DBTL viihdytti ilman yllätyksiä
Down By The Laituri antoi hyvän kiertää isältä pojalle
Down By The Laituri, Turku 24-29.7.07
Turun Down By The Laituri –kaupunkifestivaali juhlisti 20-vuotista taivaltaan ilman yllätyksiä. Festarin ennakkostarttina kuultiin tiistaina Brasilian metalliylpeys Sepulturaa. Metallitaivaan tähtiorkesteri jäi irralliseksi irtiotoksi mutta antoi festivaalille nimekästä nostetta. Muuten DBTL tarjosi jokaiselle jotakin, bändikattauksesta löytyi sattumia niin isälle ja äidille kuin teinille ja pikkuveljelle. Kaupunkifestivaalin rajoitukset eli tilan puute ja ympäröivän kaupungin asettamat rajat ovat jatkuva ongelma.
Keskiviikon osalta Apulanta oli illan kansankiihottajia. Bändillä on heittää hittimyllystään yleisön suosikkeja toisensa perään. Mitä Kuuluu aloitti onnistuneen keikan, jopa soundiosasto onnistui kiitettävästi. Allekirjoittanut on todistanut niin monta paskoilla soundeilla veivattua Apis-keikkaa, ettei viitsi edes laskea. Syöpä ja Viivakoodit ovat taattua tavaraa, niin myös DBTL-kansan keskuudessa. Tuoreen levyn viisut toimivat räväkästi, Koneeseen Kadonnut ja Viisaus Ei Asu Meissä ansaitsevat korkeat arvosanat. Apulanta otti ison teltan haltuun helposti ja ammattitaidolla.
Apulanta
80-luvun lopun ja 90-luvun alun tähtiorkesteri Boycott soitti edelleen terävästi, vaikka yhtä vahvaa hurmosta yhtye ei pystynyt loihtimaan kuin vuosi aikaisemmin. Myös kansaa oli vähemmän kuin viimeksi. Pääkukko Tommi Läntisen ääni on edelleen maukkaan rapea ja karhea, bändillä on edelleen nuotit tallella. Biisijärjestys olisi voinut osua paremmin, keskitempoviisujen tunnelman latistus oli käsin kosketeltavaa. Bändillä on kuitenkin hallussaan mahtihitit My Sharona ja Gotta Rock. Niillä mennään jo pitkälle.
Boycott
Torstain ilonhetkiä tarjosi Viikate. Suomen rautalanka-Motörhead antoi isän kädestä ja törkeän räväkän Marraskuun Lauluja-kiekon viisut loistivat mustina timantteina. Pohjoista Viljaa niitettiin antaumuksella, Padat ei jäänyt pekkaa pahemmaksi kun taas Ei Enkeleitä laulatti kansaa suurella innolla. Viikatteen rautalankahevi ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan etäinen sukulainen J.Karjalaisen Lännen-Jukkaan. Lännen-Jukka laulatti yleisölle vanhoja kansanlauluja, samasta lähteestä löytyy Viikatteenkin juuret.
The 69 Eyes oli Viikatteen jälkeen aluksi kovin vaisun oloinen ilmestys. Olivatko kaverit väsyneitä vai mikä oli kyseessä, alkukeikka sujui hieman ponnettomissa merkeissä. Yleisö eli täysillä mukana, kannustuspuoli oli kunnossa. Never Say Die ja Dance D’amour olivat hyvia aloitusvetoja. Keikan loppua kohden meno alkoi maistua ja Feel Berlin sytytti kansan liekkeihin. Bändillä oli heittää vielä Brandon Lee ja Lost Boys-viisujen tapaisia täsmäosumia kansalle joten loppu hyvin ja kiitos.
Prezident Brown
Perjantai oli suunnattu varttuneemmalle kansanosalle. Tarjolla oli Anna Eriksson, Paula Koivuniemi, Semmarit ja vaikkapa Don Johnson Big Band. Ulkomaan elävistä hurmasti onnistunut reggae-pommi Prezident Brown. Perjantain Jokilavan piristysruiske oli tuhma ratikkakuski Aarne Tenkanen. Hävettävän vähälukuinen yleisö sai enemmän kuin ansaitsi eli mainion Tenkasen temppushown. Edestä Ja Takaa aloitti rrennon Tenkaskeikan, jota sade ei haitannut. Tenkanen pitää sateesta, koska sade saa tytöt kosteiksi. Tuoreen levyn Rockabilly-Raija ja aina varma Morsian Joka Sormelle herättivät yleisössä nousevaa Tenkashumalaa. Täältä Tulee Tenkanen ja Leevi ja Leavings-biisi Mitä Kuuluu Marja-Leena upposivat hedelmälliseen maahan.
Aarne Tenkanen
Tanssikansan suuri tähti Anna Eriksson sai perjantain telttaväen jakamattoman suosion. Tunnelma muodostui jopa hurmoshenkiseksi Annan aloittaessa Ei Se Mennyt Niin ja Ajattelen Sua-tehoviisuilla. Eriksson sai yleisön laulamaan yhdellä suulla kappaleessa Juliet Ja Joonatan.
Lauantain Jokilavan tarjonta sisälsi pari nousevaa nuorta lupausta. Dead By Gun punkitti ja rollasi rennosti ilman suurempaa aggressiolatausta. Bändi on lavalla näyttävä ilmestys. Jannut eivät voisi muuta olla kuin punkkeja. Viisumateriaali ei kestä kuitenkaan pitkän linjan tarkkailua. Pieninä erinä bändi on energinen ilmestys, koko keikka vaatisi lisää iskusäveliä.
Dead By Gun
Jann Wilde & Rose Avenue villitsi Euroviisukarsintojen jokerina. Hanoi Rocksin jalanjälkiä seuraava ryhmä osaa glam-temput ja kiiltoa sekä kimalletta löytyy. Boys Out Of New York ja A Fine Day For Revolution ovat meneviä viisuja. Jann Wilde osaa esiintymisen, miehessä on Ola Saloa reilu annos. Jälkikäteen todettuna bändin esiintyminen jäi yhtyeen joutsenlauluksi. Jann Wilde & Rose Avenue ilmoitti hajoamisestaan vain muutamia päiviä DBTL-keikan jälkeen. Vähälukuinen yleisö tuskin tajusi tilanteen historiallisuutta. Jann Wilde oli lavalla reipas ilmestys.
Jann Wilde & Rose Avenue
Timo Rautiaisen raskas tuokio on muotoutunut jo niin varmaksi koneeksi, että fiilis jää välillä jalkoihin. DBTL-kansa olisi ansainnut enemmän volyymia ja suurempaa kipinää. Kansalaispoliisi ja Samarialainen tarjosivat tukevaa luentaa, Punainen Viiva ja Uskonnonpastori jyräsivät Rautiaisen parhailla tempuilla. Loppuun Ajettu on pirun raskas ja hemmetin hyvä, niin myös DBTL:ssä.
Timo Rautiainen
Veteraanibändi Havana Black oli verevässä iskussa. Perinteinen Led Zeppelin-jyrä ja toimiva hardrokki aiheutti ilonaiheita biisi toisensa jälkeen. alkuun vedetty bändin mahtiviisu Lone Wolf repi ilmaa tukevasti ja solisti Hannu Leidenin riehuminen oli sitä luokkaa, että yleisö sai arvailla miehen kunnon kestämistä. Hoo Myself oli täyttä asiaa. Oman kylän pojan Mike Monroen nousu lavalle harppuhommiin aiheutti lievää progeilua mutta Havana Blackin keikka jyräsi alusta loppuun DBTL:n parhaita hetkiä. Vanhat jaksaa vääntää rokkia.
Havana Black
Irina oli lauantain varsinainen kansankiihottaja. Suuri teltta kutistui kovin pieneksi yleisömassan paineessa. Älä Riko Kaavaa ja Pokka toimivat kuin liekkeihin olisi heitetty bensaa, yleisö oli onnesta kankeana. Irina voi olla varma tulevaisuudenkin suhteen, noin kovalla hittiarsenaalilla pärjää vielä vuosienkin kuluttua.
Irina
 |
Turun Down By The Laituri –kaupunkifestivaali juhlisti 20-vuotista taivaltaan ilman yllätyksiä. Festarin ennakkostarttina kuultiin tiistaina Brasilian metalliylpeys Sepulturaa. Metallitaivaan tähtiorkesteri jäi irralliseksi irtiotoksi mutta antoi festivaalille nimekästä nostetta. Muuten DBTL tarjosi jokaiselle jotakin, bändikattauksesta löytyi sattumia niin isälle ja äidille kuin teinille ja pikkuveljelle. Kaupunkifestivaalin rajoitukset eli tilan puute ja ympäröivän kaupungin asettamat rajat ovat jatkuva ongelma.
Keskiviikon osalta Apulanta oli illan kansankiihottajia. Bändillä on heittää hittimyllystään yleisön suosikkeja toisensa perään. Mitä Kuuluu aloitti onnistuneen keikan, jopa soundiosasto onnistui kiitettävästi. Allekirjoittanut on todistanut niin monta paskoilla soundeilla veivattua Apis-keikkaa, ettei viitsi edes laskea. Syöpä ja Viivakoodit ovat taattua tavaraa, niin myös DBTL-kansan keskuudessa. Tuoreen levyn viisut toimivat räväkästi, Koneeseen Kadonnut ja Viisaus Ei Asu Meissä ansaitsevat korkeat arvosanat. Apulanta otti ison teltan haltuun helposti ja ammattitaidolla.
 |
Apulanta
80-luvun lopun ja 90-luvun alun tähtiorkesteri Boycott soitti edelleen terävästi, vaikka yhtä vahvaa hurmosta yhtye ei pystynyt loihtimaan kuin vuosi aikaisemmin. Myös kansaa oli vähemmän kuin viimeksi. Pääkukko Tommi Läntisen ääni on edelleen maukkaan rapea ja karhea, bändillä on edelleen nuotit tallella. Biisijärjestys olisi voinut osua paremmin, keskitempoviisujen tunnelman latistus oli käsin kosketeltavaa. Bändillä on kuitenkin hallussaan mahtihitit My Sharona ja Gotta Rock. Niillä mennään jo pitkälle.
 |
Boycott
Torstain ilonhetkiä tarjosi Viikate. Suomen rautalanka-Motörhead antoi isän kädestä ja törkeän räväkän Marraskuun Lauluja-kiekon viisut loistivat mustina timantteina. Pohjoista Viljaa niitettiin antaumuksella, Padat ei jäänyt pekkaa pahemmaksi kun taas Ei Enkeleitä laulatti kansaa suurella innolla. Viikatteen rautalankahevi ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan etäinen sukulainen J.Karjalaisen Lännen-Jukkaan. Lännen-Jukka laulatti yleisölle vanhoja kansanlauluja, samasta lähteestä löytyy Viikatteenkin juuret.
The 69 Eyes oli Viikatteen jälkeen aluksi kovin vaisun oloinen ilmestys. Olivatko kaverit väsyneitä vai mikä oli kyseessä, alkukeikka sujui hieman ponnettomissa merkeissä. Yleisö eli täysillä mukana, kannustuspuoli oli kunnossa. Never Say Die ja Dance D’amour olivat hyvia aloitusvetoja. Keikan loppua kohden meno alkoi maistua ja Feel Berlin sytytti kansan liekkeihin. Bändillä oli heittää vielä Brandon Lee ja Lost Boys-viisujen tapaisia täsmäosumia kansalle joten loppu hyvin ja kiitos.
 |
Prezident Brown
Perjantai oli suunnattu varttuneemmalle kansanosalle. Tarjolla oli Anna Eriksson, Paula Koivuniemi, Semmarit ja vaikkapa Don Johnson Big Band. Ulkomaan elävistä hurmasti onnistunut reggae-pommi Prezident Brown. Perjantain Jokilavan piristysruiske oli tuhma ratikkakuski Aarne Tenkanen. Hävettävän vähälukuinen yleisö sai enemmän kuin ansaitsi eli mainion Tenkasen temppushown. Edestä Ja Takaa aloitti rrennon Tenkaskeikan, jota sade ei haitannut. Tenkanen pitää sateesta, koska sade saa tytöt kosteiksi. Tuoreen levyn Rockabilly-Raija ja aina varma Morsian Joka Sormelle herättivät yleisössä nousevaa Tenkashumalaa. Täältä Tulee Tenkanen ja Leevi ja Leavings-biisi Mitä Kuuluu Marja-Leena upposivat hedelmälliseen maahan.
 |
Aarne Tenkanen
Tanssikansan suuri tähti Anna Eriksson sai perjantain telttaväen jakamattoman suosion. Tunnelma muodostui jopa hurmoshenkiseksi Annan aloittaessa Ei Se Mennyt Niin ja Ajattelen Sua-tehoviisuilla. Eriksson sai yleisön laulamaan yhdellä suulla kappaleessa Juliet Ja Joonatan.
Lauantain Jokilavan tarjonta sisälsi pari nousevaa nuorta lupausta. Dead By Gun punkitti ja rollasi rennosti ilman suurempaa aggressiolatausta. Bändi on lavalla näyttävä ilmestys. Jannut eivät voisi muuta olla kuin punkkeja. Viisumateriaali ei kestä kuitenkaan pitkän linjan tarkkailua. Pieninä erinä bändi on energinen ilmestys, koko keikka vaatisi lisää iskusäveliä.
 |
Dead By Gun
Jann Wilde & Rose Avenue villitsi Euroviisukarsintojen jokerina. Hanoi Rocksin jalanjälkiä seuraava ryhmä osaa glam-temput ja kiiltoa sekä kimalletta löytyy. Boys Out Of New York ja A Fine Day For Revolution ovat meneviä viisuja. Jann Wilde osaa esiintymisen, miehessä on Ola Saloa reilu annos. Jälkikäteen todettuna bändin esiintyminen jäi yhtyeen joutsenlauluksi. Jann Wilde & Rose Avenue ilmoitti hajoamisestaan vain muutamia päiviä DBTL-keikan jälkeen. Vähälukuinen yleisö tuskin tajusi tilanteen historiallisuutta. Jann Wilde oli lavalla reipas ilmestys.
 |
Jann Wilde & Rose Avenue
Timo Rautiaisen raskas tuokio on muotoutunut jo niin varmaksi koneeksi, että fiilis jää välillä jalkoihin. DBTL-kansa olisi ansainnut enemmän volyymia ja suurempaa kipinää. Kansalaispoliisi ja Samarialainen tarjosivat tukevaa luentaa, Punainen Viiva ja Uskonnonpastori jyräsivät Rautiaisen parhailla tempuilla. Loppuun Ajettu on pirun raskas ja hemmetin hyvä, niin myös DBTL:ssä.
 |
Timo Rautiainen
Veteraanibändi Havana Black oli verevässä iskussa. Perinteinen Led Zeppelin-jyrä ja toimiva hardrokki aiheutti ilonaiheita biisi toisensa jälkeen. alkuun vedetty bändin mahtiviisu Lone Wolf repi ilmaa tukevasti ja solisti Hannu Leidenin riehuminen oli sitä luokkaa, että yleisö sai arvailla miehen kunnon kestämistä. Hoo Myself oli täyttä asiaa. Oman kylän pojan Mike Monroen nousu lavalle harppuhommiin aiheutti lievää progeilua mutta Havana Blackin keikka jyräsi alusta loppuun DBTL:n parhaita hetkiä. Vanhat jaksaa vääntää rokkia.
 |
Havana Black
Irina oli lauantain varsinainen kansankiihottaja. Suuri teltta kutistui kovin pieneksi yleisömassan paineessa. Älä Riko Kaavaa ja Pokka toimivat kuin liekkeihin olisi heitetty bensaa, yleisö oli onnesta kankeana. Irina voi olla varma tulevaisuudenkin suhteen, noin kovalla hittiarsenaalilla pärjää vielä vuosienkin kuluttua.
 |
Irina
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti