Toisinaan testiin tullutta tavaraa jää, syystä tai toisesta, roikkumaan toimiston nurkkiin pitemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Koska periaate on, että kaikki testiin lähetetty arvostellaan, annoimme Teron käsiteltäväksi pari jo hieman aikaa hyllyssä viihtynyttä tuotetta. Tämän tuplajutun myötä jatkuu myös Viikon Vimpain -juttusarja pienen tauon jälkeen.



Sain testipenkkiin Grundigin 7-tuumaisen kannettavan laajakuvadigitelevision. Ulkopuoli lupaa paljon, kuvapinta-ala on riittävän iso että siitä jo mielellään televisiota katselisi. Laitetta kelpaa myös ominaisuuksien puolesta esitellä, sillä painoa on vain 600 grammaa ja mukaan on saatu mm. sisäänrakennettu antenniverkon digitaaliviritin, EPG-ohjelmaopas, teksti-tv sekä AV in/out liitännät. Eli kaikki tarpeellinen vaikuttaa ominaisuuksien puolesta olevan mukana, eikä hintakaan ole kuin kahdensadan molemmin puolin.

Laite toimii akulla, jonka kestoksi luvataan ruhtinaalliset kaksi tuntia katseluaikaa. Se pitää aika lähelle paikkaansa, sillä laitetta käytettäessä tuli vähän väliä tarve etsiä virtajohtoa kaveriksi. Lyhyt akunkesto ei sinällään yllättänyt, koska laitteessa on kuitenkin akkuvehkeeksi suhteellisen isokokoinen TFT-LCD näyttö sitä virtaa kuluttamassa, mutta jos tehdään televisiota, jota olisi tarkoitus myös pystyä katsomaan liikkeellä ollessa, olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota akunkestoon. Laite on kuitenkin niin isokokoinen, että kolmen vartin katseluelämyksen takia en itse sitä ainakaan viitsisi mukana kannella. Jos siis se edes tarjoaisi niitä katseluelämyksiä.



Grundigin Daviossa on tehty kannettavalle digitelevisiolle olennaisin asia täysin pieleen. Laitteen mukana toimitettavilla kahdella eri antennityypillä voi huoletta heitellä vesilintua, sillä mitään käytännön hyötyä niistä ei ole. Enemmän matkatyyppinen piiska-antenni ei saanut kuvaa eikä ääntä aikaiseksi, ja kanavahaku tuotti vain Ylen kanavapaketin. Toinen lanka-antenni taas löysi kaikki kanavat, mutta ei saanut yhtäkään kunnolla näkyviin. Kahden viikon testijakson aikana en saanut laitteen omilla antenneilla minkäänlaista liikkuvaa kuvaa aikaiseksi. Huolestuttavinta tästä tekee se, että signaalia laitteen antenneilla kuitenkin sai kohtalaisesti vastaanotettua. Laitteen sisäänrakennettu digiviritin on vain niin häiriöherkkä, että se ei saa kunnollista kuvaa tuotettua, vaikka signaalin vahvuus olisi näille antennityypeille maksimissaan, eli noin 60-80 prosentissa. Surkuhupaisinta oli, kun laite ei saanut pätkimätöntä tv-kuvaa aikaiseksi edes kattoantennin tarjoamasta miltei sataprosenttisesta kuvasignaalista. Laitteen pelastaa jotenkuten sen ulkoisen kuvalähteen liitännät, sillä ainut järkevä käyttö laitteelle olisi ulkoisen kuvalähteen näyttönä. Itse kokeilin tätä videokameran monitorina, ja sen asian tämä laite ajaa kokonsa ja helpon siirreltävyytensä puolesta ihan kohtuullisesti, tosin vähäinen akunkesto on siihenkin käyttötarkoitukseen valitettavan iso puute.

Silloin harvoin kun kuva näkyy, se on ihan hyvälaatuista. Laite toistaa värit siedettävästi ja ääni tulee 3 watin stereokaiuttimista selkeästi, ottaen huomioon ettei laitetta ole joka illan elokuvaelämyksiin tarkoitettukaan. Lisäksi laitteessa on kuulokeliitäntä, jos laitteen sisänrakennettu äänentoisto alkaa tympiä. Valikkorakenne on yksinkertainen ja selkeä. Kaukosäätimen toiminnallisuudesta en täysin vakuuttunut, sillä vaikka se toimii täysin moitteettomasti ja sisältää käytön kannalta kaikki mahdolliset toiminnot, en aivan täysin allekirjoita sen tarpeellisuutta näin pienessä matkakäyttöön tarkoitetussa televisiossa. Muutamia television omia painikefunktioita muuttamalla olisi koko kaukosäädin joutanut pois nostamasta laitteen hintaa.

Grundigin Davio olisi hyvä matkatelevisio, jos se toimisi matkatelevisiona. Siihen tarkoitukseen en tätä kuitenkaan kenellekään voi suositella. Vaikka laitteen hintalapussa on numeroita huomattavasti kilpailijoita vähemmän, nousee hintalappu toimimattomalle laitteelle liian suureksi.

Tuote: Grundig Davio IDTV
Myyjä: mm. Capi-Online
Hinta: Noin 190 euroa



Ulkoisista kiintolevyistä on tullut varteenotettava vaihtoehto koneen sisäiselle levyraudalle ja muistitikuille niiden suurentuneen kapasiteetin ja helpon siirreltävyyden ansiosta. Ulkoisten kiintolevyjen ongelmana on vain ollut niiden hitaanpuoleinen siirtonopeus. Sain testattavakseni Buffalon DriveStationin, joka mainostaa valttikortikseen Turbo USB -toimintoa, jonka pitäisi saada bitit liikkumaan ”jopa 37 prosenttia nopeammin”.



Ulkoiselta olemukseltaan kiintolevy noudattaa hyvin perinteistä Buffalon muotoilua, niukkaa mutta asiallista, ei mitään ylimääräistä. Vaikka kuinka mainostetaan uniikkia, kuumasinkittyä runkoa, en silti lähtisi tätä muutamaa senttiä korkeammalta pudottelemaan, sillä varsin muovinen on ainakin kiintolevyn ulkokuori. Kiintolevy on syönyt sisäänsä yhden 500 Gt SATA-levyn, jota ympäröi lämpöä kestävistä materiaaleista tehty runko. Tämän vuoksi kiintolevy ei tarvitse omaa erillistä tuuletinta, vaan laitteeseen on rakenneltu kanavat, joita pitkin ilma pääsee kiertämään ja pitämään lämpötilat turvallisissa lukemissa.

Kiintolevyn takaa löytyvät liitännät USB:lle, virtajohdolle, sekä virtalähtö lisäosana ostettavalle ylimääräiselle tuulettimelle. Virtakatkaisimen lisäksi laitteesta löytyy valintakytkin, josta saa halutessaan automaattisen virrankatkaisun pois päältä.

Windows Vista tunnisti kiintolevyn ongelmitta, ja koneen mukana tulleen asennuslevyn ohjelman tehtäväksi jäi vain kertoa vaihe vaiheelta mihin ja miten USB-kaapeli kiinnitetään, ja mistä kiintolevyyn saa virran päälle. Kiintolevy on toimintatilassa hyvin hiljainen, sillä se vähäinenkin hurina hävisi tehokkaasti pöytäkoneeni tuulettimen ääneen. Miinusta laite saa kuitenkin siitä, että sen pohja on jätetty vaimentamatta, ja se antaa ainakin isoon toimistopöytään ikävän hurinan ja tärinän. Pienillä kumitossuilla varustettuna tämä laite olisi miltei äänetön.



Myyntivaltiksi nostettu Turbo USB -ominaisuus aiheuttaa kuitenkin heti harmaita hiuksia. Asennuslevyllä oleva versio Turbo USB -ohjelmasta ja Windows Vista eivät ymmärrä toisiaan ongelmitta, ja turbo ei asennu. Asiaan kuitenkin löytyy ratkaisu Buffalon nettisivuilta, sillä sieltä löytyy päivitetty versio tästä sovelluksesta.

Siirsin sekä 2 Gt, että 1Gt kokoiset tiedostot turbolla ja ilman. Siirrettiinpä tiedostoja suuntaan tai toiseen, ei turbolla ollut siirtoaikaan minkäänlaista vaikutusta. Ainut turbon mahdollinen vaikutus ilmenee pienempiä tiedostoja siirreltäessä, sillä 240 Mt kokoinen kuvakansio siirtyi turbo päällä n. 10 sekuntia nopeammin.

Kokonaisuutena Buffalo DriveStation on perushyvä ulkoinen kiintolevy. Millään tavalla se ei kuitenkaan poikkea markkinoilla olevista muiden valmistajien vastaavista tuotteista, sillä sen myyntivaltiksi nostetut ominaisuudet eivät ainakaan minua vakuuttaneet. Turbon vauhdikkuus jäi ainakin minulta kokematta, ja käsitys USB 2.0:n maksiminopeuksista pysyy ennallaan. Se, nostaako tämän heikosti toimivan ominaisuuden laitetta valittaessa tärkeäksi, on jokaisesta itsestään kiinni, mutta itse ainakin poistan nämä turhat turbo-ohjelmat koneeltani saman tien.


Tuote: Buffalo DriveStation TurboUSB
Myyjä: mm. Tietokonekauppa
Hinta: Noin 80 euroa


Teksti ja kuvat: Tero Hyttinen