V2.fin Leffapoliisi -sarjassa tunnetut henkilöt kertovat elokuvista ja niihin littyvistä kokemuksistaan. Leffapoliisi nappasi kuulusteluun Hadal -albuminsa juuri julkaisseen Velcra -yhtyeen laulajan Jessi Freyn.

Tervehdys Jessi! Minkä leffan kävit katsomassa viimeksi?

- Taisi olla Panin Labyrintti. Yritin päästä katsomaan Rakkautta & Anarkiaa- festivaaleilla, mutta sinne oli liput myyty loppuun alta aikayksikön. Onneksi se tuli tuohon Tennispalatsiin. Oli paljon rujompi kuin mitä oletin. Hyvä leffa silti, voin suositella!

Kuinka usein elokuvateatteri kutsuu ja vuokraatko paljon DVD-leffoja?

- Asun todella lähellä Tennispalatsia, joten siellä tulee käytyä. Rakastan Tennarin popcornin tuoksua ja sinne on hyvä paeta sunnuntai-ahdistusta. Varsinkin viime talvena tuli käytyä paljon, kun telkkarini hajosi. Silloin vuokrasin myös paljon DVD:tä ja katselin niitä tietokoneelta.

Minkä tyylilajin leffat iskevät sinuun parhaiten?

- No tietysti tykkään romanttisista komedioista, jotka sopivasti lääkitsevät syksyisenä iltana romantiikan nälkää (Meg Ryan- leffat harvoin osuvat harhaan). Olen myös innokas James Bond- fani, (Roger Moore on ainoa oikea Bond). Niin ja tietysti Star Warsit. Ja Lynchit. Rakkautta & Anarkiaa- festareilla käyn aina katsomassa jotain, joskus ihan summamutikassa, ja siellä on tullut katsottua muutama aika uskomaton pläjäys, esim. viime vuonna unkarilainen Taxidermia. (tsekkaa www.taxidermia.hu)

Ensimmäinen elokuvamuisto?

Olimme katsomassa lempielokuvaani Sound of Musiciä. Osasin kaikki biisit ulkoa, sillä meillä on mahtava 60-luvulta peräisin oleva Original Soundtrack- vinyyli. Lauloin sydämeni pohjasta kappaleita mukana, ja äiti yritti hyssytellä, että ei leffateatterissa saa laulaa mukana. En vieläkään ymmärrä miksi ei.

Tuleeko mieleen jotain noloa leffateatterikokemusta?

- Olimme O.D.:n (Jessin veli ja bändin kitaristi toim. huom.) kanssa Orionissa katsomassa Metropolista, joka oli alkuperäinen mykkä versio. Mukaan olimme ottaneet evääksi pari pulloa kaljaa, jotka sihahtelivat äänekkäästi auki hiirenhiljaisessa, täpötäydessä elokuvateatterissa.

Mikä kohtaus sai sinut kyyneliin viimeksi?

- Nyt joudun kyllä sanomaan, että tv-ohjelmat ovat saaneet useammin kyyneliin kuin leffat. Ensimmäinen kerta oli unohtumaton, koska en ole koskaan ollut mikään kova pillittämään. Mutta kun Ridge sanoi Brookelle alppimajan takkatulen äärellä, ettei rakasta Brookea, niin tippa tirahti. Ja viimeksi taisi olla Sinkkuelämän päätösjaksoa katsellessa, kun se ihana nuori adonis sanoi Samanthalle että rakastaa tätä. Oih!

Entä pelkäämään?

- En oikein osaa pelätä enää leffassa, mutta silmitöntä väkivaltaa en pysty katsomaan. Ehkä pahimpana on jäänyt mieleen Fight Clubin Angelin naaman muusiksi lyöminen. Ei, ei, ei.

Kenet filmitähden haluaisit tavata ja minne veisit hänet?

- Ehdottomasti ihquin valkokankaan ihastukseni on Balthazar Getty elokuvassa Lost Highway. Veisin sen meille.

Kerro vielä lopuksi millainen leffa syntyisi Velcran tähänastisesta taipaleesta?

- Sellainen onkin jo itse asiassa tehtykin, tosin lähempänä Velcran alkutaipaleita kuin nykyhetkeä. O.D. teki aikoinaan koskettavan road movien nimeltä 'Haikeuden Peilimuna', jossa itsekin näyttelin. Elokuva kertoi yhden sukupolven mittaisen kasvutarinan, joka kurottui vuosaarelaisyksiöstä Lontoon vilinän kautta saksalaiseen vaahtokylpyyn ja päättyi O.D. kirkastumiseen Kölnin tuomiokatedraalissa. Tämä kulttielokuva ei valitettavasti ole ainakaan vielä päässyt laajempaan kansainväliseen jakeluun.


Jessin tämän hetken top-3 -leffat:

1. Lost Highway
2. 007 - Octopussy
3. Piukat Paikat

Kuva: Vuokko Salo