WWE:n Netflix-aika ja Royal Rumble 2025
Netflix söi WWE:n suomalaisesta näkökulmasta. Kaikki olennainen pyörii Netflixissä nyt tai pian. Jo se oli hienoa, kun WWE Network tarjosi sopuhintaan isot show't kuten Royal Rumblen ja Wrestlemanian, mutta palvelu ei sallinut seurata WWE:n tv-sarjoja (ainakaan viimeksi kun sitä kokeilin) toisin kuin Netflix nyt. Tv-oikeudet ovat poukkoilleet, joten jokin muistamasi tv-hetki esim. Subtv-ajalta saattaa pysyä hukassa, mutta pistä käyntiin saman ajan iso show ja eheydy ihmisenä.
Hyperventiloidaan edes hetki; viihteen hintalaatusuhde parani taas niin, ettei kenenkään aika riitä. Perinteisesti menestyksen mittari on Yhdysvalloissa raha ja Suomessa katsojaluvut, koska jenkit tekevät bisnestä ja suomalaiset kulttuuria. Suoratoisto "tekee kaikesta kulttuuria". Oi, kaunista (kuin saippuakupla?).
On useita syitä aloittaa katselu nyt. Tämä on John Cenan jäähyväisvuosi, jonka aikana hän tavoittelee mestaruutta tehdäkseen ennätyksen. Matalasta ikärajasta luovuttiin, joten koe CM Punkin ja Drew McIntyren Hell in a Cell -matsi viime syksyn Bad Blood -tapahtumasta ja nyökkää. Pari vuotta sitten mm. Punk, Cody Rhodes ja tulokkaat kuten Jade Cargill olivat osa seksikkäämpää AEW-firmaa, mutta nyt Rhodes on WWE-mestari ja WWE omi Jadenkin. Käsittääkseni WWE:tä johtanut seniili perverssi Vince McMahon saatiin pihalle, joten nyt seuraaja Triple-H pääsee pätemään
Seuraan matkaa kohti kevään Wrestlemaniaa tarkemmin kuin 20 vuoteen. Tahdon kyllästyä & himoita sitten van Goghia tai Hannu-Pekka Björkmania. Yksi asia, jolle pyöritän heti silmiä, on Rey Mysterion fetissi Eddie Guerreroon. Kun Eddie ja JBL ottelivat vyöstä 2004, tapahtumat myivät 235 000 ja 238 000 katseluoikeutta, joista yhdet menivät minulle hintaan 35+35 euroa Eddien vuoksi. Se riipaisi, kun Eddie kuoli 2005, mutta se on lievää liioittelua, kun Rey riitelee 20 vuotta myöhemmin poikansa kanssa siitä, miten Eddien liikkeitä saa käyttää.
Royal Rumble 2025
Netflix esitti show'n suorana lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 2.2. Käyn sen läpi kevyesti. Varoitan paljastuksista.
"Royal Rumble" on yli tunnin kestävä 30 painijan matsi, jossa marssitaan kehään yksitellen ja paiskotaan muut ulos. Idea on klassikko myös peleissä, kun pelaat lasten kanssa ja otat mukaan vain Paavo Pesusieniä ja Disneyn prinsessoita.
Naisten paini on lähellä miesten tasoa, mutta rosterin syvyys ei riitä tekemään Rumblesta erikoista tänä vuonna. Alussa sama akka kävelee kehään yhä uudestaan eri vaatteissa. Ivy Nile oli ensimmäinen, josta tahdoin tietää lisää, mikä johtui puoliksi ärjystä kampauksesta. Myös takavetoinen Lash Legend erottui heti edukseen.
Sukulaistyttöni pelaa mieluummin Bianca Belairilla kuin Elsalla. Bianca oli silmissäni illan ensimmäinen potentiaalinen voittaja. Hänen arvoaan korostetaan hölmöllä stuntilla, jossa kaikki juoksevat "seinään" hänen hyppiessään yli. Hän on nykyään parimestari, joten hän tavallaan profiloituu roistoksi, kun hän saa tukea.
MMA-mörkö Shayna Bazler ja punkero Piper Niven ovat showpainia. Ylipaino on ylivoimaa, mutta Piperiä nostellaankin, minkä jälkeen varsinainen punkeromörkö Nia Jax huipentaa kaavan. Kirjoitin kerran tarinaani kohtauksen, jossa amfiteatterin omistaja keskustelee pitkään kuvamaalarin kanssa siitä, kuinka nyt pitäisi ikuistaa kankaalle se hetki, kun seisot rappusten alla ja katsot lievästi yläviistoon, kun Jaxin kaltainen gladiaattori rynnistää areenalle.
Virallista tarinaa opiskelen vasta Rumblen jälkeen, eikä kuvakerronta myy tulokkaita sankareina. Hyväksyin noin 7 lopputulosta, juhlin Jaxin selkeää loppuvastusmaisuutta (LILF) ja nyökkäsin, kun ykkösnimiin lukeutuva Charlotte Flair voitti helposti Jaxin jälkeisen vaiheen.
Väliaika. Jossakin joskus väitettiin, että Johnny Gargano ja Tommaso Ciampa tulevat vielä ottelemaan Wrestlemanian huipennuksessa verivihollisina. Nyt he puolustavat vöitä parina. Näin Speden, joka on liittoutunut Tupun kanssa mätkiäkseen Hupua ja Lupua.
Show'n tasoa nostaa mestaruusmatsi Rhodesin ja Kevin Owensin välillä. Se on kaavaan jäänyt pintavirhe, että mestaruusmatseja ylipäätään käydään Rumblessa ja/tai sen ja Wrestlemanian välissä, sillä Rumblen voiton on tarkoitus olla mytologinen saavutus, jolla lunastetaan lupa kohdata mestari 'manian lopussa. Kun kehään työnnetään koominen määrä tikapuita, joihin äijät sitten rysähtelevät, on selvää, että Owens on tässä Mick Foleyn tai gladiaattoritermein karhun kaltainen haaste. Härski lentävä lihapulla Owens voi olla mestari (kuten Foley), mutta tässä hän on mestarille "mestaruuden varjopuoli".
Miesten Rumblessa kannustin Cenaa, koska olen nykyään likainen kasuaali. 80 minuutin matsi pysyy kasassa, kun kierroksia lisätään puolivälin jälkeen mm. Cenalla.
Varsinkin Rumblessa painijaa kaunistaa "oireyhtymä". Alussa setäilevä Rey Mysterio on sentin liian pitkä kääpiöksi, mutta mm. Otis on miesten versio pullataikinasta ja iso albiino Sheamus on ääri-irlantilainen. Joku piraattilaivan ruutitynnyri vakuutti sitkeydellään.
Tilanne nollataan isojen tykkien tullessa. Cena, Punk ja Roman Reigns päätyvät kehään samoihin aikoihin. Kun myös Seth Rollins "pysäytti tunnelman", huokaisin "it's rollin' time", koska näen hänet showpainin Jared Letona.
Aikanaan vain lapset ja lökäpöksyt pitivät Cenasta, koska hän oli Vanilla Ice ja Teräsmies. Nykyään hoen, että hänen pitäisi näytellä Teräsmiestä nimeltä He-Man, koska kiltin miehen maineessa oleva setä olisi ideaalinen hömelönä lihasvuorena, joka vähän heittelee pahiksia ja kertoo opetuksia lapsille. Kun Cena tässä matsissa ylinäytteli, tulkitsin automaattisesti, että hän tahtoo takarivinkin ymmärtävän draaman.
Cenalla pelataan. Kun hän eliminoi nopeasti kovan jannun, hän vaikuttaa lähtevän itse seuraavaksi, kuten legendoille usein käy. Hän pysyy mukana. Hän ei dominoi muita kärkinimiä lopussa, mutta he onnistuvat pudottamaan toisensa. Välitön johtopäätös: Cena voittaa, muttei haasta Rhodesia parhaasta vyöstä vaan kakkosmestarin eli jonkun ****n Guntherin (Rey Mysterion poika näyttää 100% siltä Güntherilta, jonka muistan).
Cena ei voita! Hän on jo listannut muut tilaisuutensa päteä tänä vuonna, joten 4 sekunnin alakulon jälkeen innostuin tappiosta. On fiksua kutitella katsojia hereille, sillä kurssia on hankala korjata, jos itseään tyrkyttävälle legendalle buuataan.
Jotenkin en halua mainita voittajaa nimeltä. Se ei ole protesti. Tiedän hänestä alkeet, ja hän on yksi monista, joista tahdon tietää lisää tämän jälkeen, joten nyt seuraan, tuleeko hänestä nimi.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti