Sean Connery

Oikeus filmata 007:ää liikkeessä meni oikealle taholle, eikä mikään ole puolessa vuosisadassa muuttunut. Vaikka Bondien älyttömyyksille on helppo nauraa, on tämä vain suhdetta lujittavaa rehellisyyttä, kuten ystävien kutsuminen pässeiksi tai apinoiksi. Erään teorian mukaan jo kolmessa elokuvassa riehunut Jason Bourne on katu-uskottava versio James Bondista, ja viimeisin Bond Casino Royale (-06) on tarkoituksellinen vastaus haasteeseen. Veijari Pierce Brosnanilla oli Bond-vuosia vielä jäljellä, joten suuni menee mutrulle, jos jämäkkä Daniel Craig sai pelivuoron vain Bournen takia.

Pierce Brosnan

Tämä ei kuitenkaan ole syy, miksi paheksun Casino Royalea. Vetelä pokeriturnaus on ainoa oikea asia, josta en 21. Bondissa pidä, eikä tämä estä minua näkemästä sitä yhtenä nautittavimmista toimintajännäreistä viimeiseen 5 vuoteen. Faninsa on Bournellakin. Kolmannen Bournen eli Medusan Sinetin (-07) toimintakohtaukset palkittiin ansaitusti Oscareilla (paras leikkaus, äänitehosteet & äänitys), mutta herra Bourne, ystävä, pässiparka... Ainakin minulle täytyy kertoa erikseen, milloin jännittää, kun robottimainen apina paahtaa eteenpäin selvittääkseen vasta kolmannessa elokuvassaan, että kaiken takana on se perusjuoni kuin mm. Wolverinenkin. Ennen Sinettiä tehtailtu Casino Royale näki bluffin läpi, maksoi tekemällä sen mitä kaksi ensimmäistä Bournea ja nokitti muilla ansioilla, joihin Sinetti ei vastannut.

Casino Royalen hienouksia on leikittely ajatuksella, minkälainen Bond olisi, jos hän eläisi todellisuudessa, eikä keski-iän kriisistä kärsivän äijän päiväunissa. Casino Royalea on turha väittää realistiseksi: ennemminkin kyseessä on sen verran harkittu kokonaisuus, että leffa tuntuu uskottavalta suhteessa avaruudessakin piipahtaneisiin agenttifantasioihin, joilla katsoja on taiteellisen silmänsä sokaissut. Kun Daniel Bond esimerkiksi hyppää kuolemaa halveksuvan loikan, tilanne todella tuntuu siltä, että Bond halveksuu kuolemaa, eli on vaarassa satuttaa itsensä. Daniel Bond on jäykkä tehosuorittaja Bournen tapaan, mutta kiitos yksityiskohtien sekä käsikirjoituksessa, Craigin suorituksessa että ohjaajan otteissa, myös ihmisen lähisukulainen. Aiemmin käsitteellä "realistisempi Bond" viitattiin Timothy Daltoniin laskemassa mäkeä viulukotelolla.

Timothy Dalton

Väitän, että Casino Royale on ensimmäinen laatuelokuva, jossa esiintyy James Bond. Toivon, että Quantum of Solace on toinen. Paheksun tällaisia "hyviä Bond-elokuvia" ensinnäkin siksi, että Craigin salainen agentti -hahmo olisi huomattavasti mielenkiintoisempi tapaus ilman Bond-historian tuomaa painolastia. Casino Royale aloitti sarjan alusta, toki. Mutta mitä tämä muuttaa? Saatamme nähdä jopa 2-4 suoraa jatko-osaa, mutta tiedämme jo nyt, missä rajoissa Bond tulee liikkumaan. Jos rajat rikottaisiin erityisen yllättävästi, kaikki pitäisivät tätä pyhäinhäväistyksenä - minä ainakin.

Vladimir Putin

Liikkumavaraa on hyvin vähän. Daniel Bond on jo tällä hetkellä jotain aivan muuta kuin oh, James. Sean, George, Roger, Timothy ja Pierce Bond ovat kaikki charmantteja herrasmiehiä, jotka osaavat kätkeä sekä parhaat että pahimmat puolensa karismansa taa. Daniel Bond on herrasmies lähinnä siinä merkityksessä, mitä herrasmies tarkoitti silloin, kun engelsmannit orjuuttivat puoli maapalloa ennen kello viiden teetä. Jos karismalla tarkoitetaan kykyä saada kaikki - miehet, naiset, lapset - tuntemaan olonsa hyväksi seurassasi, D. Bond ei ole karismasta kuullutkaan. Uusi Bond on pelottava, kunnioitusta herättävä hahmo samaan tapaan kuin Vladimir Putin. Craig jopa näyttää Putinilta, joka oli KGB:n palveluksessa ennen vanhaan. Jos Craigin näyttelemän agentin nimi olisi Benjamin Longbottom, uusi elokuvasarja saisi jännitteitä jo siitä, ettei kukaan tiedä, vaikka Longbottom lopulta loikkaisikin toiselle puolelle. Teoriassa Craigin hahmo on uskottavampi "psykopaatti" kuin useimmat roistoista, joista sana kertoo kaiken, eikä puoli totuutta.

George Lazenby

Casino Royale ei sovi lapsille, ja siinäpä toinen syy paheksua sitä. Bondien ikäraja on perinteisesti ollut liian korkea, nyt se on sopiva. Olin itse katsonut Bondeja jo vuosikausia silloin, kun sain yhä elämänlaatua alentavia painajaisia sellaisista elokuvista kuin Haamujengi II. Järkyttävin juttu Bondeissa ennen Casino Royalen kiihkeyttä - munakokkelia ja muuta - lienee Bondin vaimon kuolema klassikossa Hänen Majesteettinsa Salaisessa Palveluksessa, mikä sekin on rehellisessä surullisuudessaan jopa terveellistä katsottavaa lapsille. Vanhat Bondit ovat "koko perheen elokuvia" huomattavasti laajemmassa merkityksessä kuin viimeisin spektaakkeli suomea solkkaavasta kirppusirkuksesta, tms.

En ole unohtanut, että vanhan koulukunnan Bond on kukasta kukkaan lentelevä sovinisti, jopa floristi. Jos uskomme tiettyjen kukkahattutätien määritelmää siitä, mikä on Oikea ja Terve ikäero kahden rakastavaisen välillä, Bond on myös pedofiili (älkäämme uskoko). Bond tappaa kylmäverisesti, pilkkaa teurasjätteitään ja usein jättää reagoimatta liittolaistensa tai hoitojensa kuolemaan. Bond on materialisti, jolle mikään ei ole liian hyvää. Bond tuntuu nauttivan tuhon aiheuttamisesta yhteiskunnalle, jonka yläpuolella hän selvästikin uskoo olevansa. Kaiken tämän huomioituani totean, että Bondien katsominen oli perinne minulle pikkupojalle ja Timo Koivusaloa hauskana pitävälle feministikommunistimummulleni. Roger Moore oli mummuni käsitys unelmakönsikkäästä - ja hänen tiedetään vedelleen tosielämän tosimiehiä kassilla turpiin.

Roger Moore

Vanhan koulukunnan Bond on... kivaa, tiedätkö? Bondissa ei ole syvyyttä. Bondilla ei ole merkitystä. Bondin viholliset kävivät koulua, jonka rehtori on Skeletor. Bond on kärjistys teoriasta tosimies; Bondista ei voi saada vaikutteita, joita ei saisi väistämättä muualtakin. Minäkään en taatusti ole perverssi siksi, että Bond meni sänkyyn Grace Jonesin kanssa, tai ainakaan en valita. Bond edustaa turvallisuutta. Jokainen Bond on sama elokuva: jos Bond seikkailisi Suomessa, hän ajaisi Korvatunturin alas räiskien laseria stigasta, tilaisi Näsineulassa vodkamartinin, hivelisi kreivitär Posliini Mätäskukkulan alastonta selkää ja viimeistään loppuhuipennukseen mennessä löytäisi itsensä muskeliveneestä Oum Er-Rbia -joelta matkalla kohti pahoja kännyköitä valmistavan kumisaapasfetissikonnan kesäasuntoa. Bondia voi alkaa katsoa alusta, keskeltä tai lopusta, eikä mikään tärkeä ole mennyt ohi.

Jos lapselle antaa luvan katsoa yhden Bondin, ei ole syytä, miksei piltti voisi katsoa niitä muitakin - paitsi sitä, jossa on Craig. Takuutavaran maine on osittain mennyt ja osittain menossa. Muiden muassa vanhempani käyvät katsomassa kaikki Bondit, eivätkä juuri muuta. Quantum of Solace ei tule olemaan poikkeus, sillä luottamus Bondiin on toistaiseksi vahva, vaikka he eivät – hämmennyksekseen – pitäneet yhtään Casino Royalesta. Casino Royale ei ole oikea Bond. Jotkut ovat arvailleet, että Casino Royale on Bond, josta Ian Fleming olisi ollut ylpeä - mutta mitä tekemistä tällä "flemingillä" on maailman menestyneimmän, jopa rakastetuimman elokuvasarjan kanssa?

Daniel Craig

Jo etukäteen tiedetään, ettei Quantum of Solacen konnaa ole meikattu friikiksi, jotta hän "kuvaisi todellisen maailman pahuutta". Quantum of Solacessa ei myöskään enää sanota "Bond, James Bond" eikä "ravistettuna, ei sekoitettuna", koska "ne eivät tuntuneet luonnollisilta repliikeiltä", kertovat tekijät. Q, Moneypenny ja moni muu asia puuttuivat jo Casino Royalesta. Quantum of Solace voi olla vaikka vuoden paras viihdepläjäys, jolle minä henkilökohtaisesti vihellän, vhiiiih, ja taputan, tap tap, mutta Bond se ei ole, Bond on kuollut!

Miksei 20 takuumureaa kloonielokuvaa jo riitä? Siksei, ettei niitä näytetä valkokankailla, ja siksei, ettei maailmassa ole montaa erilaista tarinaa. Bondin tarinaa ei voi kertoa siedettävästi ilman Bondia, ja Bondin tarina kaikkine yksityiskohtineen kestää toistoa, katselukertoja ja itseään aikaa. Minkä 60-luvulla tehdyn toimintaelokuvan katsoit viimeksi? Kysy tätä sadalta ihmiseltä.