"Marvel Universe" on todellisuus, jossa Marvel-kustantamon sarjakuvasankarit pelastivat planeetan kerran päivässä jo silloin, kun vaari oli liian nörtti riiulle lähteäkseen.

"Ultimate Universe" on modernisoitu todellisuus, jossa lihasvuorilla on enemmmän katu-uskottavuutta - mikäli uskomme meitä, jotka tuskin kehtaamme ulkona käydä. Huhu väittää, että alusta aloitettava Spider-Man-elokuvasarja mukailee Ultimate-jatkumoa, mikä olisi selvää edistystä se.

"Marvel Cinematical Universe" on Marvelin omien elokuvien muodostama todellisuus, jossa heiluu flopannut Hulk ja ne jämähahmot, joiden oikeuksia muut elokuvastudiot eivät ole vuokranneet. Spider-Man on yhä lainassa Sonylla ja X-Men ja Fantastic Four 20th Century Foxilla.

Jälkimmäisessä universumissa posahtaa, kunhan Iron Man 2 on tienannut 600++ miljoonaa taalaa. Marvel otti ison riskin 2008 ryhtyessään leffastudioksi. Iron Man oli menestys. Vaikka sisarteos The Incredible Hulk ansaitsi vain dollarin ja pari papukaijamerkkiä enemmän kuin edellinen "epäonnistunut" Hulk, pyörä lähti pyörimään. Iron Man 2, Thor, The First Avenger: Captain America ja The Avengers saivat vihreää valoa. Tosifani katsoisi mieluummin tämän Avengersin kuin pääsisi neitsyydestään: esiinnyttyään omissa elokuvissaan suuret sankarit kohtaavat toisensa.

Robert Downey Jr. oli tähti minulle jo Ally McBealin päivinä. Iron Manin ja Sherlock Holmesin välillä miehestä on tullut nörttien ja tätien kosteuttaja Johnny Deppin tyyliin. Kaikki eivät usko, että suuri yleisö kiinnostuu Thorista ja Captain Americasta, kun nimirooleihinkin värvättiin vain kaksi Chris jotakin, mutta toistaiseksi vain Iron Manilla on merkitystä. Juoruja kevään kuunneltuani en ylläty, mikäli Marvel on vilkuttanut vihreää elokuville Iron Man 3, Ant-Man, Runaways ja Doctor Strange ennen kuin Iron Man 2 poistuu teattereista.

Ilosanoma levisi Twitterissä: ohjaaja Edgar Wright on tavannut ohjaaja Joss Whedonin! OMG! Whedon on Avengersin tirehtööri. Wright on ohjannut Shaun of the Deadin ja Hot Fuzzin. Jo vuosia sitten Wrightin nimi liitettiin Ant-Manin yhteyteen. Ant-Man on Marvelin Aquaman: sankari, jolle nörtitkin nauravat. Ant-Man osaa kutistua, kasvaa, komentaa kusiaisia ja mätkiä muijaansa. Hän loi puolivahingossa psykopaattirobotti Ultronin, joka päätynee joskus kankaille. Varsinkin Ultimate-universumissa Ant-Man on mielenkiintoinen tekijä kokonaisuudessa. Seuraava virallinen julkistus on todennäköisesti se, että Ant-Man esiintyy Avengersissa kesällä 2012 ja seikkailee soolona vajaan vuoden sisällä tästä.

Uusvanhaa tietoa on sekin edelliseen kenties liittyvä seikka, että Marvel tahtoo laajentaa pienemmillä elokuvilla. On juuri väitetty, että Marvel kaavailee 20-40 miljoonaa dollaria kustantavaa kamaa, jossa uskalletaan ottaa enemmän riskejä. Esimerkiksi Iron Man -sarja lienee liiaksi valtavirtaa, jotta päähenkilö voisi asianmukaisesti alkoholisoitua. Huhu listaa hahmot Doctor Strange, Ka-Zar, Luke Cage ja Dazzler sekä ryhmän Power Pack. Marvel-pomot itse ovat spekuloineet elokuvien Ant-Man, Doctor Strange, Runaways, Black Panther ja Black Widow mahdollisuuksista. Black Widow debytoi jo Iron Man 2:ssa Scarlett Johanssonin näköisenä. Miten innoissaan tästä kaikesta pitäisi olla?

Kerron kantani annettuani sille pohjan. Alkuperäisessä Marvel-universumissa Bea Arthurista fantasioiva höpöttäjäninja Deadpool, joka luulee olevansa sarjakuvahahmo, on liittoutunut Cablen kanssa, joka on itseään nuoremman X-Men-Cyclopsin poika, kyborgi, telekineetikko ja eräänlainen messias. Marvel-universumissa Hulkin hissukka serkkutyttö She-Hulk toimii juristina ja seikkailee räväkkänä vihreänä kehonrakentajana toisinaan Howard the Duckin kanssa. Marvel-universumissa Spider-Manin vähiten tunnettu ja suosittu vastustaja Gibbon on seikkaillut vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa kaikki Marvel-hahmot ovat apinoita. Marvel-universumissa The Punisher ja Eminem (se räppäri) ovat mätkineet toisiaan.

En väitä tuntevani sarjakuvia. Laadun metsästäminen on vaivalloista ja hinnakasta, ja minä yritän joku leffatyyppikin olla. Luen parhaillaan vain Marvelin hömppää. Jos aivot on joskus narikkaan jätettävä, niin miksei universumissa, jossa Aivonarikka saattaa olla juonenkäänne. Marvel ei ole korkeaa taidetta, mutta mielikuvitus kiitää, ja mitä tutummaksi universumi käy, sitä rikkaammalta materiaali tuntuu. Näytän tuplapeukkua palvelulle Marvel Digital Comics Unlimited (sivusto). Sen kautta on oikeasti mahdollista seurata eri lehtiin jakautuneita universumin laajuisia tapahtumia, kuten sisällissotaa tai UFO-invaasiota. Sen ansiosta kokeilut kuten Marvel Apes ja Spider-Ham eivät aiheuta taloudellista krapulaa. Digitaalikirjastosta puuttuu tavaraa, mutta kokoelma käsittää jo tuhansia lehtiä ja se paisuu alati. Parhaillaan kestotilaukseni kustantaa vajaat 11 senttiä päivässä.

Esimerkiksi sarjiksen Cable & Deadpool tapainen rajatun budjetin filmi olisi tapaus rajatulle yleisölle. Se, kuinka Deadpool sotkee tavallisen mahtipontista tarinaa, on viihdyttävämpää kuin mikään tehosteilla saavutettava. Marvelin nykytilanne saattaa olla siunaus. Monet isot tykit ovat lainassa. Jos eivät olisi, Marvel tekisi elokuvia heistäkin, ja siinä piisaisi puuhaa. Marvelin pomot ovat ilmaisseet ymmärtävänsä, mitä merkitsee omistaa potentiaalia tyyliin Blade. Kukaan ei tiennyt kuka on tämä Tomb of Draculan sivuhahmo, mutta leffat löysivät yleisönsä. Yhteinen universumi vähentää riskejä: kalliissa Avengersissa voidaan mainostaa edullista Ant-Mania, ja Ant-Man voi syventää Avengersia. Tyyli toimii sarjakuvissa.

Kuitenkaan en syttynyt, kun Iron Man vieraili Incredible Hulkissa. Kohtaus tuntui kikkailulta. Voit päättää lehden lähikuvalla, jossa vieraileva tähti murahtaa "Nyt mentiin". Meno yleensä toteutuu ensi kuussa, eikä vuosien päästä. Kahden elokuvan jälkeen en siihen luota, että Marvel pitää vihjailut ja lupaukset aisoissa.

Ensimmäisessä Avengers-lehdessä Thorin velipuoli Loki sai Hulkin taistelemaan muita sankareita vastaan. Mikäli juoniaihio kierrätetään Avengers-leffassa, loistavaa. Incredible Hulkista löytyy myös syntytarina vihreälle isopäälle The Leader. Jos tämäkin johtaa jatkossa johonkin, loistavaa. Mikäli näemme vuonna 2020 elokuvan, jossa oikeuteen haastettu Leader käyttää seksuaalisesti aktiivista She-Hulkia esimerkkinä siitä, kuinka gammasäteily vaikuttaa käytökseen, loistavaa. (Mikäli Heath Ledger näyttelee Jokeria jatkossakin, loistavaa.)

On syitä epäillä Marvelia. Moni pitää Incredible Hulkista, mutta sen täytyy soittaa hälytyskelloja, että poistettujen kohtausten määräksi ilmoitettiin 70 minuuttia (!). Iron Manien kaaosmaisuudesta kerrotaan eri versioita. Usein on tulkittu, että Iron Man onnistui vain koska Downey ja ohjaaja Jon Favreau osaavat improvisoida. Favreau on antanut ymmärtää, että hän pitääkin tyylistä, jossa puolet elokuvasta keksitään kuvauksissa. Jeff Bridges on kertonut, ettei hän edes tiennyt minkälaista hahmoa hän oli näyttelemässä: Bridges torjui stressiä ajattelemalla Iron Mania huippukalliina opiskelijafilminä.

Jatko-osasta Favreau on kertonut, että kirjoittaja joutui koville, koska asioita muuteltiin. Iron Man 2 ei kuulemma ole täysiverinen esiosa Avengersille, vaan se pyrkii seisomaan omilla jaloillaan. Tämä on fiksua. Paitsi että Favreau paljasti yhdeksi syyksi sen, ettei hän edes tiedä miten tarina jatkuu. Favreau on yksi Avengersin tuottajista - eikä hän tiedä, mikä on se suuri suunnitelma, josta on käytetty nimeä Avengers Assemble ("Kostajat kokoon!").

Komedioita aiemmin kyhäillyt Favreau paljastui kaaoksessa selkeyttä näkeväksi visionääriksi. Onko tv-sarjaguru Joss Whedon oikea mies Avengersin ruoriin? Ultimate-universumissa Ultimates on vastaava sankariryhmä kuin Avengers. Ensimmäiset kaksi Ultimates-kokonaisuutta ovat niin hyvin alustettua, niin hyvin hanskassa pysyvää, niin elokuvamaista, niin mielipuolisesti multihuipentuvaa supersankaritykitystä, ettei moisen nostattamia fiiliksiä voi verrata kuin kaikkien omien lelujen ja sitten kaikkien kaverin lelujen kaatamiseen lattialle. Whedon ei ole mikään James Cameron, ja tuskinpa edes Avatarin budjetilla tuotettaisiin asiallista Ultimates-elokuvaa:


No mutta. Ohjaamisen ohella Whedon ilmeisesti sormeilee Avengersin ja Captain American käsikirjoituksia. Miehen tv-sarjoista en paljoa tiedä, mutta luin Whedonin kirjoittamat 24 numeroa X-Meniä. Whedon pyörittelee luontevasti klassisia hahmoja ja kliseisiä skenaarioita. X-Menit ovat jo aiemmin kokeneet noin kaiken mahdollisen, mutta Whedon saa sarjan tuntumaan palkitsevalta. Kuten Buffy vampyyrintappajan ja Fireflyn ystävät ovat toisaalla huomauttaneet, Whedon on hahmokaartien hallitsija: jokainen pääsee pätemään. Neljän elokuvasarjan yhdistyessä, kun uusia sarjoja ollaan aloittamassa, tämä on vähintään yhtä tärkeää kuin se miten kevlisti kamera keulii. Mikäli Avengers on X-Men 2 isommalla loppuhuipennuksella, loistavaa.

Marvel vaikuttaa kokemattomalta, mutta inspiroituneelta ja motivoituneelta. Monet ovat syyttäneet Marvelia pihiydestä, koska firma kiertää kalleimmat kyvyt (näyttelijät, ohjaajat) kaukaa tai tarjoaa provosoivan pientä palkkaa. Whedon on rakastettu mutta edullinen floppaillut tv-mies. Favreau ja Downey tekivät itsestään "kalliita kykyjä". Wright, jolla on kyky ankkuroida älyttömät tarinat inhimillisyyteen, on "kallis kyky" heti kun suuri yleisö löytää hänet. Shakespearen tulkitsijana tunnettu Kenneth Branagh on outo, kenties oudon looginen, vähintäänkin mielenkiintoinen valinta legendojen Asgardiin sijoittuvan Thorin ohjaajaksi. Moni pitää Captain American esimiestä Joe Johnstonia puupäänä, mutta minä näen komeita toimintakohtauksia ohjaavan suorittajamiehen, joka ihan oikean käsikirjoituksen tukemana saattaa saavuttaa jotain Marvelin suorittajamiehellä. Jos Johnstonin ohjelappusta päivitetään kuvausten aikana, lopputulos on kuin tilatusti jotain sellaista kuin hemmon Jurassic Park III, josta päätettiin leikata tyyris loppuratkaisu, koska joutava viihdepätkä "toimi" ilmankin.

Vanha latteus pitää kutinsa: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, onhan suunnittelu erittäin vaativaa duunia. Elokuvasarjat pilataan skippaamalla suunnittelu. Foxin X-Men-universumi on Marvelille varoittava esimerkki. X-Men: Viimeinen kohtaaminen on viihdettä, mutta eniten siinä viihdyttävät edeltäjien höyryt, vaikka filmin pitäisi viedä trilogia huipennukseen tuplaantuneen budjetin turvin. X-Men Origins: Wolverine ei enää edes ole yhteensopiva edeltäjiensä kanssa. Ja miksi Origins esittelee lukuisia nuoria mutantteja? Syy oli olemassa, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet jo moneen kertaan. Sarjakuvissakin mokaillaan tähän tyyliin, mutta tosiaankin, uusi yritys tulee ennen kuin olet kuluttanut taas yhdet 5% koko maallisesta vaelluksestasi.

Potentiaalisesti "Marvel Cinematical Universe" on suosikkijuttujani - rentoa meininkiä mulle. Episodien pitää yltää edes toisinaan Iron Manin tasolle. Iron Man ei ole laatuelokuva siinä mielessä kuin Yön ritari, mutta se laukaisee päässäni samoja mitä lie midichlorianeja kuin Digital Comics Unlimited. Nuorempana ja tyhmempänä luulin, että jos tykkään Highlanderista, minun on pakko ostaa Highlander 3: The Sorceror, vaikka se on sen kanssa ristiriidassa ja sitä ei ole julkaistu Euroopassa. Nykyään en edes huolisi Origins: Wolverinea. Annoin vain 2,5 tähteä Incredible Hulkille, mutta sen olen valmis hankkimaan keräilymielessä. Marvelin on ensin saatava aidosti käyntiin se uusi universumi, joka suunnitellusti ja automaattisesti antaa lisäarvoa kaikelle mitä sen sisällä tapahtuu. Mielelläni en enää koskaan näkisi supersankarielokuvaa, jossa ihmiset järkyttyvät nähdessään supersankarin ensimmäistä kertaa.


Lähteitä:
Hero Complex: Iron Man -asiaa
Superhero Hype: Marvel-pomo Kevin Feige puhuu
CHUD: Marvelin pienet leffat
Pajiba: Whedon tohtoroi tekstejä