True Detective -viittauksen tekee julistekin (alla). Vauhko noita Agatha teeskentelee tuppukylän junttietsivää tökerösti mutta vilpittömästi, sillä hän luulee olevansa moinen. Hän tutkii murhaa, kunnes hän muistaa olevansa loitsulla aivopesty noita (all along).

Kunhan idea on sisäistetty eli WandaVision-sarja on nähty, Kathryn Hahn on lupaava. Agathan muista valerooleista muistutetaan, ja noitana Hahn venyttää suupieliä muikeasti taas. Toinen noita Aubrey Plaza juonii omiaan auttaessaan Agathan ulos maagisesta psykoosista. Plazan silmät vaativat yhtä vähän kirjoitettua laatua kuin Hahnin kita, joten katseeni poukkoili toisen silmistä toisen kitaan, kun hahmojen kemiaa testailtiin. Tiedossa lienee viharakkaussuhde. Se on taiteellinen tarjous.

On myös "särmää": melkein maaginen tappelu, vähän verta ja (kuten 20+ nettiartikkelia väittävät) Marvelin ensimmäinen naisperä. Marvelin olisi pitänyt aloittaa vilauttelu minuutilleen kaksi vuotta sitten.

Jos varsinainen tarina kiinnostaa, myös Doctor Strange 2 on tarkoitus katsoa ensin. WandaVision oli kunnioitettava yritys tehdä jotakin erilaista, enkä protestoi Wandan pääilmansuuntaa Strange 2:ssa, mutta toteutus jäi epämääräiseksi ja töksähteleväksi. Tuoreehkot Marvel-sarjat Secret Invasion, Echo ja alunperin arvostamani Loki ajoivat karille vielä kivuliaammin. Myönteisin asia, jonka muistan näistä, on Agathan silmänisku -meemi, joten olen paikalla lähinnä Hahnin poskia ihmettelemässä.

Jaksot ovat lyhyitä taas. Toisenkin saa jo katsoa - mutta olen väsynyt em. syistä.


< WandaVision 9/9
< Doctor Strange in the Multiverse of Madness

Katsottu: Disney+