Kun planeettaa riistänyt ihmiskunta on kuollut, kaikki ovat tasa-arvoisia. Nakit. Säilyketölkit. Sipsipussit. Riisinjyvät. Kävelevät, rintavat ja persevät tuplavaginat, joita väitetään yhä sämpylöiksi ja jotka eivät edelleenkään vaikuta liittyvän mihinkään mitenkään. Uuden ajan utopiaa juhlitaan orgioilla, mutta sitten alkaa sataa. Edes vihannekset eivät ole kuulleet sateesta...

Olen iloinen sarjan olemassaolosta. Sarja toistaa leffan vitsejä. Leffa ei ole klassikko, mutta Pixar-parodioita pitäisi olla enemmän. Tavallaan vitsi elävistä ja perversseistä elintarvikkeista oli parhaimmillaan leffan tai jo trailerin aikana, mutta jokaisella näin epämääräisellä saagalla on tilaisuus kehittyä eeppiseksi, jos maton alle lakaistuja epäkohtia kommentoidaan. Rajoitukset ruokkivat luovuutta, mutta niin voi ruokkia sekin, jos rajoituksitta keksitty typerä satu täytyy pitää kasassa. 2. kausi on tulossa.

Samaistutaan päähenkilöihin. He eivät tiedä juuri muuta kuin supermarketin, mutta oletettavasti ihmiskunta on mennyttä. Pari ihmistä toki vielä kyykkii ruokkoamattomassa luonnossa. Ydintiimi lähtee metsästämään ihmistä, jos sellainen osaisi kertoa sateesta. Marketissa harrastetaan irtovitsejä, kunnes paikka romahtaa ja riitaisa kansa asettuu lähiöön 2. jakson lopussa.

Tauottomat pano-, murha- ja puujalkavitsit ovat siedettävää ajanhukkaa hahmojen luonteesta johtuen. Kuningasideoihin lukeutuu appelsiinin anus ja se, että ihmisen anukseen tunkeutuva nakki voi ohjata ihmistä kuin tukkaa vetelevä Rottatouille (Remy). Visuaalisesti leffa näyttää vanhalta videopeliltä. Öh ja pih, mutta heh.


< Elokuvan arvostelu --- Jaksot 1-3 ja 1-4 >

Katsottu: Prime Video