Kulttuurin tila: en ehtinyt katsoa suursarjaa heti, joten jäin rutiinilla odottamaan seuraavaa uutta versiota, mutta sitten lupaus kausista 2. ja 3. teki siitä kiinnostavaa, miten vanhaa romaania aiotaan väkisin jatkaa.

Missä on haulikko, kysyin kun katsoin elokuvan Shogun Assassin. Nyt tiedän "shogunin" olevan länsimaistettu sana merkittävälle japanilaiselle kenraalille.

1600-luvun alussa Japanissa on valtatyhjiö. Vallanhimoiset lordit kyttäävät toisiaan aatelisen kypsymistä odotellessaan. Kannustamme Hiroyuki Sanadan näyttelemää lordi Yoshii Toranagaa, koska hän on fiksu altavastaaja ja Sanada on erinomaisen karismaattinen pönöttäessäänkin. Eurooppalaiset kauppiaat ovat tuoneet Japaniin kristinuskon, mutta he eivät ole samaa mieltä keskenäänkään, miten kristukseen pitäisi uskoa.

Portugalilaiset ehtivät apajille ensin. Englantilainen luotsi ja ryökäle John Blackthorne rysähtää rantaan. Hänen näyttelijänsä Cosmo Jarvis on jotakin Viggo Mortensenin ja Tom Hardyn väliltä kähistessään jopa koomisen karismaattisesti. Blackthorne on peluri, joka koetetaan alistaa pelinappulaksi. En muista, miten selkeä "valkoinen pelastaja" hahmo on, mutta Cosmolla voitaisiin korvata kokeeksi joku Hollywoodin Chris kuten Pratt.

Juhlin melodraamaa ja ristiriitaisia kunniakäsityksiä sitten kun kiinnyn hahmoihin. Kun länsimainen satu kurkistaa muinaiseen Japaniin, jossa sipsutellaan kimonoissa selkä suorassa ja ollaan valmiita itsemurhaan hetken mielijohteesta, ensimmäinen ajatukseni on aina: "hattoro hirohito kamikazeee...!"

Täyteläistä hömppää tämä on. Valitan vain tuttuuden tunteista. Rahaa on poltettu mm. merenkäyntiin ja tekstuureihin. Julmuus provosoi. On tissit. Kommunikointiongelmat luovat draamaa ja huumoria, kenties pohjustaen syvempiä suhteita. En ole katsonut japanilaisia tuotantoja vähään aikaan, joten samasta ajasta kertova ja samoja teemoja sivuava Silence-elokuva Martin Scorseselta on parhaillaan paras esimerkkini versiosta, jonka otin vakavasti.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Disney+