V2.fi testasi: Poly Voyager Free 20 -nappikuulokkeet
HP tekee nappikuulokkeita?
Nappikuulokkeita on tullut V2.fi:n toimituksen testattavaksi tänä vuonna jatkuvalla syötöllä tutuilta merkeiltä, mutta Poly kuulosti kummalta. Kyseessä on yli 30 vuotta vanha firma, joka on keskittynyt lähinnä bisnespuolen viestintälaitteisiin, telekonferenssivälineistöön ja niin edelleen. Nykyään firman omistaa HP, josta ensimmäisenä monelle tulee ehkä mieleen tulostimet, joten miten käy, kun Poly suuntaa kilpailluille kuluttajatason nappikuulokemarkkinoille?
Voyager Free 20:t saapuvat tummansinisessä, ihan tyylikkäässä paketissa, joka ei jätä epäselväksi sitä, mistä laitteesta on kyse. Hieman yllättäen paketissa on jopa virallinen “Made for iPhone | iPad” -merkintä ja sisuksista löytyy nappien ja latauskotelon lisäksi kolmet erikokoiset tulpat (napeissa olevien lisäksi), USB-C-latauskaapeli ja paperitavaraa.
Ensikosketuksella sekä pyöristelty kotelo että itse napit tuntuvat vähän isokokoisilta ja vähän teollisilta muotoilultaan. Ne eivät ole näteimmät napit, mutta huokuvat kuitenkin tietynlaista uskottavuutta. Kaikki on pikimustaa, ainoastaan kotelon päällä on mattapainettuna harmaampana näyttäytyvä Polyn rataslogo ja kotelon etureunan vihreät LED-valot kertovat latauksen tilasta.
Teknisiltä ominaisuuksiltaan Voyager Free 20:t näyttävät seuraavanlaisilta:
Kaiutinelementin koko: 10 mm
Kaiuttimen kaistanleveys 200 Hz - 6,8 KHz (puhetila) / 20 Hz - 20 kHz (mediatila)
Yhteyden tyyppi: Bluetooth 5.4
Paritus: jopa 8 laitetta (2 samaan aikaan)
IP56
Paino: 5,25g / kuuloke
Olemassa on myös Voyager Free 60:t, joissa on Teams-sertifiointi ja vähän erilainen melunvaimennusteknologia.
Isokokoisuudestaan huolimatta napit sopivat omiin korviini, eivät uhkaa tippua ja tuntuvat mukavilta sekä keveiltä pitkässäkin käytössä. Kun niiden kumppanisovelluksen, eli “Poly Lens” -applikaation (erikoinen ja hämäävä nimi, iOS, Android) käynnistää, ohjelma suorittaa sovitustestin soittamalla melodiapätkän ja kuuntelemalla sitä mikrofoneillaan. Poly Lens on omaan makuuni vähän hankalan erikoinen, kovin insinöörimäinen ohjelmisto täynnä pientä tekstiä. Säädettävää taajuuskorjainta ei ole - vain kolme perusasetusta (bass, flat, bright), mutta moniin muihin toimintoihin voi vaikuttaa.
Perussoundiltaan Polyt ovat hieman monitorimaiset, eli vaikka taajuuksia selkeästi on sekä ylä- että alapäässä, on kovin paljon kuunneltavasta kamasta kiinni, millaisen elämyksen niistä saa. Bassot jymisevät (Bass-asetuksella jopa välillä liikaa) tarvittaessa, mutta kokonaisfiilis on silti vähän epätasapainoisen ohut ja stereokuvaltaan kapeahko. Selkeästi elementtejä on säädetty niin, että keskiääniä korostetaan, eli pääpaino on kommunikoinnissa. Siinä - ja esimerkiksi podcastien kuuntelemisessa - Polyt toimivatkin mainiosti. Kyllä näillä musiikkiakin kuunteli, mutta ainakin omaan makuuni samasta hintaluokasta löytyy siihen tarkoitukseen pätevämpiäkin kuulokkeita. Voyagerien ominaisuuslistassa mainitaan eri taajuusvastealue “speech modelle” ja “media modelle”, mutta en löytänyt mistään, miten niiden välillä valitaan. Oletan, että speech mode kytkeytyy automaattisesti päälle puheluiden tullessa.
Polyt olivat minulla mukanani yhdellä lentolomareissulla, joten adaptiivista melunvaimennusta tuli testailtua käytännön tilanteissakin ja mutu-tuntumalta se ei ole aivan niin täysivaltainen kuin parhaissa testaamissani, mutta kuitenkin riittävä useimpiin arkipäivän tilanteisiin. Pass-through-tila toimii myös tyydyttävästi.
Olen parjannut silloin tällöin erinäisten nappien hipaisukontrolleja, jotka toimivat hyvin tai heikommin. Yllättäen Polyissa ei olekaan sellaisia, vaan koko kuulokkeen ulkopuoli on painike, joka napsahtaa miellyttävän haptisesti sitä painettaessa. Tavallaan se tuntuu vanhanaikaiselta, tavallaan taas pidän siitä, mutta pitkillä painalluksilla napit toki pyrkivät menemään syvemmälle korvakäytäviin, mikä ei ole se miellyttävin tunne. Kaikki toiminnot toimivat myös molemmista kuulokkeista, mikä on kätevää. Voyagerit osaavat myös pysäyttää median toiston kun napin ottaa pois korvasta. Se on aina hyvä ominaisuus.
Polyille luvataan jopa 28 tuntia kuunteluaikaa kotelolatausten kera vastamelu päällä, 42 tuntia ilman vastamelutoimintoa, mikä on kohtuullista. Vartin latauksella sai parisen tuntia lisäaikaa, joten reissun päällä tai kesken työpäivän nämä eivät kovin helposti pulaan jätä. Latauskotelo tukee myös langatonta Qi-latausta.
Lyhyesti sanottuna Polyt tekevät mitä lupaavat, mutta eivät mitenkään leukoja loksauttavasti, vaan kokonaisuus ja käyttöelämys vaikuttaa sieltä täältä vähän hiomattomalta, varsinkin yli 200 euron hintalapulla varustettuna. En osaa edes kovin helposti rajata tämän kohtuullisen tuntemattoman valmistajan kuulokkeiden kohdeyleisöä, muuta kuin ehkä “tilattiin firmalle tämmösiä kun meillä oli muutakin Polya konffahuoneessa” -asiakkaat. Niissä on kuitenkin myös muutamia varsin kivoja ominaisuuksia, kuten langaton lataus, useaan laitteeseen yhdistäminen, sekä Bluetooth 5.4. Kilpailu on kovaa.
Poly Voyager Free 20
Hintaluokka: 220 euroa
Lisätietoa: hp.com
Voyager Free 20:t saapuvat tummansinisessä, ihan tyylikkäässä paketissa, joka ei jätä epäselväksi sitä, mistä laitteesta on kyse. Hieman yllättäen paketissa on jopa virallinen “Made for iPhone | iPad” -merkintä ja sisuksista löytyy nappien ja latauskotelon lisäksi kolmet erikokoiset tulpat (napeissa olevien lisäksi), USB-C-latauskaapeli ja paperitavaraa.
Ensikosketuksella sekä pyöristelty kotelo että itse napit tuntuvat vähän isokokoisilta ja vähän teollisilta muotoilultaan. Ne eivät ole näteimmät napit, mutta huokuvat kuitenkin tietynlaista uskottavuutta. Kaikki on pikimustaa, ainoastaan kotelon päällä on mattapainettuna harmaampana näyttäytyvä Polyn rataslogo ja kotelon etureunan vihreät LED-valot kertovat latauksen tilasta.
Teknisiltä ominaisuuksiltaan Voyager Free 20:t näyttävät seuraavanlaisilta:
Kaiutinelementin koko: 10 mm
Kaiuttimen kaistanleveys 200 Hz - 6,8 KHz (puhetila) / 20 Hz - 20 kHz (mediatila)
Yhteyden tyyppi: Bluetooth 5.4
Paritus: jopa 8 laitetta (2 samaan aikaan)
IP56
Paino: 5,25g / kuuloke
Olemassa on myös Voyager Free 60:t, joissa on Teams-sertifiointi ja vähän erilainen melunvaimennusteknologia.
Isokokoisuudestaan huolimatta napit sopivat omiin korviini, eivät uhkaa tippua ja tuntuvat mukavilta sekä keveiltä pitkässäkin käytössä. Kun niiden kumppanisovelluksen, eli “Poly Lens” -applikaation (erikoinen ja hämäävä nimi, iOS, Android) käynnistää, ohjelma suorittaa sovitustestin soittamalla melodiapätkän ja kuuntelemalla sitä mikrofoneillaan. Poly Lens on omaan makuuni vähän hankalan erikoinen, kovin insinöörimäinen ohjelmisto täynnä pientä tekstiä. Säädettävää taajuuskorjainta ei ole - vain kolme perusasetusta (bass, flat, bright), mutta moniin muihin toimintoihin voi vaikuttaa.
Perussoundiltaan Polyt ovat hieman monitorimaiset, eli vaikka taajuuksia selkeästi on sekä ylä- että alapäässä, on kovin paljon kuunneltavasta kamasta kiinni, millaisen elämyksen niistä saa. Bassot jymisevät (Bass-asetuksella jopa välillä liikaa) tarvittaessa, mutta kokonaisfiilis on silti vähän epätasapainoisen ohut ja stereokuvaltaan kapeahko. Selkeästi elementtejä on säädetty niin, että keskiääniä korostetaan, eli pääpaino on kommunikoinnissa. Siinä - ja esimerkiksi podcastien kuuntelemisessa - Polyt toimivatkin mainiosti. Kyllä näillä musiikkiakin kuunteli, mutta ainakin omaan makuuni samasta hintaluokasta löytyy siihen tarkoitukseen pätevämpiäkin kuulokkeita. Voyagerien ominaisuuslistassa mainitaan eri taajuusvastealue “speech modelle” ja “media modelle”, mutta en löytänyt mistään, miten niiden välillä valitaan. Oletan, että speech mode kytkeytyy automaattisesti päälle puheluiden tullessa.
Polyt olivat minulla mukanani yhdellä lentolomareissulla, joten adaptiivista melunvaimennusta tuli testailtua käytännön tilanteissakin ja mutu-tuntumalta se ei ole aivan niin täysivaltainen kuin parhaissa testaamissani, mutta kuitenkin riittävä useimpiin arkipäivän tilanteisiin. Pass-through-tila toimii myös tyydyttävästi.
Olen parjannut silloin tällöin erinäisten nappien hipaisukontrolleja, jotka toimivat hyvin tai heikommin. Yllättäen Polyissa ei olekaan sellaisia, vaan koko kuulokkeen ulkopuoli on painike, joka napsahtaa miellyttävän haptisesti sitä painettaessa. Tavallaan se tuntuu vanhanaikaiselta, tavallaan taas pidän siitä, mutta pitkillä painalluksilla napit toki pyrkivät menemään syvemmälle korvakäytäviin, mikä ei ole se miellyttävin tunne. Kaikki toiminnot toimivat myös molemmista kuulokkeista, mikä on kätevää. Voyagerit osaavat myös pysäyttää median toiston kun napin ottaa pois korvasta. Se on aina hyvä ominaisuus.
Polyille luvataan jopa 28 tuntia kuunteluaikaa kotelolatausten kera vastamelu päällä, 42 tuntia ilman vastamelutoimintoa, mikä on kohtuullista. Vartin latauksella sai parisen tuntia lisäaikaa, joten reissun päällä tai kesken työpäivän nämä eivät kovin helposti pulaan jätä. Latauskotelo tukee myös langatonta Qi-latausta.
Lyhyesti sanottuna Polyt tekevät mitä lupaavat, mutta eivät mitenkään leukoja loksauttavasti, vaan kokonaisuus ja käyttöelämys vaikuttaa sieltä täältä vähän hiomattomalta, varsinkin yli 200 euron hintalapulla varustettuna. En osaa edes kovin helposti rajata tämän kohtuullisen tuntemattoman valmistajan kuulokkeiden kohdeyleisöä, muuta kuin ehkä “tilattiin firmalle tämmösiä kun meillä oli muutakin Polya konffahuoneessa” -asiakkaat. Niissä on kuitenkin myös muutamia varsin kivoja ominaisuuksia, kuten langaton lataus, useaan laitteeseen yhdistäminen, sekä Bluetooth 5.4. Kilpailu on kovaa.
Poly Voyager Free 20
Hintaluokka: 220 euroa
Lisätietoa: hp.com
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti