Sateenkaarella 80-luvulle
Bonnet & Turner - Back to the Rainbow
Back to the Rainbow-Graham Bonnet & Joe Lynn Turner
Virgin Oil Co, Helsinki 9.8.07
Helsingin ydinkeskustan Virgin Oilissa rokattiin torstaina jossain sateenkaaren tuolla puolen. Suomeen otsikon Back to the Rainbow-alla palanneet entiset Rainbow-solistit vetivät mukavasti väkeä päteväksi osoittautuneeseen keikkapaikkaan. Illan aikana kuultiin monia klassikkokappaleita kultaiselta 80-luvulta.
Helsingin konsertti kuului osana herrojen neljä keikkaa sisältävään Suomen kiertueeseen. Edellisenä iltana oli soitettu Tampereen Klubilla ja Helsingistä matka jatkui Mikkelin kautta Jämsään. Graham Bonnet on vieraillut Suomessa viimeksi vuosina 2005 ja 2006. Silloisenkin kiertueen taustabändinä toimi sama Yö- ja Hanoi Rocks-yhtyeistä koostuva harrasteyhtye kuin tälläkin kertaa.
Lavalle asteli ensin tyylikkäästi vanhentunut, pian kuusikymppinen Graham Bonnet. Eyes Of The World Rainbown Down To Earth-levyltä avasi illan. Kansa oli välittömästi menossa mukana laulaen kertosäettä käsien kohotessa rytmikkäästi kohti taivasta. Bonnet otti yleisönsä varmaeleisesti vuosien kokemuksella. Mies on hyväkuntoisen näköinen ja ääntä riittää edelleen. Bonnetin Rainbow-kausi käsittää vain yhden levyn mutta siltähän on jäänyt elämään kaksi isoa hittiä ja tukku hyviä kappaleita. Ei mikään huono meriitti siis.
Bonnetin ura sisältää monia eri kokoonpanoja. Herran perustaman Alcatrazzin God Blessed Video soitettiin ennen paluuta Rainbow-materiaaliin. Stargazer kuulosti hänenkin laulamanaan hyvältä. Itse Rising-albumillahan kappaleen solistina toimii Ronnie James Dio. Graham Bonnet jutteli kappaleiden välissä mukavia eikä laulajia yleensä vaivaavasta isosta egosta ollut tietoakaan. Charmantti britti taitaa olla herrasmies kengänkärjestä nenänpäähän.
Setin loppuosaan oli yllätyksettömästi, joskin itseoikeutetusti, jätetty suurimmat Rainbow-hitit Bonnetin aikakaudelta alkaen All Night Longista päättyen Lost In Hollywoodiin. Setin keskivaiheilla Bonnet valitteli ettei kuule itseään. Yleisö kuitenkin kuuli varmasti miehen koko setin ajan. Pieni mikin hienosäätö palautti Bonnetin itsensäkin takaisin kartalle. Graham Bonnetin setti oli napakka kokonaisuus, joka sisälsi illan teemaan sopien peräti kuusi kappaletta Down to Earth-albumilta.
Joe Lynn Turner näytti heti kättelyssä, mistä kunnon rokkikukot on tehty. Äärettömän energisesti Death Alley Driverilla alkanut keikka tempaisi Virgin Oilin mukaansa. Se oli isku suoraan silmien väliin. Turner riehui ympäri lavaa aurinkolaseissaan purskauttaen välillä rehvakkaasti juomaa suustaan. Mielestäni täysin turhia taustalaulaja-tanssityttöjä käytiin välillä tervehtimässä. Stranded ja varsinkin Can’t Happen Here jatkoivat settiä vakuuttavasti eteenpäin.
Juttuja menneistä Rainbow-ajoista sekä Ritchie Blackmoresta riitti kerrottavaksi yleisölle. Jealous Loverin lyriikat Turnerin piti kuulemma kirjoittaa aikanaan kymmenessä minuutissa Blackmoren näin halutessa. "Onneksi" Turner oli juuri noihin aikoihin käynyt kiivasta puhelinkeskustelua silloisen naisensa kanssa. Tämä helpotti lyriikoiden kirjoittamista kuulemma huomattavasti. Niin, eroonhan se suhde päättyi.
Myös Yhdysvaltojen nykyjohto sai kuulla kunniansa - Fuck Bush! Tämä Bushin solvaamistrendi rokkareiden keskuudessa alkaa pikkuhiljaa kieltämättä menettää tuoreuttaan. Tuoreuttaan eivät voi koskaan menettää setin viimeiseksi jätetty kaksikko I Surrender sekä Spotlight Kid Difficult To Curelta. Ne löytävät takuuvarmasti uusia faneja aina vain uusissa ja uusissa sukupolvissa. Hyvä musiikki elää ikuisesti.
Settinsä päätyttyä Joe Lynn Turner jäi lavalle ja rytmikkäät taputukset alkoivat vaatia Graham Bonnettia lavalle. Mutta missä on Graham? Mitään ei tapahdu vaikka yleisö ja orkesteri tekivät parhaansa. Vihdoin viimein hieman pöllähtäneen näköinen herra saapui lavalle. Paljain jaloin. Mies oli oikeasti ollut nukkumassa! Hymyssä suin hän esitteli anteeksipyyntönsä valitellen matkaväsymystä. Yleisön huutomyrskylle ja abloodeille ei ollut tulla loppua.
Kun unihiekat oli hieraistu silmistä, aloittivat herrat yhdessä hieman pidennetyn version Long Live Rock’n’rollista. Bonnetilta tämän Dion aikaisen Rainbow-kappaleen sanat tuntuivat olevan vähän hakusessa ja lunttilappua tarvittiin. Hyvä veto kaiken kaikkiaan eikä herrojen tarvitse täysin hävetä kuitenkin omassa luokassaan olevan Ronnie James Dion rinnalla. Muutenkin illan anti oli erittäin onnistunut. Ensin Sauna Open Airissa Black Sabbath ja Dio-years ja nyt tämä. Näitä lisää.
Graham Bonnet: Eyes of The World/God Blessed Video/Love’s No Friend/Stargazer/Makin’ Love/MSG-song/All Night long/Since You’ve Been gone/Lost In Hollywood
Joe Lynn Turner: Death Alley Driver/Stranded/Can’t Happen Here/Can’t Let You Go/Stone Cold/Jealous Lover/Street Of Dreams/I Surrender/Spotlight Kid
Graham Bonnet & Joe Lynn Turner:Long live rock’n’roll
Teksti ja kuvat : Petri Kipinä
Virgin Oil Co, Helsinki 9.8.07
 |
| Bonnett & Turner |
Helsingin ydinkeskustan Virgin Oilissa rokattiin torstaina jossain sateenkaaren tuolla puolen. Suomeen otsikon Back to the Rainbow-alla palanneet entiset Rainbow-solistit vetivät mukavasti väkeä päteväksi osoittautuneeseen keikkapaikkaan. Illan aikana kuultiin monia klassikkokappaleita kultaiselta 80-luvulta.
Helsingin konsertti kuului osana herrojen neljä keikkaa sisältävään Suomen kiertueeseen. Edellisenä iltana oli soitettu Tampereen Klubilla ja Helsingistä matka jatkui Mikkelin kautta Jämsään. Graham Bonnet on vieraillut Suomessa viimeksi vuosina 2005 ja 2006. Silloisenkin kiertueen taustabändinä toimi sama Yö- ja Hanoi Rocks-yhtyeistä koostuva harrasteyhtye kuin tälläkin kertaa.
Lavalle asteli ensin tyylikkäästi vanhentunut, pian kuusikymppinen Graham Bonnet. Eyes Of The World Rainbown Down To Earth-levyltä avasi illan. Kansa oli välittömästi menossa mukana laulaen kertosäettä käsien kohotessa rytmikkäästi kohti taivasta. Bonnet otti yleisönsä varmaeleisesti vuosien kokemuksella. Mies on hyväkuntoisen näköinen ja ääntä riittää edelleen. Bonnetin Rainbow-kausi käsittää vain yhden levyn mutta siltähän on jäänyt elämään kaksi isoa hittiä ja tukku hyviä kappaleita. Ei mikään huono meriitti siis.
 |
| Graham Bonnet |
Bonnetin ura sisältää monia eri kokoonpanoja. Herran perustaman Alcatrazzin God Blessed Video soitettiin ennen paluuta Rainbow-materiaaliin. Stargazer kuulosti hänenkin laulamanaan hyvältä. Itse Rising-albumillahan kappaleen solistina toimii Ronnie James Dio. Graham Bonnet jutteli kappaleiden välissä mukavia eikä laulajia yleensä vaivaavasta isosta egosta ollut tietoakaan. Charmantti britti taitaa olla herrasmies kengänkärjestä nenänpäähän.
Setin loppuosaan oli yllätyksettömästi, joskin itseoikeutetusti, jätetty suurimmat Rainbow-hitit Bonnetin aikakaudelta alkaen All Night Longista päättyen Lost In Hollywoodiin. Setin keskivaiheilla Bonnet valitteli ettei kuule itseään. Yleisö kuitenkin kuuli varmasti miehen koko setin ajan. Pieni mikin hienosäätö palautti Bonnetin itsensäkin takaisin kartalle. Graham Bonnetin setti oli napakka kokonaisuus, joka sisälsi illan teemaan sopien peräti kuusi kappaletta Down to Earth-albumilta.
Joe Lynn Turner näytti heti kättelyssä, mistä kunnon rokkikukot on tehty. Äärettömän energisesti Death Alley Driverilla alkanut keikka tempaisi Virgin Oilin mukaansa. Se oli isku suoraan silmien väliin. Turner riehui ympäri lavaa aurinkolaseissaan purskauttaen välillä rehvakkaasti juomaa suustaan. Mielestäni täysin turhia taustalaulaja-tanssityttöjä käytiin välillä tervehtimässä. Stranded ja varsinkin Can’t Happen Here jatkoivat settiä vakuuttavasti eteenpäin.
Juttuja menneistä Rainbow-ajoista sekä Ritchie Blackmoresta riitti kerrottavaksi yleisölle. Jealous Loverin lyriikat Turnerin piti kuulemma kirjoittaa aikanaan kymmenessä minuutissa Blackmoren näin halutessa. "Onneksi" Turner oli juuri noihin aikoihin käynyt kiivasta puhelinkeskustelua silloisen naisensa kanssa. Tämä helpotti lyriikoiden kirjoittamista kuulemma huomattavasti. Niin, eroonhan se suhde päättyi.
 |
| Joe Lynn Turner |
Myös Yhdysvaltojen nykyjohto sai kuulla kunniansa - Fuck Bush! Tämä Bushin solvaamistrendi rokkareiden keskuudessa alkaa pikkuhiljaa kieltämättä menettää tuoreuttaan. Tuoreuttaan eivät voi koskaan menettää setin viimeiseksi jätetty kaksikko I Surrender sekä Spotlight Kid Difficult To Curelta. Ne löytävät takuuvarmasti uusia faneja aina vain uusissa ja uusissa sukupolvissa. Hyvä musiikki elää ikuisesti.
Settinsä päätyttyä Joe Lynn Turner jäi lavalle ja rytmikkäät taputukset alkoivat vaatia Graham Bonnettia lavalle. Mutta missä on Graham? Mitään ei tapahdu vaikka yleisö ja orkesteri tekivät parhaansa. Vihdoin viimein hieman pöllähtäneen näköinen herra saapui lavalle. Paljain jaloin. Mies oli oikeasti ollut nukkumassa! Hymyssä suin hän esitteli anteeksipyyntönsä valitellen matkaväsymystä. Yleisön huutomyrskylle ja abloodeille ei ollut tulla loppua.
Kun unihiekat oli hieraistu silmistä, aloittivat herrat yhdessä hieman pidennetyn version Long Live Rock’n’rollista. Bonnetilta tämän Dion aikaisen Rainbow-kappaleen sanat tuntuivat olevan vähän hakusessa ja lunttilappua tarvittiin. Hyvä veto kaiken kaikkiaan eikä herrojen tarvitse täysin hävetä kuitenkin omassa luokassaan olevan Ronnie James Dion rinnalla. Muutenkin illan anti oli erittäin onnistunut. Ensin Sauna Open Airissa Black Sabbath ja Dio-years ja nyt tämä. Näitä lisää.
Graham Bonnet: Eyes of The World/God Blessed Video/Love’s No Friend/Stargazer/Makin’ Love/MSG-song/All Night long/Since You’ve Been gone/Lost In Hollywood
Joe Lynn Turner: Death Alley Driver/Stranded/Can’t Happen Here/Can’t Let You Go/Stone Cold/Jealous Lover/Street Of Dreams/I Surrender/Spotlight Kid
Graham Bonnet & Joe Lynn Turner:Long live rock’n’roll
Teksti ja kuvat : Petri Kipinä
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti