Nokialla, tai missä Nokian puhelinosaston johto nykyään luuraakaan, on saatu nostella housuja nilkoista aina iPhonen menestyksekkäästä julkaisusta lähtien. Yksi ainoa musta, omenalla merkitty puhelin löi kerrasta Nokian lähes koko malliston parasta ennen -päivämäärät umpeen. Vaan sisulla siitä selvitään lie Nokiallakin todettu, eikä 5800 XpressMusicin lupauksissa ole paukkuja säästelty. Nyt markkinoilla on siis Nokian ensimmäinen pelkästään kosketusnäytöltä ohjattava matkapuhelin ja Applen leirissä on syytä varautua kilvanajon uusintalähtöön.



XpressMusic sai alkunsa koodinimellä "Tube", joka kuvaakin laitetta monella tapaa, jos tarpeeksi filosofisiksi ryhdytään. Valitettavasti nimenvaihdos ei tapahtunut parempaan suuntaan, sillä iPhone on edelleen iPhone, eikä XzprsMziq kuulostaa lainkaan yhtä ilmavan trendikkäältä. Onneksi nimi ei puhelinta pahenna ja 5800 tarjoaakin uskomattomasti vastinetta noin 350 euron hintalappuaan vastaan. 3,2-tuumainen näyttö on kirkas ja resoluutio on hulppea 640 x 360, jolla laite myös jaksaa mukisematta pyörittää käyttöliittymää ja videoita. Mukana tulee puhelimen kallistuksentunnistusta tukeva, ilmeisesti laitteen tehoja esittelevä Raging Thunder -autopeli, jonka olisi kyllä voinut jättää poiskin, sillä lähes koko näytöllä pyörivä 3D-grafiikka nykii järjettömästi saaden laitteen näyttämään äkkiä todellista tehottomammalta. Pelikäyttöön 5800 on pelimekaanisesti käypä siinä missä iPhonekin. Suorittimen 10% alhaisemman kellotaajuuden ja muiden arkkitehtuurierojen vaikutus peleihin jää kuitenkin nähtäväksi.

Taskukokoinen digitaalilaite on usein vain niin hyvä kuin sen käyttöliittymä. Nokia ei ole elänyt Applen tapaan pelkästään muotoilun ehdoilla, joten puhelimeen on uskallettu laittaa jopa aivan tavallisia painonappeja kosketusnäytön lisäksi. Ruudun alareunasta tällaisia löytyy kolme, joilla hallitaan puheluita ja erikoisesti myös päävalikkoon siirtymistä. Reunoilta löytyvät kameran laukaisupainike ja äänentason säädöt sekä varsin mukavan tuntuinen liukukytkin näppäinlukkoa varten. Valitettavasti kappaleiden vaihtaminen onnistuu vain kosketusnäytöltä tai mukana toimitettavan langallisen kauko-ohjaimen kautta.

Yleisilmeeltään laitteen käyttöliittymä on Nokialle tyypillisesti varsin insinöörimäinen. Ikonit eivät kiiltele tai pullistele kauniisti, vaan kaikki näyttää hivenen Windows 3.11:ltä. Valikoissa pomppiminen vaatii totuttelua, mutta navigointi onnistuu lopulta melko sujuvasti, kun paikoin erikoisesta käyttölogiikasta pääsee jyvälle. Hieman erikoisesti laitteen päänäkymä ei kallistu kyljelleen kuten valikot ja ohjelmat, joten valikoista poistuminen johtaa usein turhaan puhelimen pyörittelyyn.



XpressMusic on pakattu melkoisen piukkaan markkinoiden moderneimpia ominaisuuksia. Kirkkaimpina tähtinä listalta löytyvät langattomien lähiverkkojen WLAN-tuki ja sisäänrakennettu GPS-paikannin, joka tosin viettää käynnistyttyään hyvän tovin satelliitteja etsien. Itse navigointi sujuu sulavasti liikkuvalla kartalla hyvin. WLAN ei puolestaan testilaitteessa toiminut erityisen vakuuttavasti, vaan herjasi toistuvasti verkosta riippumattomasta yhdyskäytävävirheestä. Netin selaus on kuitenkin toimiessaan juohevaa, joskaan ei aivan yhtä näyttävää kuin iPhonella.

Kosketusnäytöllisessä puhelimessa tärkeintä on se, miten tavallinen ja hyväksihavaittu näppäimistö on onnistuttu korvaamaan pelkillä kuvakkeilla. XpressMusicin tapauksessa tässä on onnistuttu paremmin kuin hyvin. Tekstiä voi laitteeseen syöttää vaakatasossa koko näytön kokoisen virtuaalinäppäimistön avulla ja puhelimen takakannessa matkustavalla stylus-kynällä pienemmän mininäppäimistön käyttökin sujuu yllättävällä nopeudella. Tekstiä voi myös kirjoittaa suoraan ruudulle, josta puhelin tulkitsee käyttäjän harakanvarpaita vaihtelevalla menestyksellä. Perinteisiin puhelimiin tykästyneet saavat eteensä numeronäppäimistön, jossa kirjaimet löytyvät tuttuun tapaan omien numeroidensa takaa.

Puhelimen varustelu ei suinkaan rajoitu kuorten sisään, sillä myyntipakkauksen mukana toimitetaan kahdeksan gigatavun muistikortti, verkkovirtalaturi, pöytäteline, tiedonsiirtokaapeli, videokaapeli televisioon tai videotykkiin kytkemistä varten, kuminen suojus, toinen stylus-kynä ja plektra-ohjain. Paketista löytyvät myös puhelimen omat perusmalliset nappikuulokkeet sekä luurin ja kuulokkeiden väliin tuleva langallinen kauko-ohjain. Omien kuulokkeiden käyttö on paitsi suotavaa, myös helppoa, sillä puhelimen päädystä löytyy tavallinen miniplug-liitin. Yhdistettynä puhelimen sivussa oleviin äänenvoimakkuuden ohjaimiin, puhelin puolustaa paikkaansa ihan oikeana musiikkisoittimena. Mediasoittimen rahkeet riittävät hyvin isommankin biisikirjaston hallintaan ja musiikin haku on helpompaa kuin monissa vastaavan hintatason MP3-soittimissa.



Nokian uutukaisessa on lähinnä insinöörimäisen käyttöliittymänsä mukanaan tuomia, pääasiassa esteettisiä vikoja, mutta kokonaisuutena 5800 XpressMusic on vallan mainio puhelin, jossa suurin osa asioista on tehty oikein. Akkukesto on suuresta näytöstä huolimatta hyvä ja valmiusaikaa luurille luvataan hulppeat 16 päivää. Käytössä puhelimen saa toki imaisemaan sähkönsä loppuun päivän aikana kun riittävästi askartelee videoiden, verkon ja pelien parissa. Kriitikot voivat löytää moitittavaa puhelimen 3,2 megapikselin kamerasta, mutta käytännössä kuvanlaatu riittää hyvin nettikäyttöä ajatellen. Äänenlaatu ja videoiden tarkkuus riittävät myös hyvin tavallisen kuluttajan tarpeisiin, joskin erilaisten tiedostomuotojen tuki saisi olla kattavampi.

Kosketusnäyttöavauksellaan Nokia nostaa itsensä kertaheitolla ajanmukaiseksi laitevalmistajaksi, mutta valitettavasti XpressMusicista puuttuu täysin iPhonen tyylittely ja trendihönkäily. Nokian ostajakunta lienee kuitenkin sellaista, joka katsoo ensin puhelimen tekniset tiedot ja tekee ostopäätöksensä mieluummin näiden kuin puhelimen värin perusteella. XpressMusic tarjoaa niin huikeasti tavaraa hintaansa nähden, että on kilpailijoiden vuoro painaa päätä häpeäpensaaseen.

Tuote: Nokia 5800 XpressMusic
Myyjä: mm. GSM-Store
Hintaluokka: noin 350 euroa