Eivät kaikki amerikkalaiset ole kusipäitä; he ovat sitä vain keskimäärin.

Leffakriitikkona kommentoin lähinnä heitä. Onko pakko? Kommentteja on. Olisipa yksi se, että Oscar-ehdokkaat muistuttavat, miksi Yhdysvaltojen vajoaminen mereen harmittaisi, mutta Hollywoodin lakkojen jälkeinen vuosi 2024 oli onneton.

Kun Sylvester Stallone ja Mel Gibson ilmoittivat tukevansa Donald Trumpin 2. kautta, funtsin itsekseni, että Stallone ja Gibson kuolevat, ennen kuin katson heiltä mitään. En kyttää jokaista tähteä, mutta heitä rakastan. On satunnaisiakin lämpimiä muistoja mm. Stallonen kädenvääntöleffan katsomisesta mummun kanssa ja Rocky IV:n julisteen löytämisestä mummun kerrostalon roskiksesta; sille taas irvistelen, että puolustin Gibsonia, kun hänellä oli ongelmia viinan ja vihanhallinnan kanssa.

Stallone vertasi Trumpia Rockyyn, joten uusi tulkintani Rocky-saagasta on se, että Rocky on KGB-agentti, joka tahtoo eliminoida kiintiömustat nyrkkeilyn huipulta ja päästä Moskovaan ulisemaan jenkkien ja neukkujen yhteistyön puolesta.

Gibsonin valmistelema surrealistinen jatko-osa The Passion of the Christille on kiintoisin tietämäni tuleva leffa. En aio katsoa sitä salaa, vaan Gibson tunkekoon sen ja suosikkini kuten Braveheartin suoleensa ihastuttavan ilmaisuvoimaisen naamansa seuraksi.

Aikanaan kirjoitin jutun Natsi-Saksan propagandan taiteellisesta arvosta. Oletettavasti sitä on, jos propaganda toimii, mutten ole kiinnostunut aiheesta, kun tilanne on päällä. Ensin natsit kuolevat.


Kultin boikotointi on täsmällistä. "Kauppasaarrosta" kärsivät kaikki, mutta se koetaan tarpeelliseksi. "Yhdysvaltain kauppasaarto" on vitsi, kunnes se ei ole. Kolmas käsite on se, että ketä edes kiinnostaa? Uutisia kannattaa lukea ja äänestää pitää, mutta helvettiäkö taide auttaa?

Elän taiteen vuoksi. Miksi? Taide ei kykene käsittelemään Trumpia. Trumpia kritisoiva fiktio kääntyy tukemaan häntä, koska hän on absoluuttinen nollapiste. Jopa South Park epäonnistui. South Park lomaili vuoden 2024 osittain siksi, ettei tiimi tahdo yrittää uudestaan. Jos taide ei kykene johonkin, mihin muuhun se ei kykene? Kykeneekö se mihinkään? Kansan taskussa on kaikki taide, mutta natseista tuli suosittuja. Palasiko Tahdon riemuvoitto katsojatilastojen kärkeen? Tuskin.

Boikotoin Captain America: Brave New Worldia jo sen nimen vuoksi. Sekin perustelu riittää, että Yhdysvaltain presidentistä tulee punainen peikko. Leffa on absurdin heikosti ajoitettu. En osaa vielä boikotoida koko firmaa eli Disneytä, mutta boikotoin tovin Pixaria. Se, että Disney leikkasi Pixarin Voita tai häviä -sarjasta transjakson, on osa sitä, kuinka Trumpia mielistelevät firmat rajoittavat ihmisoikeuksia.

Olen uskonut siihen hokemaan, että Captain America edustaa oikeamielistä amerikkalaisuutta riippumatta maan tilanteesta, mutta jos Kapteeni Natsi olisi inttänyt edustavansa aatteen "alkuperäistä kiltteyttä", olisin suositellut nimen vaihtamista jossakin vaiheessa 1940-lukua.


The Brutalist (10 Oscar-ehdokkuutta) ei ole boikotissa. Koen silti turhauttavaksi kliseen, jossa holokaustista selvinnyt tavoittelee amerikkalaista unelmaa. Missä vaiheessa on sallittua tai tärkeää huomioida, että kliseellä epäsuorasti tuetaan uutta kansanmurhaa, jota tuki suoraan Trumpin edeltäjäkin? Oletan olevani päähenkilön puolella, ja sisältöhän voi olla rautaa, mutta kun amerikkalainen unelma mainitaan juonikuvauksessa, päässäni vilahtaa mm. Teemu Selänteen virnistys, joten en janoa lisätietoja.

Anora (6 ehdokkuutta) kertoo Anoran suhteesta venäläisen oligarkin poikaan. Alitajuntani raapusti jo puoli arvostelua. Taasko roistoista tehdään epärealistisen loogisia, inhimillisiä ja moniulotteisia? Breaking Bad -sarjan luoja totesi hiljattain, että hän haluaisi tulla muistetuksi Walter Whitea positiivisemmasta hahmosta, koska hänkin tietää, että jokainen Whiten akkaa nalkuttajaksi haukkuva miesasiamies fanittaa myös Trumpia - joka on virallistamassa Yhdysvallat oligarkiaksi.

Mutku... Anora on rehellinen draama seksityöläisestä. Ok. Suosittelen sijoittamaan sellaiset tarinat vaikka Zootropolikseen, ja valitsemaan ilolinnun asiakkaaksi kenet tahansa paitsi kaksipäisen kotkan.

Eläinsatu joustaa eikä vanhene! Viime vuoden sellaiset Wicked: Part I (10 ehdokkuutta) ja Dyyni: Osa kaksi (5 ehdokkuutta) ovat puolikkaita epäelokuvia, mutta The Substancea (5 ehdokkuutta) suosittelen, jos huumorintajusi kestää sen, että pornahtavasta kuntoilusta kehokauhuun siirtyvä leffa tyyliin The Toxic Avenger kisaa parhaan elokuvan Oscarista. Ensin luokittelin Toxic Avengerin tyyliseksi kärjistykseksi senkin, että ahnetta ja virnistelevää sovinistia näyttelee itsetietoisen ontosti Dennis Quaid, mutta Quaid onkin vain Trumpin kannattaja.


Jokin tässä ruokkii toivoa.

Emilia Pérez (13 ehdokkuutta) on Meksikoon sijoittuva transaiheinen musikaali. Jos et pidä siitä, kukaan ei tiedä, oletko natsi vai suvakki, sillä mm. meksikolaiset, transtaustaiset ja musikaaliset eivät pidä. Laulu "naisesta mies, miehestä nainen, peniksestä vagina, trallalaa" tosiaan on kankeahko. Hollywoodin eliitti piti leffasta, mutta hekin vaihtoivat mieltä, koska transtaustainen pääosanesittäjä paljastui rasistiksi. Nyt kaikki ovat samaa mieltä!

Kaikki vihaavat Jokerin jatko-osaa, joka kritisoi ykkösen toksisimpia faneja, koska on paksua tehdä katsomiskelvoton ansa sillä tai millään perustelulla. Kaikki vihaavat Disneyn tulevaa Lumikkia, jonka toinen tähti tukee Israelia ja toinen Palestiinaa, jonka feminismiä ja antifeminismiä on kauhisteltu ja joka vei aidoilta kääpiöiltä työt woketuksen vuoksi, mutta päätti sitten korvata vaihtoehtoiset fantasiahahmot hutiloiduilla animaatiokääpiöillä, jotka ovat pitkälti vihapuhetta. Puolalainen latino nimiroolissa haukkui alkuperäisen Lumikki-piirretyn, ja Lumikki-fanit ja rasistit haukkuivat hänet.

Jos natsit ja suvakit ovat samaa mieltä leffoista, he voivat listata yhdessä myös oligarkkien varjopuolet. Yksi on se, että oligarkit tukevat kulttuurisotia. Kulttuuri boikottiin! Palataan puihin raapimaan kainaloa banaani kourassa.