Peltonen tahtoo James Cameronin päähän
Ei smurffeja panomiehille.
Hiffattuani, että Avatar taitaapi kertoa sen tarinan, jossa rakastutaan eksoottiseen villiin, taistellaan villien puolella ja loppu, paljastukset muuttuivat merkityksettömiksi. Tiesin Titanicin uppoavan. Tämä ei haitannut, siispä en odota aivojumppaa Avatarilta. En tahdo pettyä. Avatar vaikuttaa ennakkoon ensimmäiseltä unelta, jonka olen nähnyt silmilläni.
Tahdon... uskoa. Ja totisesti! Minun on vaikeaa ajatella, tai tuntea, että Avatar-trailereiden smurffit ovat tietokoneanimaatiota. Tasapainoiset järki-ihmiset eivät pidä Avataria fotorealistisena. Tästä voisi saada riidan aikaiseksi. Mikä on fotorealismia? Voiko fantasia edes olla fotorealistinen? Fotorealismi on sanahelinää. Shrek on fotorealismia. Tasapainoiset järki-ihmiset elävät kauan ja menestyvät todellisuudessa, koska he ovat ankkuroituneet siihen. Tasapainoisille järki-ihmisille 2012 ja Twilight - Uusikuu ovat todellisuuspakoa; vanhan koulukunnan jästeille piisaavat ihan jo Pekko ja Bond. Ei ole kyse siitä, kenen mielestä Avatar näyttää todelliselta, vaan siitä, kenelle Avatar sopii ja kenelle se on liian fantastinen. Tämä ei ole mikään loukkaus.
Kukkuu-tason tipitii kykenee todellisuuspakoon ilman apuja (paitsi poikkeustilanteissa). Kun katson Tähtien sodan esiosatrilogian tehosteita tai Hellboyn nukkeja ja maskeerauksia, minua autetaan - mutta samalla tiedän, ettei mikään näkemäni ole realistista, mikäli vertaan näkymiä omiin uniini. En
Käytän mielikuvitustani mieluiten omien mielikuvitusmaailmojeni pyörittämiseen. Siksi pidän elokuvista enemmän kuin sarjakuvista ja sarjakuvista enemmän kuin kirjoista. Luen romaaneja, mutta arvostan raskasta sisältöä, enkä arkkitehtuurin ja ajan hengen kuvausta. Kun H.P. Lovecraft kirjoittaa, että "voi ei! Hirviöt olivat kamalimpia mitä kuvitella saattaa!" tulen kiukkuiseksi, koska joudun kusemaan housuihini täysin vapaaehtoisesti. Edes maailman multihuipentuvin tipitii kukkuu tööt ei voi ottaa lomaa omasta itsestään, ellei hän pääse jonnekin, mikä ei toimi hänen itsensä energioilla.
Jos se tietäisi tuntemattoman kuolemaa, ottaisinko miljoona euroa? Jos se tietäisi sademetsän tuhoutumista, tahtoisinko kirjallisuuden Nobel-palkinnon? Söisinkö härän sisäfilettä, jos saisin rakastella Winona Ryderia? En. Se, tahdonko fotorealistiset fantasiaunet jokaiseen leffateatteriin, on vastaava moraalinen ongelma. Mörkömimmikolumnissa selitin sen rajoittavan fantasia- ja sci-fielokuvien tarinoita, että pääasiallinen kohderyhmä eli miehet ajattelevat vain seksiä. Tätä totuutta voidaan tarkastella toisestakin näkökulmasta.
Mitä enemmän fantasia ja sci-fi hallitsevat populäärikulttuuria, sitä enemmän panomiehiä siirtyy ryhmästä 1 ryhmään 2 ja ryhmästä 2 ryhmään 3. Poliittisesti aktiivisten kakkospanijoiden propagandaa löytyy meiltäkin ja etsivä löytää uutisia varsinaisten pornohiirien pioneereista, jotka kulkevat kaupungilla samassa Fox McCloud -rooliasussa, jossa he panevat puolisoaan Puuha-Nallea. Tähän on tultu vajaassa vuosisadassa.
Minerva on Animaaniset-hahmo, jonka kiimaiset, fallossymboleita pursuilevat lyhytelokuvat kertovat siitä, kuinka kaikki haluavat panna häntä. Hutsahtava minkki ei taatusti viettele tasapainoista panomiestä, mutta nyt puhutaan sukupolvista. Kun 90-luvun poika varttuu panomieheksi, hän voi joko myydä Animaaniset-DVD-boksin, tai olla myymättä. Jos hän myy, ok - mutta hänen tulevaa poikaansa yritetään nyrjäyttää moninkertaisesti realistisemmilla epäinhimillisyyksillä, kuten Avatar 3D:llä. Mikäli boksia ei myydä eikä panomies tyttöystävää löydä, Puuhamaa häämöttää jo horisontissa.
Tasapainoisimmatkaan panomiehet eivät pärjää henkisesti panematta. Kuten Slashfilmin Adam Quigley sanoi kommentoidessaan dokumenttia Zoo, joka kertoo miehestä, jonka antoi hevosen raiskata itsensä hengiltä, on lopulta helppo ymmärtää, miksi yksinäiset miehet, jotka eivät tule toimeen naisten kanssa, kiintyvät kohtalokkaan intohimoisesti johonkin vieraaseen ihmisen korvikkeeseen, joka heidän päänsisäisessä maailmassaan on juuri sitä, mitä he haluavat sen olevan. Puhun nyt siis yksinäisistä panomiehistä. Minä meinaan esimerkiksi olen selvästikin romanttinen, runollinen herrasmies, joka tietää mikä ero on lihalla ja savella ja joka tunsi viimeksi yksinäisyyttä joskus iäsyys, iäisyys sitten, eikä teoriassakaan lähtisi hoitamaan yksinäisyyttä monsterimimmeillä, joista uneksin korkeintaan syyntakeettomassa todellisuudesta irtaantuneessa tilassa terveellisesti vain vaihtelun vuoksi automaattisesta itsepetoksesta johtuen, pääasiallisen todellisuuden tiettyjä peruustotuuksia ymmärtäen - katsokaa, vaikka olen vuosia jauhanut Sheevasta, minulla on yhä Winonan leffoja:
Panomiesten täytyy aina päättää: panisinko, vai nauraisinko niille, jotka panisivat. Ellei esimerkiksi sitä selitetä, että ne oikeat, piirrossarjasta tutut smurffit ovat jakautumalla lisääntyviä viruksia ja Smurffiina yksinkertaisesti ladyboy, panomies-parat keksivät ihme teorioita, kuten että "Smurffiina taitaa olla kevytkenkäinen". Panomiehet eivät voi samanikaisesti myöntää, että Smurffiinalla on eroottista voimaa, ja julistaa, että hän ei ole pelkkä objekti. Erotiikka ei ole panojuttu, vaan osa lisääntymiskykyisten ja tuntevien olentojen uskottavuutta myös fantasiassa. Tätä ei voi selittää panomiehille, mutta sellaisiksi Luoja on panomiehet luonut.
Panomiesten tehtävä on siementää reagointikykyisiä kohteita ja täten fotorealistiset fantasiaunet ovat potentiaalisesti vaarallisin yksittäinen kulttuuri-ilmiö sitten Second Lifen. Huhun mukaan Avatarin käsikirjoituksen varhaisessa versiossa oli mukana jotain hieman erikoisempaa eroottista kanssakäymistä, mutta Cameron tekee fiksusti, jos hän jättää naurattamatta useimpia ja aiheuttamatta traumoja potentiaalisille pornohiirille - tipitiit kuvittelevat kyllä itse, mitä lopputekstien aikana tapahtuu. Tehtaillaan vain lisää Twilightin jatko-osia. Ne vievät naaraat kiimaan ja uroot antavat kaiken anteeksi nähdessään naaraan kiimassa ja niin me lisäännymme ja täytämme maan.
Keskustelut (22 viestiä)
30.11.2009 klo 12.28
30.11.2009 klo 13.19
Rekisteröitynyt 14.11.2009
30.11.2009 klo 13.40
30.11.2009 klo 13.46
30.11.2009 klo 14.31
30.11.2009 klo 15.14
30.11.2009 klo 15.15
Mies liekittää tulevaa Avatar-elokuvaa, motiiveja sen katsomiselle ja fanittamiselle eikä oikeastaan anna mitään syytä pitää tätä kirjoitelmaa hirveän mielenkiintoisena.
Ketä kiinnostaa kriitikon motiivit elokuvien katsomiselle? Lukijoita kiehtoo ainoastaan arvostamansa kriitikon antama lopullinen arvosana ja perusteet sille. Ei se, että millä mentaliteetilla tulevia tapauksia odotetaan.
Tai hetkinen, onko tässä nyt kyse nörttien pippelinvenyttelykisasta, jossa skabataan siitä, että kuka antaa parhaan syyn digata Avataria etukäteen, sehän ei voi olla huono, eihän, joten jos tarpeeksi hyvin sen etukäteen julkisesti perustelee, muovikääreisiin piilotettu paskapökäle voikin itseasiassa maistua suklaalta?
Älkää käsittäkö väärin, Peltonen on minun kirjoissani yksi niitä harvoja kriitikoita, joiden arvosteluja ja mielipiteitä kannattaa lukea, vaikkei samaa mieltä olisikaan. Tällaisten turhanpäiväisten bittiavaruuden täytteiden suoltaminen on vain minusta jokseenkin penseää. Mieluummin sitä asiapitoista kvaliteettia kuin turhia louskutuksia.
30.11.2009 klo 15.38
Valittajille: Ei tämä ole mikään arvostelu/puffi elokuvalle. Kirjoittaja saa kirjoittaa mistä vaan omasta mielestään huomionarvoisesta asiasta. Arvostelun(joka tämä siis ei ollut) ja varsinkaan Peltosen arvostelun funktiona ei ole aina kertoa itsestäänselvyyksiä elokuvista, vaan viihdyttää ja tämä onnistui siinä.
Kiitos, Jari-P.
Rekisteröitynyt 13.06.2009
30.11.2009 klo 16.46
30.11.2009 klo 18.52
Mies liekittää tulevaa Avatar-elokuvaa, motiiveja sen katsomiselle ja fanittamiselle eikä oikeastaan anna mitään syytä pitää tätä kirjoitelmaa hirveän mielenkiintoisena.
Ketä kiinnostaa kriitikon motiivit elokuvien katsomiselle? Lukijoita kiehtoo ainoastaan arvostamansa kriitikon antama lopullinen arvosana ja perusteet sille. Ei se, että millä mentaliteetilla tulevia tapauksia odotetaan.
Itse asiassa minua kiinnostaa. On mukava tietää, miltä pohjalta kriitikko lähtee elokuvaa arvostelemaan. Esim. Nyt-liitteen arvosteluja en ole pitkään aikaan lukenut, kun ne ovat yleensä sitä samaa. Ja kuten täällä on valiteltu, niin Peltosen kohdalla ne tähdet voivat tarkoittaa mitä tahansa.
Itse kolumni oli taas vaihteeksi mahtavan hämmentävä, muttei parhaasta päästä. ;)
30.11.2009 klo 21.26
"Peltonen tahtoo James Cameronin päähän"
Laueta vai?
Rekisteröitynyt 11.08.2007
30.11.2009 klo 21.46
What the fuck am i reading?
Rekisteröitynyt 19.07.2007
30.11.2009 klo 23.22
Rekisteröitynyt 06.08.2007
30.11.2009 klo 23.49
Jäin tuota otsikkoa miettimään:
"Peltonen tahtoo James Cameronin päähän"
Laueta vai?
:D :D Repesin ihan totaalisesti :D
Itse jutusta niin Peltosen tekstit ovat aina viihdyttäviä vaikka usein monta juttua meneekin ohi. Tämä onkin Peltosen paras taito. Mutta senkin uhalla että en kaikkea tajunnut, sanon että pidin tekstin alusta enemmän.
Olisi ehkä ollut mielenkiintoisempaa jos Peltonen olisi jatkanut Cameronin elokuvien läpikäymistä ja fotorealistisuuden määrittelyn pohtimista. Varsinkin kun animaatio jälki uskomatonta ja Avatar-smurffit tuntuvat uskottavimmilta ja sielukkaimmilta sitten Klonkun. Tosin tämä voi tietysti olla "trailer-huumankin" ansiota.
Loppukin oli kyllä hauska ja mielenkiintoinenkin, mutta minusta ei mitenkään oleellista tai selvästi Avatariin tai Cameroniin liittyvää. Totta on että Avatar-smurffien sukupuolielimien yksityiskohtien väriä varmasti pohditaan jo (tai on jo pohdittu?) jossain internetin syövereissä, mutta tällä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä sen kanssa kuinka Avatar-smurffit esitetään leffassa. Se on aivan sama onko niillä narubikinit vai talvihaalarit päällä, kyllä joku kolmannentason panomies nämä asiat meille kaikille visualisoi. Ja tämä koskee lähes jokaista ihmis- ja alienperäistä olentoa joka kankaalla/ruudulla vilahtaa. Vaikka myönnän kyllä että Avatar-smurffien asuste siihen varmasti rohkaisee, joka on kyllä viety äärimmilleen, vai sanoisiko vähimmilleen. Mutta samaansuuntaisesti ne alkuperäisheimot (tässä tapauksessa ehkä alkuperäisamerikkalaiset) aina kuvataan. Perse vilkkuu ja tissit on enemmän tai vähemmän vapaana. Ja ymmärtääkseni tämä on suht totuuden mukaistakin.
Rekisteröitynyt 28.07.2009
01.12.2009 klo 00.40
Rekisteröitynyt 22.01.2008
01.12.2009 klo 10.20
Hyvin kirjotettu juttu :D hymyilyttää vieläkin. Ei varmaan kaikille aukene, mutta niille joille aukenee, niin naurattaaki sitte koko päivän.
Valittajille: Ei tämä ole mikään arvostelu/puffi elokuvalle. Kirjoittaja saa kirjoittaa mistä vaan omasta mielestään huomionarvoisesta asiasta. Arvostelun(joka tämä siis ei ollut) ja varsinkaan Peltosen arvostelun funktiona ei ole aina kertoa itsestäänselvyyksiä elokuvista, vaan viihdyttää ja tämä onnistui siinä.
Kiitos, Jari-P.
Yhdyn tähän kommenttiin.
01.12.2009 klo 11.43
Rekisteröitynyt 07.10.2009
02.12.2009 klo 10.54
06.12.2009 klo 20.57
21.12.2009 klo 14.10
Peltone on kyllä hieno mies.
21.12.2009 klo 22.46
08.02.2010 klo 10.55