Robotti-imurit eivät ole tähän mennessä itseäni kovastikaan kiinnostaneet, vaikka meillä kotona toki onkin jatkuvaa siivoamisen tarvetta. Kun taloudessa asuu neljä omatoimista kokkailijaa ja neljä kotieläintä (kolme perin aktiivista jyrsijää isossa häkissä ja yksi kissa), etenkin imuroinnille ja myös keittiön lattian moppaukselle olisi yleensä kysyntää enemmän kuin toteuttajia. Olen kuitenkin toistaiseksi päätynyt pohdinnoissani siihen, että moisen automaatti-imurin vaatima ylläpidon tarve saattaisi nakertaa sen hyötyjä, ja myös epäillyt sen kykyä selvitä asuntomme korkeista kynnyksistä ja monenlaisista pintamateriaaleista. Sitä en toki edes odota, että mikään robotti osaisi itse siirtyä kerroksesta toiseen.

Kun Ville testasi Dreamen X50 Ultra -lippulaivamallia (V2.fi-arvostelu) ja oli siihen kovin tyytyväinen, omakin mielenkiintoni heräsi uudelleen. Olikin perin sopivaa, että Roborock sattui lähestymään imuriasioissa ja tarjosi kokeiltavaksi paremman pään Qrevo Edge -malliaan. Se ei ole aivan yhtä huipputason laite kuin Dreame, mutta maksaa kuitenkin toista tuhatta euroa, joten siltä oli lupa odottaa myös kunnollisia tuloksia – halvimmillaan kun näitä laitteita saa reilulla parilla sadalla.

Korkeahkon hinnan vastineena Qrevo Edge sisältää imurin lisäksi moppaustoiminnon ja se on varustettu vesisäiliöt sisältävällä telakalla, joka tyhjentää pölysäiliön isompaan pölypussiin, huuhtelee likavedet pois sekä pesee ja kuivaa mopin jokaisen käyttökerran jälkeen. Toisin kuin Dreamessa, lattian pesuaine annostellaan itse veden sekaan eikä erilliseen säiliöön. Laitteessa on kameran lisäksi LIDAR-tunnistin navigointia varten, ja se osaa nostaa runkoaan ylittääkseen jopa useamman sentin korkuisia kynnyksiä. Myös moppi osaa työntyä laitteen rungon ulkopuolelle tavoittelemaan kauempana olevia kohteita. Kaiken kaikkiaan siis kasassa oli paketti ominaisuuksia, joilla huvitti lähteä kokeilemaan, helpottaisiko robotti meidänkin elämäämme.



Qrevo Edgen saapuessa kotiin pääsi nippelihulluus sentään sen verran yllättämään, että laitetta piti päästä heti kokeilemaan, vaikka akussa oli kuljetuksen jäljeltä vain noin 70 prosenttia varausta. Käyttöönotto sujui yksinkertaisesti: ladataan sovellus, otetaan kuva robotissa olevasta QR-koodista, jaetaan sille wifi-verkon tiedot ja homma on sillä selvä. Itse toki tarjoilin robotille erillisen kotiautomaatiolle tarkoitetun verkon, josta ei pääse suoraan käsiksi sisäverkon tietokoneisiin, verkkolevyihin tai muuhun.


Perustiedot saatuaan Roborock lähti kartoittamaan asunnon pohjapiirustusta – ja tässä tein ensimmäisen virheen. Valittavana oli pelkkä kartoitus tai kartoitus ja siivous, ja uteliaisuuttani valitsin tietenkin jälkimmäisen. Kerroksessa on useampi kymmenen neliötä avointa tilaa ja monenlaisia mutkikkaita huoneen muotoja, joita kolutessa robottiparan alkujaankin vajaana ollut akku uupui reilussa tunnissa ja sen piti palata telakkaansa toipumaan. Tässä vaiheessa sain ilmoituksen siitä, että tarjolla on ohjelmistopäivitys, ja hölmönä painoin sen vielä asentumaan akun latautuessa. Lopputulos oli, että koska kartta ei ollut vielä valmistunut ja tallennettu, se poistui muistista ja koko homma piti aloittaa alusta. Oma syy, mutta olisi tästä voinut varoittaa selvemmin.



Seuraavana päivänä akku oli ladattu täyteen ja homma päästiin aloittamaan kunnolla, minkä myötä laite antoikin hyvin myönteisen ensivaikutelman. Se tuntui olevan todella taitava kiertelemään esimerkiksi tuolin jalkojen ympäri saadakseen siivottua jokaisen neliösentin ruokapöydän alta, ja työväline vaihtui hetkessä imurista moppiin ja päinvastoin. Robotin puuhia oli hauska seurata – vaimoni ristikin laitteen Intoksi, sillä se tuntui puhkuvan intoa siivoamiseen ja oli täysin periksiantamaton kohdatessaan vaikkapa kynnyksiä. Jos ykkösellä ei päästy yli, otettiin lisää vauhtia. Harkitsimme sellaisten hassujen muovisilmien hankintaa Inton koristeiksi, mutta arvelin niiden haittaavan suunnistamista, sillä työskennellessään Roborock ajoi aivan tappituntumalle esimerkiksi huonekaluihin saadakseen siivottua niiden alta.


Sovelluksesta löytyy erilaisia aluerajaus- ja ajastusvaihtoehtoja, joiden perusteella aloimme pohtia kodin puhtaanapitorutiineja. Päädyimme siihen, että Into imuroi keittiön ja ruokapöydän ympäristön joka päivä klo 10, jolloin ihmiset ovat jo töissä, koulussa tai ainakin hereillä, ja tekee tiistaisin ja perjantaisin samoihin aikoihin kattavamman siivouksen koko yläkerralle oman ”tekoälysuosituksensa” mukaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut noin tunnin mittaista imurointi- ja moppaussessiota. Alakertaan emme ole jaksaneet Intoa siirtää, joten sitä siivotaan edelleen manuaalisesti – ja muu olisikin hankalaa, sillä makuuhuoneen ovi on pakko pitää päivisin kiinni tai meillä asustava, aran puoleinen rescue-kissa linnoittautuu pysyvästi sängyn alle asumaan. Intoa tämä Mimi-kissa sen sijaan ei tunnu pelkäävän, kuten eivät pelkää häkissä asustavat degu-uroksetkaan. Siivouksen aikana on myös mahdollista katsella live-kuvaa, mistä robotti ilmoittaa kuuluvalla äänellä, joten salakatseluun Intosta ei saa rikoskumppania.





Ville mainitsi erikseen siitä, miten Dreame X50 Ultra ei juuttunut hänellä kertaakaan paikoilleen jatkojohtoihin, kissan leluihin tai mihinkään muuhunkaan. Tunnustan avoimesti, että hänen kotonaan on varmasti parempi perussiisteyden taso tai ainakin vähemmän ympäriinsä kulkevia johtoja kuin meillä, mutta saattaa laitteissakin jotain eroa olla: Into nimittäin ei selvinnyt sohvan alla olleesta jatkojohdosta, jossa oli kiinni puhelinten latausjohtoja. Vaikka tekoäly tunnisti johdot oikein kuvan perusteella, imuri ei tajunnut sotkeutuneensa USB-kaapeleihin ennen kuin yksi niistä irrotti pohjassa kevyesti kiinni olevan mopin, mikä taas aiheutti virhetilanteen ja pysäytti siivouksen. Robo kailotti tätä hätäänsä ääneen tyhjässä asunnossa jonkin aikaa, kunnes huomasi tilanteen olevan toivoton ja kävi nukkumaan. Siirsimme jatkojohdon mielestämme parempaan paikkaan, mutta Into onnistui vielä uusimaan saman tempun sen kanssa kahdesti. Pari kertaa piti myös muuten ”puhdistaa pääharja”, vaikka en itse havainnut siinä olevan mitään jumissa.


Pian opin myös, että moppaustoimintoa kannattaa käyttää säästeliäästi. Itse operaatio käy hyvin joustavasti, ja laite osaa myös käydä välillä itse telakassa pesemässä mopin, mutta työn valmistuttua seuraa 2–4 tuntia kestävä mopin kuivatus. Pituuden voi säätää sen mukaan, miten kosteaa huoneilma on, mutta pois sitä ei voi kytkeä. Ymmärrän hyvin, että riskiä mopin homehtumisesta ja bakteerien kasvusta ei voi ottaa, mutta vartti keittiön lattian moppausta ja sen jälkeen kaksi tuntia telakan hurinaa moppia kuivatellessa tuntuu myös vähän epäoptimaaliselta.

Vielä yksi pieni ärsytys oli se, että Qrevo Edge ei osaa Dreamen tapaan vetää LIDARiaan sisään mahtuakseen huonekalujen alle paremmin. Tämä tarkoitti sitä, että deguhäkin alusta jäi meillä imuroimatta. Ilmeisesti Roborockiltakin on tulossa uudempi malli, jossa tämä ominaisuus on mukana.

Hiukan mietityttää myös se, miten käy jatkossa esimerkiksi pölypussien ja muiden tarvikkeiden saatavuuden, etenkin kun Roborockin mallivalikoima alkaa muistuttaa Nokian loiston päiviä: imureita ja moppeja on tarjolla aivan joka lompakolle, eikä ole ollenkaan selvää, miten niiden osat toimivat ristiin. Manuaali-imurimme on Miele-merkkinen ja pian 20 vuotta vanha, mutta siihen saa edelleen kaikkea tarvittavaa noin kilometrin säteeltä. Roborock mainostaa sovelluksessa omaa kauppaansa, mutta itse löysin sieltä vain lisää imureita, en tarvikkeita – vaikka olettaisin, että jos on jo asentanut sovelluksen, saattaisi kaivata nimenomaan niitä kulutusosia eikä lisää laitteita. Tässä 1100 euron hintaisessa paketissa kun tuli mukana peräti kaksi pölypussia.



Näistä huolenaiheistani huolimatta Into on ollut etupäässä positiivinen tuttavuus. On oikeasti mukava tulla kotiin tietäen, että joku – tai siis jokin – on imuroinut aamuiset ruoantähteet pois keittiöstä ja pyyhkinyt eteisen lattialta kuraiset kengänjäljet. Tieto siitä, että Into siivoaa kahdesti viikossa, saa haluamaan pitää paikat perussiisteinä muutenkin, ettei imuri sitten lätki karttaa täyteen esteiden merkkejä tai, mikä pahinta, keskeytä työtään sotkeentumisen vuoksi. Ja kun degujen valtakunnassa on taas alkanut iltavilli, jonka seurauksena puruja ja papanoita on viskottu pitkin huoneen lattiaa, on aika pieni kynnys napauttaa puhelimesta Into paikalle siivoamaan jäljet.

Vaan onko tämä nyt sitten yli tuhannen euron arvoista? Ehkä nykyisine puutteineen ei aivan, vaikka arvostankin todella paljon Qrevo Edgen ylläpidon vaivattomuutta verrattuna halvempiin malleihin. Alan kehitys on ollut hurjaa LIDAReineen, tekoälyineen ja kynnysten ylityksineen, mutta vieläkin yksi ainoa USB-johto riittää sekoittamaan Inton pasmat pahemman kerran. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten Dreame X50 Ultraan vertautuva aivan huipputason laite selviytyy meidän selvästi vaativassa siivousympäristössämme.



Roborock Qrevo Edge
Hintaluokka: 1100
Lisätietoa: Roborock