan itsensä uudelleen. Näin maapallo voi pelastua, kun jokaisen elämä on paljon mielekkäämpää. Musiikillisesti taas tää nimi sopii myös tähän levyyn hyvin, koska tässä teen musaa ihan uudella ja eri tavalla kuin ite koskaan ennen.

Kuinka kivuttomasti albumi syntyi?

- Tosi kivuttomasti ja luonnollisesti! Esimerkiksi Gimme Your Love Tonite ei suinkaan kerro normaalia aktitarinaa, vaikka siltä ensi kuulemalta kuullostais. Olin skidin kans kattomassa uusinta Batman-pätkää ja aloin spekuloida, miten ihmeessä nuorille lapsille tyrkytetään niin paljon väkivaltaa heti lapsena joka puolella ja näitä totaalin korneja friikkimalleja, ja sit kuitenkin jälkeenpäin ihmetellään miks skidit menee ihan sekaisin. Eli fiilistä siitä, miten lapsi haluaa vain tarttua faijaansa entistä tiiviimmin kädestä nähtyään tollast totaalipaukutusta - jokaisella on pohjalla kuitenkin pohjaton rakkauden ja hellyyden kaipuu. Oon siis keskimääräisesti pukenut lyriikat joka pikkutytöllekin ymmärrettävään hoilattavaan sloganimuotoon, mut tosiasiassa pinnan alle on upotettu paljon omia henkikohtaisiakin kokemuksia elävästä elämästä, niitä satuttaviakin.

Albumilla on useita vierailevia artisteja, miten yhteistyö sujui?

- Tosi kivuttomasti ja rennoissa merkeissä nekin. Vaihdeltiin esim. Uniklubi-Jussin kanssa kiinnostuneina toistemme kokemuksia alalta, ja verrattiin 90-lukua tähän päivään. Tosi kiintosaa.

Viedäänkö soolo-Kärtsyä myös ulkomaan markkinoille?

- Kyl, kuten mulla tapana on. Levy julkaistaan samaan aikaan elokuussa muualla Scandinaviassa ja Tsekeissä, ja ainakin Saksassa, Englannissa, itävallassa ja Sveitsissä lokakuun lopussa.

Kärtsyn loppuvuosi kuluu soolokeikkaillen, mutta ensi vuodelle on kuulemma jo taas uusia suunnitelmia.

V2.fi pääsi jo myös kuuntelemaan itse levyä ja puhdasta kitararockpoppiahan se on, niinkuin artisti itsekin mainitsi. Miehen pitkä ura näkyy kuitenkin siinä, että albumi pysyy tasavahvana koko setin läpi, eikä lässähdä, kuten niin monien nykyartistien levyillä on tapana. Vierailevat laulaja-artistit sopivat kuvioon ja lähes jokaisesta viisusta kuulee, että studiossa on vietetty tuotantoaikaa pidemmän kanssa. Kotimaisiin artisteihin verrattaessa voidaan Duty Freedomilta löytää HIMin popimpeja sävyjä, vaikka äänimaailma onkin varsin erilainen, ohuempi. Muutaman kuuntelukerran perusteella levyltä ei kuitenkaan jää mitään päähän soimaan - ehkä se terävin hittikärki Kärtsyn poprock-keihäästä on vielä teroittamatta.

Kuvat: ProPromotion