V2.fi testasi: Motorola moto tag -paikannin
Minne minä sen reppuni jätin?
Paikantimet ovat minulle suhteellisen uusi asia. Olen kyllä todistanut kavereiden seuraavan matkatavaroitaan Apple AirTagilla ja joissakin testaamissani kuulokkeissa on ollut Tile-ominaisuus, mikä auttoi lähinnä löytämään sohvan alle luiskahtaneet luurit. Vuosikymmen sitten Google julkisti Find My Device -palvelun, joka on ollut varmasti monille hyödyllinen kännyköiden löytämiseen, mutta vasta viime aikoina se laajentui verkostoksi ja on mahdollistanut paikanninpulikoiden hyödyntämisen.
Motorolan Moto Tag on hyvin Applen AirTagin muotoinen ja kokoinen (kuva alla), mikä mahdollistaa Applen laitteelle suunniteltujen lisäpidikkeiden hyödyntämisen. Sitä saa sekä tummansinisenä (Starlight Blue - jostain syystä Suomen kaupoissa myös Blueberry tai mustikka) että vihreänä (Jade green) ja sekä yksittäispakkauksissa (noin 40 euroa) että nelipakkauksissa (noin 140 euroa). Laite on vähän yli 3 cm halkaisijaltaan, alle sentin paksuinen ja painaa noin 7,5 millimetriä. Siinä on myös IP67-tason suojaus, eli sade ei haittaa ja vaihdettavan CR2032-pariston luvataan kestävän noin vuoden (patterikotelon kannen saa kohtuuhelposti auki puristamalla ja kääntämällä). Patterikeston paikkansapitävyydestä en osaa tietenkään muutaman viikon perusteella sanoa juuta enkä jaata, mutta ei oikein osannut Moto Tag - tai Find My Device -sovelluksetkaan, jotka välillä kertoivat akkutason olevan hyvä, välillä normaali, välillä heikko ja sitten taas OK, ja niin edelleen.
Tagin käyttöönotto on helppoa, sillä molemmat puhelimet, joilla sitä testasin (OnePlus 12 ja Motorola Edge 50 Ultra) huomasivat sen läsnäolon ja alkoivat ehdotella seuraavia askelia. Vaikka Moto Tag hyödyntää Googlen Find My Deviceä (Etsi/Paikanna laite), joka todennäköisesti useimmissa Android-puhelimissa on valmiina, se tarvitsee myös oman Moto Tag -sovelluksensa. Sen kautta toiminnallisuuden voi kääntää, eli etsiä Tagissa olevan napin tuplapainalluksella puhelintaan, tai käyttää sitä vaikka kameran etälautaisupainikkeena. Toki sovellus on myös firmware-päivityksiä ja laitteen nimeämistä varten, mikäli näitä vaikka omistaa sen nelipakkauksen vverran.
Tag hyödyntää Bluetooth 5.4:ää ja siinä on ultrawideband-sensori, jonka kantamaksi kerrotaan maksimissaan 100 metriä. Testattuani laitetta vähän yli kaksi viikkoa lueskelin netistä muiden käyttökokemuksia, jotka olivatkin varsin kahtiajakoisia: jotkut antoivat laitteelle yhtä tähteä kertoen, ettei siitä ollut mitään iloa kodin ulkopuolella, kun taas toiset kehuivat isomman tähtimäärän kera seuranneensa matkalaukkujaan Euroopan reissulla ongelmitta.
Omien kokemusteni perusteella lähietäisyydellä Moto Tag toimiikin moitteetta: autoon unohtunut lompakko löytyi ennen kuin tuskanhiki ehti nousta pintaan ja kun kotona oli muutakin Google-laitetta, se vielä entisestään paransi tilannetta. Puhelimen läheisyydessä ollessaan se kyllä tiesi aina missä osoitteessa se on, mutta sen tiedon löytymiseen riittää pelkkä luurikin.
Testilaitteena OnePlus 12
Koska itse en joulukuun viikkoina kauheasti ollut liikkeellä, annoin laitteen (Applea käyttävän) V2.fi-Villen taskuun ja aloin (luvan kanssa) seurata hänen liikkeitään. Tulokset olivat vaihtelevia: kun häneen kotonaan ei Androideja ole, siellä Moto Tag ei kertaakaan tunnustanut olleensa. Aloimme ihmetellä, etteivät edes kauppakäynnit rekisteröityneet paikanvaihdoksina kartalla ja jostain syystä Tag piti herätellä todellisuuteen sen painiketta painamalla. Sen jälkeen paikantaminen onnistui monta kertaa mainiosti, kunnes siihen tuli taas vuorokauden katkos. Uusi napin painallus auttoi taas, mutta eipä kukaan sitä matkalaukussa painele, joten epämääräiseltä paikantaminen vaikutti. Reilun viikon jälkeen päädyimme siihen lopputulokseen, että Moto Tag toimii riittävän hyvin, mikäli se vain on alueella, jossa liikkuu paljon ihmisiä (isojen kaupunkien keskustat, ostoskeskukset) ja täten potentiaalisesti Android-laitteita taskuissaan kantavia. Tämä käy toki järkeen, siihenhän laitteen toiminta perustuukin. Olisin silti toivonut ehkä vähän vakuuttavampaa otantaa.
Testilaitteena Motorola Edge 50 Ultra
Erona OnePlus 12:een Motorola Edge 50 Ultrassa on se, että se tukee tuoreehkoa UWB-ultralaajakaista-ominaisuutta. Ja kuten edellä todettua, niin tekee myös Moto Tag. Se taas mahdollistaa tarkemman paikantamisen. Taas asia auttaa erityisesti sillä noin 100 metrin säteellä, jos suurin piirtein tietää, mihin on saattanut paikantimella varustetun laukkunsa jättää. Tässä testissä Tagin kanssa liikehtijällä oli (vanha) Android-puhelin, mutta silti alkuperäinen havainto piti paikkansa: ihmisrunsailla alueilla homma toimi, muilla ei niinkään. Kerran paikannin kertoi olevansa paikassa, jossa sen kanssa ei oltu käyty, mikä oli erikoista.
Ehkä odotin jotain enemmän, mutta moto tag ei täysin vienyt minua mukanaan paikantamisen maailmaan. Niitä saa tarjouksesta alleen kolmeenkymmeneen euroon, mikä on sen verran kohtuullinen hinta, että se saa tällä hetkellä itseltäni tuomion “onhan se ihan hyvä olla varalla”. Varsinkin jos on UWB:ta tukeva puhelin.
Motorola moto tag
Hintaluokka: 40 euroa (1 kappale)
Lisätietoa: Motorola
Motorolan Moto Tag on hyvin Applen AirTagin muotoinen ja kokoinen (kuva alla), mikä mahdollistaa Applen laitteelle suunniteltujen lisäpidikkeiden hyödyntämisen. Sitä saa sekä tummansinisenä (Starlight Blue - jostain syystä Suomen kaupoissa myös Blueberry tai mustikka) että vihreänä (Jade green) ja sekä yksittäispakkauksissa (noin 40 euroa) että nelipakkauksissa (noin 140 euroa). Laite on vähän yli 3 cm halkaisijaltaan, alle sentin paksuinen ja painaa noin 7,5 millimetriä. Siinä on myös IP67-tason suojaus, eli sade ei haittaa ja vaihdettavan CR2032-pariston luvataan kestävän noin vuoden (patterikotelon kannen saa kohtuuhelposti auki puristamalla ja kääntämällä). Patterikeston paikkansapitävyydestä en osaa tietenkään muutaman viikon perusteella sanoa juuta enkä jaata, mutta ei oikein osannut Moto Tag - tai Find My Device -sovelluksetkaan, jotka välillä kertoivat akkutason olevan hyvä, välillä normaali, välillä heikko ja sitten taas OK, ja niin edelleen.
Tagin käyttöönotto on helppoa, sillä molemmat puhelimet, joilla sitä testasin (OnePlus 12 ja Motorola Edge 50 Ultra) huomasivat sen läsnäolon ja alkoivat ehdotella seuraavia askelia. Vaikka Moto Tag hyödyntää Googlen Find My Deviceä (Etsi/Paikanna laite), joka todennäköisesti useimmissa Android-puhelimissa on valmiina, se tarvitsee myös oman Moto Tag -sovelluksensa. Sen kautta toiminnallisuuden voi kääntää, eli etsiä Tagissa olevan napin tuplapainalluksella puhelintaan, tai käyttää sitä vaikka kameran etälautaisupainikkeena. Toki sovellus on myös firmware-päivityksiä ja laitteen nimeämistä varten, mikäli näitä vaikka omistaa sen nelipakkauksen vverran.
Tag hyödyntää Bluetooth 5.4:ää ja siinä on ultrawideband-sensori, jonka kantamaksi kerrotaan maksimissaan 100 metriä. Testattuani laitetta vähän yli kaksi viikkoa lueskelin netistä muiden käyttökokemuksia, jotka olivatkin varsin kahtiajakoisia: jotkut antoivat laitteelle yhtä tähteä kertoen, ettei siitä ollut mitään iloa kodin ulkopuolella, kun taas toiset kehuivat isomman tähtimäärän kera seuranneensa matkalaukkujaan Euroopan reissulla ongelmitta.
Omien kokemusteni perusteella lähietäisyydellä Moto Tag toimiikin moitteetta: autoon unohtunut lompakko löytyi ennen kuin tuskanhiki ehti nousta pintaan ja kun kotona oli muutakin Google-laitetta, se vielä entisestään paransi tilannetta. Puhelimen läheisyydessä ollessaan se kyllä tiesi aina missä osoitteessa se on, mutta sen tiedon löytymiseen riittää pelkkä luurikin.
Testilaitteena OnePlus 12
Koska itse en joulukuun viikkoina kauheasti ollut liikkeellä, annoin laitteen (Applea käyttävän) V2.fi-Villen taskuun ja aloin (luvan kanssa) seurata hänen liikkeitään. Tulokset olivat vaihtelevia: kun häneen kotonaan ei Androideja ole, siellä Moto Tag ei kertaakaan tunnustanut olleensa. Aloimme ihmetellä, etteivät edes kauppakäynnit rekisteröityneet paikanvaihdoksina kartalla ja jostain syystä Tag piti herätellä todellisuuteen sen painiketta painamalla. Sen jälkeen paikantaminen onnistui monta kertaa mainiosti, kunnes siihen tuli taas vuorokauden katkos. Uusi napin painallus auttoi taas, mutta eipä kukaan sitä matkalaukussa painele, joten epämääräiseltä paikantaminen vaikutti. Reilun viikon jälkeen päädyimme siihen lopputulokseen, että Moto Tag toimii riittävän hyvin, mikäli se vain on alueella, jossa liikkuu paljon ihmisiä (isojen kaupunkien keskustat, ostoskeskukset) ja täten potentiaalisesti Android-laitteita taskuissaan kantavia. Tämä käy toki järkeen, siihenhän laitteen toiminta perustuukin. Olisin silti toivonut ehkä vähän vakuuttavampaa otantaa.
Testilaitteena Motorola Edge 50 Ultra
Erona OnePlus 12:een Motorola Edge 50 Ultrassa on se, että se tukee tuoreehkoa UWB-ultralaajakaista-ominaisuutta. Ja kuten edellä todettua, niin tekee myös Moto Tag. Se taas mahdollistaa tarkemman paikantamisen. Taas asia auttaa erityisesti sillä noin 100 metrin säteellä, jos suurin piirtein tietää, mihin on saattanut paikantimella varustetun laukkunsa jättää. Tässä testissä Tagin kanssa liikehtijällä oli (vanha) Android-puhelin, mutta silti alkuperäinen havainto piti paikkansa: ihmisrunsailla alueilla homma toimi, muilla ei niinkään. Kerran paikannin kertoi olevansa paikassa, jossa sen kanssa ei oltu käyty, mikä oli erikoista.
Ehkä odotin jotain enemmän, mutta moto tag ei täysin vienyt minua mukanaan paikantamisen maailmaan. Niitä saa tarjouksesta alleen kolmeenkymmeneen euroon, mikä on sen verran kohtuullinen hinta, että se saa tällä hetkellä itseltäni tuomion “onhan se ihan hyvä olla varalla”. Varsinkin jos on UWB:ta tukeva puhelin.
 |
Motorola moto tag
Hintaluokka: 40 euroa (1 kappale)
Lisätietoa: Motorola
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti