Veikko, Tette ja Jykke. Kaikki seikkailut.
Hergé
Otava
Arvostelija: Markku Reunanen
Arvosana:

Jytte, Jökke ja Tekke. Tötte, Vikke ja Jekke. Vekke, Tekke ja Jytte. Veikke, Teikko ja Jötte. Jökke, Vekke ja Teikko. Tönkke, Jynkky ja Tenkka. Tai jotakin siihen suuntaan.

Veikko, Tette ja Jykke on belgialaisen maestron Hergén sarjakuva vuosilta 1974-1977. Tinttiä asteen lapsekkaampaa sarjaa ehti ilmestyä viiden seikkailun verran ja viime vuonna Otava pisti ne yksien kansien väliin kokoelmaksi nimellä Kaikki seikkailut. Mukana ovat tarinat Herra Pumpun testamentti, Matkalla New Yorkiin, 'Manitoba' ei vastaa, Karamakon purkaus sekä Kobralaakso.

Sisarukset Veikko ja Tette (alk. Jo ja Zette) sekä heidän lemmikkiapinansa Jykke (alk. Jocko) seikkailevat tarinoissa pitkin maailmaa niin merirosvojen, alkuasukkaiden kuin gansterienkin seurassa. Visaiset tilanteet ratkeavat yleensä nokkeluuden ja rohkeuden avulla, kuten asiaan kuuluu. Tyylin puolesta Hergé on Hergé: yksinkertaistettu piirrostyyli on helposti tunnistettavaa ja päähenkilöitä vaihtamalla voisi olla yhtä hyvin kyse Tintti-albumeista, vaikka henkilökaarti ei läheskään yhtä värikäs olekaan. Verta ei sivuilla nähdä, mutta etenkin rikollisten päähän kalahtaa kylläkin tämän tästä jakoavain, kalikka tai kivenmurikka.

Kokoelma jättää lopulta melko tasapaksun vaikutelman. Parhaiten tarinoista jää mieleen Kobralaakso, jossa toheloiva kiukkupussi Gopalin Maharadja tuo mukaan kaivattua huumoria. Kerronnassa ja etenkään kuvituksessa ei ole mitään sanottavaa vikaa, mutta suuriin korkeuksiinkaan ei toisaalta nousta. Kenties nuori kohdeyleisö selittää tarinoiden kepeyden - tai sitten kyseessä vain on ollut Tinttien välissä tehty sormiharjoitus. Hergé-faneille kokoelma on yhtä kaikki tuhti hankinta ja muillekin sarjishenkisille kelpo välipala pääaterioiden välissä.

Power!!
Shizuru Seino
Egmont Kustannus


Egmont tuo japanisarjista maahan kovaa kyytiä. Tällä erää luettavana on Shizuru Seinon teinimanga Power!!, jota ilmestyi japaniksi hulppeat kymmenen albumia 1999-2002. Suomennettu versio on sarjan ensimmäinen osa ja lukutapa on trendikkäästi "väärinpäin" eli oikealta vasemmalle, kuten alun perinkin. Pienen harjoittelun jälkeen lukeminen sujuu sujuvasti näinkin.

Päähenkilö Kyo Aizawa on aloittamassa lukion ja koripallohullu isukki järjestää tyttären tietysti kouluun, jossa on hyvä joukkue. Ylimääräisenä kiemurana on kuitenkin se, että kyseessä on poikien joukkue. Hiukset lyhyeksi leikkaamalla ja tissit teippaamalla tyttö kuin tyttö käy pojasta ainakin sarjakuvien maailmassa, joten ei kun kentälle. Perinteisestä kuviosta saadaan hiukkasen jännitettäkin irti, kun Aizawa yrittää peitellä sukupuoltaan sekä poikien kylppärissä että miespuoliselta kämppikseltään Eniwalta.

Ihana Eniwa on koulun paras korispelaaja ja tokihan koviksen pinnan alla sykkii myös herkkä sydän. Paljon aikaa käytetään Aizawan ja Eniwan keskinäisen vihanpidon ja ystävyyden ruotimiseen. Koriskentällä riitaisa parivaljakko pelaa hyvin yhteen, mutta siviilissä ollaan tämän tästä sukset ristissä. Aizawan sukupuoli on vähän väliä vaarassa paljastua jo ensimmäisessä kirjassa (tietenkin hupsujen eroottisvivahteisten sattumien kautta), joten ei voi kuin ihmetellä, miten salaisuus säilyy vielä yhdeksän jakson ajan.

Mangaa pitäisi varmaankin reiluuden nimissä arvostella mangana eikä länsisarjikseen verraten. Eipä tätä miksikään klassikoksi voi tituleerata, mutta kuvallinen kerronta on toteutettu kelpo tavalla ja höpsö tarinakin on kliseistään huolimatta viihdyttävä. Että kyllähän tämmöistä nyt lukee, etenkin kun hinta ei juuri päätä huimaa - verkossa erikoistarjouksena neljä juuroa.

Death Note 1
Tsugumi Ohba, Takeshi Obata
Egmont Kustannus


Death Note -sarja lähti alkujaan liikkeelle mangana, mutta on sittemmin laajentunut myös animen, elokuvien ja videopelien suuntaan - onpa sen pohjalta kirjoitettu romaanikin. Sarja koostuu lyhyistä jaksoista, joita on kaikkiaan massiiviset 108. Tämä ensimmäinen albumi sisältää jaksot 1-7 ja suomeksi olisi tällä hetkellä tarjolla jo kuusi kirjaa lisääkin. Lukusuunta kulkee oikealta vasemmalle alkuperäiselle versiolle uskollisesti.

Light Yagami on pitkästynyt 17-vuotias - yllätys yllätys - lukiolainen, jonka elämä muuttuu dramaattisesti, kun hän löytää shinigamin (kuolemanjumalan) maahan pudottaman Death Noten eli muistikirjan, joka aiheuttaa kuoleman siihen kirjoitetuille henkilöille. Pian seuraan liittyy myös itse joviaali, säpinäää kaipaava shinigami Ryuk. Sivumennen sanoen tarina polkaistaan käyntiin aivan ennätysvauhtia: kirja on Lightin kätösissä jo muutaman ensimmäisen aukeaman jälkeen ilman sen isompia selittelyjä tai taustoituksia.

Light pistää heti töpinäksi ja alkaa nitistää suurrikollisia järjestelmällisesti tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Ohessa on kuitenkin pidettävä yllä ahkeran opiskelijan ja normaalin elämän julkisivua epäilyksien välttämiseksi. Oudot kuolemantapaukset herättävät maailmanlaajuista kiinnostusta ja mystinen mestarietsivä L ryhtyy selvittämään surmia. Verkko alkaa kiristyä ja lopulta käydään kissa-hiiri-leikkiä, jossa kumpikin osapuoli pyrkii selvittämään toisen henkilöllisyyden ensin.

En voi sanoa olevani mikään suuri manga-fani, mutta kyllä Death Note toimii varsin mainiosti ihan genrestä riippumatta. Henkilöiden välillä on hetkittäin uskottavia jännitteitä ja shinigamin ja lukiopojan outo parivaljakko on asetelmana mielenkiintoinen. Paikalleen ei jäädä missään vaiheessa jumittamaan, vaan tapahtumia vyörytetään jatkuvasti eteenpäin - hetkittäin melkein liiankin rivakasti - yllätyksiä unohtamatta. Piirrosjälki on perusvahvaa ja siellä täällä on jopa oikein komeitakin kuvia. Hintansa väärti.