Linuxin ja minun yhteinen alkutaival ei ollut mitenkään ruusuinen. Ensimmäinen kaverin asentama Slackware jäi pelkäksi askarteluksi, ja muutamaa vuotta myöhemmin Debian teki kaikkensa, että luovuttaisin ja palaisin Ikkunoiden maailmaan. Parin reinstallin ja Gentoohon siirtymisen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että voin elää pingviinin kanssa, ihan ilman dualboottia. Kelataan seitsemän vuotta eteenpäin, ja minun olisi vaikea kuvitella, että käyttäisin kotikoneessani muuta - työn puolella Windows on pakkovalinta. Näin siitä huolimatta, että aina välillä joku ei toimi, suuri osa ohjelmistoista on melko rujoja, ja saan jatkuvasti kuulla, kuinka jokin Uusi Hieno Asia ei vielä ole käytettävissä ollenkaan. Pidän siitä, että saan peukaloida vapaasti, viritellä, säätää, nyppiä, kyniä ja räpeltää. Ja että järjestelmä yleensä palautuu tästä, ainakin jos tietää oikeat loitsut. Sama asennus pyörii nyt neljättä vuotta, ilman minkäänlaista hidastelua.

Paljolti tämän filosofian vuoksi Apple iPhone on ollut itselleni eräs hankintamielessä vähiten kiinnostavia laitteita pitkään aikaan. Siinä missä Mac OS X edustaa parasta kaupallista Unix-varianttia työpöytäkäyttöön, iPhone OS on itselleni esimerkki siitä, miten asiat päätetään käyttäjän puolesta ja paketoidaan niin kauniisti, että sielunsa myy melkein huomaamatta - ja mielellään, kuten nettifoorumit todistavat. Niin kuin Jobs on hyväksi nähnyt, niin tulee sinun puhelintasi käyttämän. Apple valvoo jokaista sovellusta, voi poistaa ne jälkikäteen myös puhelimestasi, ja ainoa keino asentaa puhelimeen mitään on ostaa se kaupasta. Kahta sovellusta ei voi ajaa yhtä aikaa. Tähän verrattuna itselleni on aika pieni ilo se, että laitteessa on muutama kiva peli. Kuuluisa "jailbreak" eli suojausten kierto päästää kyllä Applen ikeestä, mutta aloittaa samalla kilpajuoksun Omppufirman laiteohjelmistopäivityksiä vastaan, parhaassa tapauksessa vaatii puhelimen liittämistä tietokoneeseen aina virran loppuessa. Ja iTunesiahan ei minun koneelleni enää laiteta.




Eräs iPhonen kiistaton ansio on kuitenkin, että se on ravistellut paikoilleen luutunutta Nokiaa. Symbian-puhelimien ylivalta asetti kumisaapasfirman asemaan, jossa se ei enää tiennyt mitä tehdä. N-Gaget sun muut ufoluurit olivat summittaisia kokeiluita, joihin markkinat vastasivat lähinnä vaivautuneesti huvittuen, samalla kun peruskapuloita kannettiin kaupasta molemmin käsin. Puhelimen keskihinnan nostamisesta puhuttiin pitkään, mutta oli melko pitkään hukassa, millainen huippumallin sitten pitäisi olla. Nokialta puuttui laite, joka säteilisi muuhunkin mallistoon seksiä. Vasta kun Apple toi markkinoille käytettävyys- ja sovellusihmeensä, alettiin Espoossakin havahtua siihen, että tulevaisuuden puhelin on kosketusnäyttöinen, käyttäjän omia sovelluksia ajava mobiililaite. Ensimmäinen vastaveto oli kompuroiden avattu Ovi Store, joka alkaa vasta nyt, kauan julkaisunsa jälkeen, näyttää edes joitain merkkejä toimivuudesta. Toinen oli meilläkin arvosteltu 5800 XpressMusic, joka onkin kerännyt tasaisen suosion. Kolmas, paljon pienemmällä porukalla toteutettu hanke on ollut Linuxiin pohjaava Maemo-käyttöjärjestelmä, ja ensimmäinen sitä käyttävä varsinainen puhelin on tämä N900.

Itse asiassa N900:n kehityskaari muistuttaa paljonkin omenaleirin vastaavaa. Firmalla on tapana julkistaa tuotteita, uusimpana iPad, jotka vaikuttavat alkuun melko kummallisilta vedoilta, mutta joiden todellinen tarkoitus selviää (kenties) myöhemmin. Aiemmat Maemo-tuotteet N770, N800 ja N810 olivat nettitabletteja, joissa ei ollut mitään GSM-puhelinominaisuuksia. Markkinoilla ihmeteltiin niiden julkistusta aikanaan kovastikin - laite, joka ei soita kuin Skype-puheluita, on kieltämättä melko yllättävä veto maailman suurimmalta matkapuhelinvalmistajalta. Näiden laitteiden myötä on kuitenkin luotu pohja sille, että nykyinen N900 on perustaltaan toimiva, kosketusnäytöllinen kämmenmikro, johon on kuitenkin lisätty myös GSM-puhelimen toiminnallisuus. Ainakin osittain.




Ulkoisesti N900 muistuttaa N97-puhelinta, joka sai kyseenalaisen maineen olla eräs reikäisimpiä Symbian-puhelimia julkaisussaan, ja etenkin sen mini-versiota. Kooltaan laite on saman paksuinen kuin E90 Communicator, mutta pituutta on noin neljännes vähemmän. Etupaneelin painikkeet on riisuttu kokonaan, kosketusnäytön lisäksi käytettävissä on vain esiin liukuva näppäimistö. Näppäimien asettelu vaatii totuttelua, sillä numerot ja erikoismerkit ovat oman "Symbol shiftin" takana, välilyönti on vain kahden näppäimen levyinen ja jopa suuntaohjaus toimii vanhan Commodore 64 -näppäimistön malliin - siis toiseen suuntaan liikuttaminen vaatii modifier-napin painallusta. Alkujärkytyksen jälkeen tähänkin järjestelyyn tottuu, vaikka siitä ei missään vaiheessa varsinaisesti pidäkään.

Kosketusnäyttö on resistiivinen ja tukee vain yhden pisteen painallusta. Tätä on pyritty kompensoimaan sillä, että mukana seuraavalla styluksella voi tehdä näytölle eleitä, mikä ainakin verkkosurffailussa toimii hyvin. Näytön huomattava tarkkuus (800x480 vs. iPhonen 320x480) ja korkea laatu auttavat nekin antamaan anteeksi multitouch-puutetta. Resistiivinen näyttö toimii hyvin myös käsineet kädessä. Takapaneelista löytyy 5 megapikselin kamera, etupaneelista videopuhelukäyttöön sopiva 0,3-megapikselinen. Kuulokeliitäntä osaa ulostaa myös videosignaalia.

Kuorensa sisälläkin N900 on tehokas ja suurikapasiteettinen laite. Prosessorina on 600 MHz:n Arm Cortex-A8, siis sama kuin iPhone 3GS:ssä (joka käyttää 833 MHz versiota alikellotettuna) mutta DSP:n tukemana. Grafiikkapuolesta huolehtii samoin iPhone 3GS:stä tuttu PowerVR SGX, kuitenkin hitaampana kuin kilpailijassaan. Käyttömuistia on 256 megatavua, jonka lisäksi 768 megatavua flash-muistista toimii swap-partitiona. Kokonaisuudessaan levytilaa on 32 gigatavua, jota voi vielä kasvattaa SDHC-muistikortilla. Käytännössä siis puhelimeen mahtuu kaikki tarvittavat ohjelmat ja lisäksi vielä mukavasti musiikkia ja videopätkiä.




N900:n käynnistymisen jälkeen käyttäjää tervehtii neljä rinnakkaista virtuaalityöpöytää, joista yhdellä on suoraan kuvake X-terminaaliin. Tämä kertoo laitteesta kaiken oleellisen: tervetuloa nörttimaahan. Huomioiden, miten DRM:n lisääntyminen vähän laitteessa kuin laitteessa rajaa käyttäjän mahdollisuuksia tehdä omalla laitteellaan mitä haluaa, on suorastaan hämmentävää, että perus-Linux-komentoja osaava pystyy valvomaan likimain kaikkia N900:n aspekteja välittömästi. Root-oikeudet on sentään fiksusti poistettu normaalikäyttäjältä, mutta ne saa haltuunsa (varoituksen kera) sovellusten hallinnasta.

Seuraava kokemus on sitten siitä, miten julmetun nopeasti kaikki tapahtuu. Kun on tottunut Symbianin "etana jarruttaa kurvissa" -käyttökokemukseen ja katsellut videoita Android-puhelintenkin tahmailusta, on todella mieltä ylentävää nähdä, miten Maemo ulosmittaa laitteen tehot eikä hukkaa niitä pelkän UI:n pyörittämiseen. Ohjelmia voi olla monta käynnissä, niiden välillä vaihtaminen käy sulavasti ja työpöydältä toiselle voi raapaista kuin ohimennen. Puhelun tullessa muu toiminta ei suinkaan pysähdy, vaan jatkuu taustalla.

N900 sisältää myös äärimmäisen kätevän puhelinluettelon, joka yhdistää Skype- sekä muut pikaviestikontaktit ja puhelinnumerot yhdeksi tietokannaksi. Jos ihminen, jolle olit soittamassa onkin paikalla Skypessä, voit soittaa pelkän datasiirron hinnalla - tai ilmaiseksi, jos lähistöllä on sopiva WLAN-verkko. Puhelin vaihtaa itsestään WLANin varaan sellaisen haistaessaan, ja samalla muuttaa mm. sähköpostin SMTP-palvelimet automaattisesti oikeiksi. Yhteystietojen käsittely on niin mietittyä, että on vaikea uskoa takana olevan saman firman, jonka puhelinten feature-sekamelska on jo pitkään ollut synonyymi epäkäytettävyydelle.

Erityismaininta on annettava myös Mozilla-pohjaiselle MicroB-selaimelle. Paitsi, että sen nopeus on kiitettävällä tasolla, se pystyy myös näyttämään useimmat sivut juuri siten kuin pitääkin, ja hyvinkin monimutkaisia toimintoja on mahdollista käyttää. Ainoa isompi kompastuskivi ovat paljon Flashia sisältävät sivustot, jotka saavat suorittimen hikoilemaan. Tässä kohtaa on kuitenkin kiitettävä siitä, että Flash ylipäätään on - otan mieluummin vaikka hitaan kuin täysin käyttökelvottoman sivuston.

Debianin paketinhallintaan perustuvasta ohjelmistovalikoimasta löytyy perussetti lisäominaisuuksia, kun mukana tulevat on sulateltu. Facebookit sun muut Twitterit saa hoidettua omalla sovelluksellaan, säätietoja saa näytölle ja RSS-syötteiden luku onnistuu. Mukana on myös kova peli Angry Birds ja kasa avoimen lähdekoodin pikkupelejä ja emulaattoreita.




Edellisen kappaleen perusteella N900 on siis mannaa taivaasta, joten miksi vielä muita puhelimia yleensä myydään? No, koska yllä kuvattu on ns. hyvä päivä. Maemossa on edelleen bugeja, joiden ansiosta tietty palvelu voi jäädä jumiin ja syödä laitteen akun muutamassa tunnissa. Suuri osa Symbian-luurien "hienouksista", kuten useat profiilit ja henkilökohtaiset soittoäänet, puuttuu kokonaan. MMS-viestien lähetys ja vastaanotto, josta iPhone-omistajia kiusattiin, ei toimi (mutta on kyllä tulossa). Laitteen akkukesto on kevyellä käytöllä kaksi päivää, raskaalla käytöllä päivän. Vanha sotaratsu E90 toimi yleensä niin kauan, että jo unohdin koska olen sen viimeksi ladannut.

Laajempi ongelma on, että N900:n hyödyntäminen on toistaiseksi täysin Maemo-yhteisön varassa. Maemo.org julistaa olevansa täysin Nokiasta riippumaton, samalla kun käytännössä kaikki sen silmäätekevät ovat Nokialla töissä ja Nokia myös maksaa sivuston ylläpidon. Harrastelijamaisuus näkyy siinä, että uuden vuoden tienoilla Maemon omat ohjelmistopalvelut olivat 3-4 päivää täysin nurissa, eikä kukaan osannut sanoa varmaksi, koska ne palaavat. Vaikka uudet omistajat saivatkin tällä aikaa puhelimeensa välttämättömät laiteohjelmistopäivitykset, on Maemon repositoryissa yhtä jos toista käytännössä hyvin tarpeellista tavaraa. Olisi melko vaikea kuvitella tällaista tilannetta App Storen, tai edes Ovi Storen kohdalle.

Julkaisemalla täysin avoimen laitteen Nokia on ottanut riskin sen suhteen, että avoimen lähdekoodin yhteisö saa aikaiseksi saman tasoista tavaraa kuin App Storeen myytäviä ohjelmia tilin toivossa väsäävät. Teknisesti laadussa ei monesti olekaan moittimista, mutta ulkoasun kanssa voi olla niin ja näin - "kooderi-GUI" on terminä jo käsite muutenkin. Samoin open source -sakki on usein hyvin nihkeää maksamaan ohjelmistaan, mikä voi haitata pelien ja muun maksullisen sisällön tuontia Ovi Storeen laitetta varten.




Siinä missä iPhone on markkina-asemansa vakiinnuttanut, N900:n toinen ja vähintään yhtä suuri haastaja tulee Googlen suunnalta. Android-käyttöjärjestelmällä toimivia puhelimia on jo markkinoilla, ja Googlen aiempaan historiaan nojaten on syytä odottaa myös siitä menestystä. Android-puhelimen käyttökokemus on kuitenkin vielä nykyisellään huomattavasti perässä N900:n sulavuudesta, ja Maemon täydellinen avoimuus antaa valtteja tähänkin taisteluun. Nokian kannalta Maemo on kuitenkin taloudellisesti huomattavasti vähemmän tärkeä asia kuin se on kummallekaan kilpailijalle. Sen sijaan sen imagovaikutus on huomattava: halutessaan kankeaksi haukuttu jättiläinenkin pystyy vaikka mihin.

Vaikka aloituskappaleessa ylistinkin avoimen lähdekoodin tuomaa valinnan vapautta, haluan kuitenkin, että perusasiat ovat kunnossa. OpenMokon tyyliset "rakenna itse puhelimesi" -tyyliset hankkeet eivät ole tulevaisuutta, koska 99 % väestöstä ei halua kääntää kerneliä uudestaan että saa mikrofonin toimimaan, eikä suunnitella käyttöliittymää itse nollasta. Olemassa olevan perustoimivan tuotteen virittelyssä on paljon enemmän vetoa massamarkkinoille. On oikeasti mukavaa saada valita, haluaako mennä vain vakio-ominaisuuksilla, vai kikkaileeko toimimaan jotain spesiaalia jonkun propellihatun virityksestä. Ja tietää samalla, että jos homma menee täysin reisille, Nokian ohjelmistoilla puhelimen saa palautettua tolkulliseen tilaan.

Nokia N900 ei ole valmis laite, mutta kerrankin se on sitä avoimesti. Viimeisen kuukauden aikana minusta on toisinaan tuntunut siltä, että ostin 550 euron sisäänpääsyn betatestiohjelmaan. Tämä kuitenkin eroaa merkittävästi siitä tunteesta, että koin testaavani E90 Communicatoria vielä suuremmalla hinnalla: N900:n jokainen päivitys on lisännyt laitteen toimintoja ja potentiaalia, siinä missä Symbianin firmware updatet lähinnä korjasivat asioita, joiden luvattiin toimivan alusta asti. Maemo-tiimi keskittyy tekemään oikein muutamat perusasiat ja katsoo, millaisen puhelimen yhteisö haluaa rakentaa sille alustalle. Tämä on kannatettava ajatus.

Laite: Nokia N900
Myyjä: Kaikki puhelinliikkeet
Hintaluokka: 550 euroa