Älykoti on kiintoisa teema, tai teema. Ei kai tekoäly tapa kaikkia, jne. Olisi ihme, jos Netflix-uutuus täyttäisi scifin nälän, joka johtuu siitä, että luemme liian vähän romaaneja. Mielestäni saksalainen minisarja Cassandra on riittävän epämääräinen, jotta sitä on katsottava tunti, enkä taatusti vaihda aihetta tunnin jälkeen.

Sarja kertoo 70-luvun älykodista, mutta sijoittuu nykyhetkeen. Kun uusi perhe muuttaa remontin tarpeessa olevaan taloon, he ovat kuulleet älykodeista, mutta heitä kiinnostaa uima-allas. Retroscifiä löytyy nurkista kuin Fallout-saagassa maailmanlopun jälkeen, mutta maailma ei ole loppunut; retroscifi vain lakkasi kehittymästä? Epämääräistä! Hurraa.

Eli käytännössä: jaksoin melkein pohtia, onko uima-altaan suosiminen robotin sijaan tekoälyn kehityksen kommentointia. Maailma ei oikeasti muutu ainakaan nopeasti, kun ihmisiä ei kiinnosta? Ja sitten riehuva robotti muistuttaa, miksei kannata kiinnostua?

Pöh. "Cassandra" aktivoidaan ja se tekee mitä HAL 9000 ja kaverit tekevät. Se on hieman kuin Jetsonien Roosa-robotti, mutta se hallitsee kaikkea ja pään paikalla on tv-ruutu, jossa näkyvä synteettinen naisen naama esiintyy muissakin ruuduissa. Kun Cassandra simuloi ystävällisyyttä ja "eksyy" töykeyden puolelle, naama on riittävän häiriintynyt, jottei sarja tunnu hukkareissulta. Saksan kieli sopii tällaisenkin hirviön suuhun. Toivoisin kuitenkin, että nämä hyödyntäisivät moderneja robotteja, jotka ovat ideaalisia kauhuhahmoja juuri nyt. M3GAN-leffa oli oikeilla jäljillä; toivottavasti myös SOULM8TE yhdistelee tekniikoita.

Perhe on tosi samaistuttava, jos jaksat ihmisiä. On samat ongelmat kuin Salkkareissa, ja pikkutyttö tietenkin ystävystyy robotin kanssa, kun poltergeistia tai lohikäärmettä ei ole tarjolla tähän hätään. Tällaisia mielipiteitä inhoan, mutta: robotin taustatarinan alkeissa on potentiaalia.


Jakso 2/6 >

Katsottu: Netflix