Ankkarock, Vantaa Korso 4.-5.8.07




Sunnuntai Arkkia ja Nauloja

Ankkarockin sunnuntai sisälsi yhden maailmanluokan esityksen, The Arkin ja muutaman mukavan ulkomaan vieraan. Kotimainen tähtikaarti esitti tuttuja temppuja, Mr. Merimaan Ruisrock ja Ankka menevät pitkälti samoilla eväillä. Nine Inch Nails oli varsinainen arkunnaula. Etelä-Suomen festarikesä sai arvokkaan huipennuksen.


Korson Ankka oli edellisten vuosien malliin alueena sopiva ja riittävän äänekäs. Ankkarockissa ei tarvitse miettiä lähitalojen äänisaastekertymiä, varsinkin puistolavalla ääntä saa ja pitää käyttää. Tuska-08 sopisi sujuvasti Korsoon.
Yleisön suhteen ikäjakautuma painottui nuorempaan kansanosaan. Leppoisan festarin mainetta ei töhritty turhilla järjestyshäiriöillä. Ankka puolustaa paikkaansa eteläisen Suomen festarikauden päättäjäistapahtumana. Toinen aika ja paikka jättäisi Ankkarockin tyhjän päälle. Viittaukset Turun Ruissalon festariin ovat liian ilmeiset.

Amorphis testasi onnistuneesti Puistolavan riittävää äänentoistoa. Vokalisti Tomi Joutsenen mukaantulon jälkeen uuden vaihteen löytänyt orkesteri on nykyään varma raskaan hetken valinta. Uusi materiaali vaikuttaa lupaavalta, joten Amorphis kulkee vahvasti eteenpäin. Against Widows oli hyvä veto ja uusia viisuja uskaltaa soittaa.

Amorphis

Ruotsalaisen Mando Diaon ongelma on tietty värittömyys ja perusvarma olemus. Bändi veivaa Brittipopin ja tiukemman rockin taustakaikuja mutta kovin harmaalla ulosannilla. Ruisrockin veto ohitettiin kuitenkin kirkkaasti.

Mando Diao

Japanin J-rock valtaa alaa ja Dir En Grey aiheutti olemuksellaan merkittävää mielenliikutusta nuoren naisvaltaisen eturivin keskuudessa. Metallia ja rokkia yhdistelevä orkesteri oli energinen tapaus mutta raju riekkuminen ei avautunut tavalliselle festarikuulijalle. Levyltä nautittuna homma toimii huomattavasti paremmin. Dir En Grey onnistui vain hämmästyttämään.

Dir En Grey

The 69 Eyes on vahva ja rutinoitunut esiintyjä. Bändistä on haihtunut suurin nuoruuden into, mutta ammattitaitoa on tullut reilusti tilalle. Never Say Die ja Rocker kaikuivat sujuvasti, vaikka allekirjoittaneen tämän hetken 69-suosikki Perfect Skin rokkaa livenä kuin villikissa.

The 69 Eyes

Ruotsalainen Millencolin levitti iloista punkkisanomaa ilman turhaa patsastelua. Bändi oli varsinainen kesäpäivän soundtrack-veto. Pitkän uran varrelta riitti viisuja, uskalsivat punkkihemmot heittää sekaan myös rauhallisempaa materiaalia. Yksinkertaisesti toimiva punkkikeikka, joka vältteli turhaa uhoamista ja aggressiopelleilyä.

Millencolin

The Ark oli päivän onnistuneimpia musiikkituokioita. Ola Salon toimiessa tirehtöörinä, meno paisuu helposti aurinkoisiin mittasuhteisiin. The Ark otti yleisönsä helposti ja välittömästi. Father Of A Son ja Absolutely No Decorum aiheuttivat nousevaa kiihkoa, jonka Let Your Body Decide räjäytti ilahtuneeksi äänimyrskyksi. Euroviisubiisi The Worrying Kindista ei varmaan pääse eroon vuosiin. The Ark on ammattitaitoinen ryhmä, jonka päätähti Ola Salo on täydellinen yhtyeen keulakuva. The Ark osaa viihdyttää.

The Ark

Ankkarockin ehdoton tähtihetki oli Nine Inch Nails. Bändi näytti kaapin paikan heti ensimmäisillä viisuillaan. Kitaristi Aaron North heilui kitaran kanssa kuin sähköiskun vaivaamana ja bändikeisari Trent Reznor piti vauhtia yllä. March Of The Pigs ja Closer eivät jättäneet aihetta arvostelulle. Tiukkaakin räväkämpi biitti jyskytti ja ankara kitara kuritti. Tuoreen kiekon laimeampi materiaali aiheutti sydämentykytystä NIN:in ottaessa syntikat käsittelyyn ja menon muuttuessa Kraftwerk-tyyliseksi trippailuksi. Taustakankaalle piirrettiin kuvioita ja syntikka pauhasi. Onneksi kitaroita ei unohdettu ja keikan lopun mahtiviisut Hand That Feeds ja Head Like A Hole räjäyttivät usean NIN-fanin tajunnan. Ilotulitukseen päättynyt show tarjosi liveherkkua vatsan täydeltä. Nine Inch Nails esitti liekehtivän keikan joka naulataan isoilla kirjaimilla fanien muistojen kirjaan.



Teksti: J.A.Kaunisto
Kuvat: Päivi.K ja J.A.Kaunisto