Planet of the Apes -elokuvasarja on ollut hetken aikaa tauolla ja niin on myös sen maailma, sillä seuraava osa loikkaa määrittelemättömän määrän vuosia (“useita sukupolvia”) eteenpäin tulevaisuuteen. V2.fi osallistui kahteen haastattelutilaisuuteen, jossa ensimmäisessä kysymyksiin vastaamassa oli elokuvan ohjaaja Wes Ball (Maze Runner -elokuvat) ja toisessa näyttelijät Freya Allan (“Nova/Mae”, The Witcher), Owen Teague (“Noa”, It) sekä Kevin Durand (“Proximus Caesar”, Lost, Dark Angel).



- En, se oli varmaankin hyvä asia, jos totta puhutaan. Halusin joka tapauksessa ottaa etäisyyttä edelliseen elokuvaan - en halunnut, että tämä elokuva olisi “nelososa”. Edeltävä trilogia oli niin hyvin tehty ja sen langat sidottu yhteen, että oli hyvä aloittaa jollain uudella, tuoreella ja erilaisella.



- Halusimme puskea teknologiaa eteenpäin ja kaikkea olisi voinut hioa vaikka kuinka vielä, mutta aika vain loppuu kesken. Jälkituotanto kesti noin puolitoista vuotta ja iso hatunnosto WETA:lle - he ovat parhaita alallaan. Vaatii paljon työntekoa, rakkautta ja huolenpitoa, että näyttelijöiden suoritukset saadaan muunnettua apinamuotoon - pidimme jopa palavereja “häiritsevistä viiksikarvoista”. Elokuvassa on noin 35 minuuttia täysin tietokonegrafiikalla luotuja kohtauksia, joten se on jopa lähempänä Avataria - jokainen puu, ruohonkorsi ja niin edelleen, eikä sitä erota aidosta asiasta.



- Kyllä. Kaikki hyvä sci-fi peilaa yhteiskuntaa. Pyrimme, ettei se olisi liian päällekäyvää, emme halua suoranaisesti paasata mistään. Toivon kuitenkin, että se resonoi yleisöön. Historia toistaa itseään ja näitä asioita on tapahtunut jo useasti maailmassamme - toivottavasti elokuva muistuttaa ihmisiä siitä.




- Tulevaisuuteen sijoittuminen avasi tarinalle paljon erilaisia mahdollisuuksia. Aluksi ajattelin, että oltaisiin voitu olla jopa 1000 vuotta tulevaisuudessa! Maailman piti kuitenkin olla tarpeeksi kaukana nykyisyydestä siten, että se on murenemassa hiljalleen, mutta ihmisten pitää olla edelleen mukana menossa.



- Jos totta puhutaan, niin en tiedä, ei se ole ollut tarkoituksellista. Jopa ennen Maze Runnereita tekemäni lyhytelokuva on maailmaltaan hyvin samanlainen kuin Planet of the Apes. Maze Runnereiden kanssa minun piti myös luoda se koko maailma - sitä eri kirjoissa juurikaan esitelty. Se on tietyn tyyppinen dystooppinen maailma, sellainen vaarallinen, jonne ei halua joutua. Apesin maailma taas on kaunis ja vehreä, kun luonto valtaa maailmaa takaisin. Toivonkin, ettei tämän elokuvan kanssa käytettäisi sanaa “dystooppinen”. Kaiken sen kauneuden takana leijuu kuitenkin ajatus niistä virheistä, joita ihmiskunta teki.




- Kyllä vain! Itsestäni opin ainakin sen, kuinka apinamainen oikeasti olenkaan - ehkä enemmän apina kuin ihminen, heh. Oli myös kiehtovaa oppia, kuinka poliittisia apinat ovat, kuinka monimutkaisia rakenteita niiden yhdyskunnissa on: hierarkiaa, liittoumia, sosiaalista strategiointia, kampanjointia, valehtelua, vallankumoksia ja niin edelleen. Käykin järkeen, että ihmiset periytyvät niistä - käyttäydymme aivan samalla tavalla!



- Näyttelijät valmisteltiin tähän mahtavalla tavalla “apinakoulussa”, jossa opittiin fyysisistä ja anatomisista eroista. Niiden viikkojen - jotkut viettivät siellä kuusi viikkoa, minä neljä - jälkeen kun pääsee kuvauspaikalle, se tavallaan vain loksahtaa paikalleen. Oli mahtavaa luksusta, että valmistautumisaikaa oli nin paljon. Hahmot ovat fyysisiä, ja kun ottaa sen omalle hahmolleen ominaisen asennon, sitä on heti roolinsa sisässä.



- Fyysiseltä kannalta minun piti kuitenkin miettiä, miten Maena liikkuisin niin sanotusti villi-ihmisenä. Se on kuitenkin Maen oma tulkinta, joten pystyin käytännössä kuvittelemaan itse, miten haluaisin sen tehdä - vähän kuin peura ajovaloissa ja kuitenkin eri tavalla kuin trailerissakin nähdyt ihmiset. Lisäksi valmistauduin kysymällä varmaankin gaziljoona kysymystä.




- Kaikki on aina haasteellista, mutta totta kai se auttoi - The Witcher antoi minulle paljon itseluottamusta. Minulla on myös tanssitaustaa, joten nautin fyysisten asioiden tekemisestä ja siitä, kun stuntit sujuvat hyvin. Tässä elokuvassa oli kuitenkin asioita, joita en ollut tehnyt, muun muassa vedessä tapahtuvia juttuja, joita oli hauska tehdä. Ja paljon kaatumista! Pienet ruhjeet ja mustelmat vain saavat tuntemaan siltä, että on oikeasti tehnyt jotain.



- Hän on hyvin älykäs, ja ihmisten historian tutkiminen - epäonnistumisten ja onnistumisten - sai hänet ymmärtämään, että ihmisillä on mahdollisuus palata valtaan ja apinoilla häkkiin. Hän haluaa tehdä kaikkensa sen eteen, ettei hänen tarvitsisi kohdata ihmisten ahneutta ja turhamaisuutta.

Kingdom of the Planet of the Apes on nyt elokuvateattereissa. V2.fi:n arvostelu elokuvasta löytyy täältä.