V2.fi testasi: OnePlus Pad Go -tabletti
Omenat ja appelsiinit
Olen tietokonepuolella Windows-käyttäjä ja puhelimissa Android-leirissä, vaikka omenoitakin olen joskus maistellut. Tablettien osalta valintani on kuitenkin aina ollut iPad ja vuosien varrella testiin tulleet tai muuta kautta käsiini rantautuneet Android-tabletit ovat jättäneet kylmiksi. OnePlus lähetti testiin äskettäin Euroopan markkinoille julkistetun halvemman tablettimallinsa, eli Pad Go:n, joten katsastetaan, kääntyykö mielipide.
OnePlus Pad Go:n tekniset tiedot näyttävät tältä:
Koko: 255,12 mm x 188,04 mm x 6,89 mm, 532 grammaa
Näyttö: 11,35”, 7:5-kuvasuhde, 2408x1720 (260 PPI), 90 Hz, LTPS, 400 nit
Muisti: 8 Gt / 128 Gt, tuki 1 Tt microSD-kortille
Prosessori: MediaTek Helio G99
Akku: 8000 mAh, 33W lataus
Kamerat: edessä ja takana 8MP
Muuta: Wi-Fi 5, WLAN 2.4G/5.1G/5.8G, Bluetooth 5.2, SIM-korttipaikka (4G)
Käyttöjärjestelmä: OxygenOS 13.2 (Android 13)
OnePlus Pad Go:n punareunaisessa paketissa tulee tabletin lisäksi muutama paperilappunen, SIM-korttityökalu sekä USB-C-kaapeli - punaisena tottakai. Laturia ei littanasta paketista valitettavasti löydy. Päivittäinen tablettini on 10,2-tuumainen 8th Gen iPad (2020), jonka Pad Go voittaa leveydessä noin senttimetrillä. Huomionarvoisa ero on myös sen, että kun kyseisessä verrokki-iPadissa on leveät reunukset ylhäällä ja alhaalla, Pad Go:ssa reuna on joka puolella yhtä leveä (7,5 mm).
Pad Go:n 7:5-kuvasuhte tekee siitä heti hieman eri oloisen tabletin, mutta ulkonäöllisesti mielenkiintoisin seikka on sen takapuoli, joka on jaettu niin, että noin viidesosa siitä on kiiltävämpää metallipintaa ja loput mattapintaisempaa. Kiiltävän osan keskellä on isohko kameraympyrä ja mattapuolella keskellä OnePlus-logo. Väritystä kutsutaan nimellä “Twin Mint” ja ainakin toistaiseksi se on ainoa optio. Omaan silmääni se on mukavan hillitty ja asiallinen, mutta silti jossain määrin erottuvakin. Kädessä laite tuntuu pyöristettyine reunoineen mukavalta ja alumiinirunkoineen laadukkaalta.
Pad Go:n saapuminen postissa pisti miettimään, että mitä minä tabletilla yleensä teen? Pelailen satunnaisesti kasuaalipelejä, kuuntelen podcasteja tai Spotifya ennen nukahtamista, katselen reissussa striimauspalveluiden tarjontaa, yritän räpeltää musiikkia erinäisillä ohjelmistoilla ja joskus otan laitteen mukaan palavereihin, joihin en jaksa kantaa läppäriä mukanani. Silloin tällöin se myös korvaa läppäriä sähköposteihin vastaillessa tai jotain muuta kevyttä työhommaa tehdessä. Käytännössä Pad Go selviää tästä kaikesta, sillä erolla, että monia käyttämistäni musasoftista ei ole Androidille tarjolla. Googlen ympäristöissä toimiessa sen voisi olettaa jopa toimivan jossain määrin Apple-laitetta paremmin.
Käytin Pad Go:ta hieman reilut kaksi viikkoa pääasiallisena tablettinani, eikä iPad-vanhustani tullut kovasti ikävä. OnePlus-tabletin näyttö on silmilleni hieman näyttävämpi kuin neljä vuotta vanhan iPadini (vaikka ei välttämättä spekseihin tuijottamalla). OLED ja HDR-tuki olisivat toki maistuneet vielä makoisemmilta, mutta hintaluokka on se, mikä on. 2,4K-resoluution kerrotaan kuitenkin olevan ensimmäinen lajiaan tässä (hinta/Android?) kategoriassa ja mittasuhde antaa enemmän kuvapinta-alaa esimerkiksi nettiä selatessa. Äänentoistossakaan ei ole valitettavaa, vaikka yllätyin 3,5 mm kuulokeliitännän puuttumisesta. Kikkana, jota OnePlus nimittää “Omnibearing Sound Fieldiksi”, laite osaa kääntää stereokuvan siihen asentoon, jossa tablettikin on (pysty tai vaaka). Myös Dolby Atmos -tuki löytyy.
Pad Go tottelee kosketuksia ihan ketterästi, vaikka välillä reagoikin turhan herkästi reunalla majailevaan peukaloon tai siihen, että laitetta kallisti inasen - ei, en halunnut vaakanäyttöön. Toki asetuksen voi lukita. Sormenjälkilukija on karsittu pois. Android-tabletin käyttäminen oli pienen totuttelun jälkeen itselleni no-brainer, kun Antero-luuri korvallani olen jo vuosikausia kulkenut. Oikeastaan ainoaksi isoksi eroksi jäi siis saatavilla olevat ohjelmistot, ja edelleen Google Play on melkoinen villi länsi omenakauppaan verrattuna, eikä kaikkia sovelluksia ole optimoitu isoilla näytöillä käytettäviksi.
Kehitys kehittyy, ja tallennustilan sekä muistin määrässä Pad Go päihittää neljä vuotta vanhan iPadini helposti, vaikka se oli inflaatiosta huolimatta aikanaan lähes sata euroa kalliimpi - eikä siinä ole SIM- tai microSD-korttipaikkaa. Samoin käy akkukeston osalta: iPadille luvattiin aikanaan muistaakseni 10 tuntia käyttöaikaa ja latailenkin sitä pari kertaa viikossa, kun taas OnePlus lupaa Pad Go:lle 40 tuntia musiikin kuuntelua tai jopa 514 tuntia valmiusaikaa, mikä on jännittävän tarkka lukema.
Testijakson aikana tuli havaittua, että akku kyllä kesti ja kesti käytössäni, paitsi jos unohti sammuttaa pelin pelaamisen loputtua. Jostain syystä automaattinen näytön sammutus ei toiminut joidenkin pelien kanssa, mutta en tiedä, onko tämä Androidin ongelma vai jostain syystä Pad Go:n vika. Aluksi siis yllätyin, kun OnePlussan tabletti olikin täysin mykkä vain päivän käytön jälkeen, mutta se olikin hurrutellut peliä koko yön. On myös varsin ihanata, että akun saa latailtua 33 W:n SUPERVOOC-tahdilla, sillä sellaisista ihmeistä ei ole taidettu Applella edes kuulla. Vielä ei kuitenkaan olla puhelinten nopeuksissa ja 8000 mAh akku ottaa muutaman tunnin latautuessaan täyteen.
Laitteen kahdeksan megapikselin kameroita en edes tosissani testannut, sillä eipä usein tule tilannetta, jossa ei olisi myös kännykkää taskussa. Palaverin valkotaululla olleet suunnitelmat sillä sai napattua talteen.
Softapuolelta löytyy muutamia kätevältä kuulostavia kikkoja, kuten Screen Mirroring (kuva alla), eli Android-kännyn saa näkymään omana ikkunanaan tabletilla. Sen käyttöön ottamiseksi ominaisuus tarvitsi vain kytkeä päälle ja tuoda puhelin tabletin läheisyyteen Bluetooth kytkettynä. Laitteet jakavat näin muun muassa leikepöydän ja notifikaatiot keskenään. Vallan viiveetöntä touhu ei kuitenkaan ole. Laitteen ollessa vaakasuunnassa kun pyyhkäisee kahdella sormella näytön läpi ylhäältä alas, näkymä jakautuu kahteen osaan eri sovelluksille. Moni muukin asia on jaettu käyttöliittymässä kahteen osaan, mikä on paitsi järkevää, myös kätevää.
Laitteen sisuksissa sykkivä Helio G99 on tätä kirjoitettaessa jo kaksi vuotta vanha piiri, joten siinä kohtaa on painotettu varmastikin hintalapun loppulukemaa tehon ehdoilla, vaikka piiri niin sanotusta “normaalista käytöstä” selvisikin ilman isompia hidasteluja - myös kasuaaleista puzzlepeleistä.
Päivityslupauksena OnePlus tarjoaa tabletille kaksi Android-versiota sekä kolme vuotta tietoturvapäivityksiä, ja kun nykyinen pohja on Android 13, eikä uusin 14, se tarkoittaa, että viimeinen käyttöjärjestelmäpäivitys laitteelle onkin sitten luvassa jo ensi vuonna. Tähän liittyy yksi Android-tablettien karsastukseni syystä: monet halvat ostamani sellaiset ovat muuttuneet muutamassa vuodessa jöksähteleviksi turhakkeiksi, joista ei voi montaa kymppiä kirppiksellä pyytää, kun taas edellistä iPadiani käytin lähes 10 vuotta ja nelivuotiaastanikin voisin saada edelleen suurimman osan rahoistani takaisin.
Vielä eri asia ovat sitten kalliimmat iPadit ammattikäytössä ja Apple-ekosysteemin osasina tai vain Applelle saatavat ohjelmistot. Jos luurina on Android ja pääkoneena PC, miksipä ei tässä hintaluokassa voisikin pysytellä droidileirissä? Pad Go riitti jokapäiväiseen viihdekäyttööni, pidän sen näytön muodosta, eikä akkukestosta tarvinnut huolehtia - kunhan muistaa sammuttaa pelinsä.
Unboxing:
OnePlus Pad Go
Hinta: 329 eur (alkutarjous 299 eur)
Lisätietoa: OnePlus
OnePlus Pad Go:n tekniset tiedot näyttävät tältä:
Koko: 255,12 mm x 188,04 mm x 6,89 mm, 532 grammaa
Näyttö: 11,35”, 7:5-kuvasuhde, 2408x1720 (260 PPI), 90 Hz, LTPS, 400 nit
Muisti: 8 Gt / 128 Gt, tuki 1 Tt microSD-kortille
Prosessori: MediaTek Helio G99
Akku: 8000 mAh, 33W lataus
Kamerat: edessä ja takana 8MP
Muuta: Wi-Fi 5, WLAN 2.4G/5.1G/5.8G, Bluetooth 5.2, SIM-korttipaikka (4G)
Käyttöjärjestelmä: OxygenOS 13.2 (Android 13)
OnePlus Pad Go:n punareunaisessa paketissa tulee tabletin lisäksi muutama paperilappunen, SIM-korttityökalu sekä USB-C-kaapeli - punaisena tottakai. Laturia ei littanasta paketista valitettavasti löydy. Päivittäinen tablettini on 10,2-tuumainen 8th Gen iPad (2020), jonka Pad Go voittaa leveydessä noin senttimetrillä. Huomionarvoisa ero on myös sen, että kun kyseisessä verrokki-iPadissa on leveät reunukset ylhäällä ja alhaalla, Pad Go:ssa reuna on joka puolella yhtä leveä (7,5 mm).
Pad Go:n 7:5-kuvasuhte tekee siitä heti hieman eri oloisen tabletin, mutta ulkonäöllisesti mielenkiintoisin seikka on sen takapuoli, joka on jaettu niin, että noin viidesosa siitä on kiiltävämpää metallipintaa ja loput mattapintaisempaa. Kiiltävän osan keskellä on isohko kameraympyrä ja mattapuolella keskellä OnePlus-logo. Väritystä kutsutaan nimellä “Twin Mint” ja ainakin toistaiseksi se on ainoa optio. Omaan silmääni se on mukavan hillitty ja asiallinen, mutta silti jossain määrin erottuvakin. Kädessä laite tuntuu pyöristettyine reunoineen mukavalta ja alumiinirunkoineen laadukkaalta.
Pad Go:n saapuminen postissa pisti miettimään, että mitä minä tabletilla yleensä teen? Pelailen satunnaisesti kasuaalipelejä, kuuntelen podcasteja tai Spotifya ennen nukahtamista, katselen reissussa striimauspalveluiden tarjontaa, yritän räpeltää musiikkia erinäisillä ohjelmistoilla ja joskus otan laitteen mukaan palavereihin, joihin en jaksa kantaa läppäriä mukanani. Silloin tällöin se myös korvaa läppäriä sähköposteihin vastaillessa tai jotain muuta kevyttä työhommaa tehdessä. Käytännössä Pad Go selviää tästä kaikesta, sillä erolla, että monia käyttämistäni musasoftista ei ole Androidille tarjolla. Googlen ympäristöissä toimiessa sen voisi olettaa jopa toimivan jossain määrin Apple-laitetta paremmin.
Käytin Pad Go:ta hieman reilut kaksi viikkoa pääasiallisena tablettinani, eikä iPad-vanhustani tullut kovasti ikävä. OnePlus-tabletin näyttö on silmilleni hieman näyttävämpi kuin neljä vuotta vanhan iPadini (vaikka ei välttämättä spekseihin tuijottamalla). OLED ja HDR-tuki olisivat toki maistuneet vielä makoisemmilta, mutta hintaluokka on se, mikä on. 2,4K-resoluution kerrotaan kuitenkin olevan ensimmäinen lajiaan tässä (hinta/Android?) kategoriassa ja mittasuhde antaa enemmän kuvapinta-alaa esimerkiksi nettiä selatessa. Äänentoistossakaan ei ole valitettavaa, vaikka yllätyin 3,5 mm kuulokeliitännän puuttumisesta. Kikkana, jota OnePlus nimittää “Omnibearing Sound Fieldiksi”, laite osaa kääntää stereokuvan siihen asentoon, jossa tablettikin on (pysty tai vaaka). Myös Dolby Atmos -tuki löytyy.
Pad Go tottelee kosketuksia ihan ketterästi, vaikka välillä reagoikin turhan herkästi reunalla majailevaan peukaloon tai siihen, että laitetta kallisti inasen - ei, en halunnut vaakanäyttöön. Toki asetuksen voi lukita. Sormenjälkilukija on karsittu pois. Android-tabletin käyttäminen oli pienen totuttelun jälkeen itselleni no-brainer, kun Antero-luuri korvallani olen jo vuosikausia kulkenut. Oikeastaan ainoaksi isoksi eroksi jäi siis saatavilla olevat ohjelmistot, ja edelleen Google Play on melkoinen villi länsi omenakauppaan verrattuna, eikä kaikkia sovelluksia ole optimoitu isoilla näytöillä käytettäviksi.
Kehitys kehittyy, ja tallennustilan sekä muistin määrässä Pad Go päihittää neljä vuotta vanhan iPadini helposti, vaikka se oli inflaatiosta huolimatta aikanaan lähes sata euroa kalliimpi - eikä siinä ole SIM- tai microSD-korttipaikkaa. Samoin käy akkukeston osalta: iPadille luvattiin aikanaan muistaakseni 10 tuntia käyttöaikaa ja latailenkin sitä pari kertaa viikossa, kun taas OnePlus lupaa Pad Go:lle 40 tuntia musiikin kuuntelua tai jopa 514 tuntia valmiusaikaa, mikä on jännittävän tarkka lukema.
Testijakson aikana tuli havaittua, että akku kyllä kesti ja kesti käytössäni, paitsi jos unohti sammuttaa pelin pelaamisen loputtua. Jostain syystä automaattinen näytön sammutus ei toiminut joidenkin pelien kanssa, mutta en tiedä, onko tämä Androidin ongelma vai jostain syystä Pad Go:n vika. Aluksi siis yllätyin, kun OnePlussan tabletti olikin täysin mykkä vain päivän käytön jälkeen, mutta se olikin hurrutellut peliä koko yön. On myös varsin ihanata, että akun saa latailtua 33 W:n SUPERVOOC-tahdilla, sillä sellaisista ihmeistä ei ole taidettu Applella edes kuulla. Vielä ei kuitenkaan olla puhelinten nopeuksissa ja 8000 mAh akku ottaa muutaman tunnin latautuessaan täyteen.
Laitteen kahdeksan megapikselin kameroita en edes tosissani testannut, sillä eipä usein tule tilannetta, jossa ei olisi myös kännykkää taskussa. Palaverin valkotaululla olleet suunnitelmat sillä sai napattua talteen.
Softapuolelta löytyy muutamia kätevältä kuulostavia kikkoja, kuten Screen Mirroring (kuva alla), eli Android-kännyn saa näkymään omana ikkunanaan tabletilla. Sen käyttöön ottamiseksi ominaisuus tarvitsi vain kytkeä päälle ja tuoda puhelin tabletin läheisyyteen Bluetooth kytkettynä. Laitteet jakavat näin muun muassa leikepöydän ja notifikaatiot keskenään. Vallan viiveetöntä touhu ei kuitenkaan ole. Laitteen ollessa vaakasuunnassa kun pyyhkäisee kahdella sormella näytön läpi ylhäältä alas, näkymä jakautuu kahteen osaan eri sovelluksille. Moni muukin asia on jaettu käyttöliittymässä kahteen osaan, mikä on paitsi järkevää, myös kätevää.
Laitteen sisuksissa sykkivä Helio G99 on tätä kirjoitettaessa jo kaksi vuotta vanha piiri, joten siinä kohtaa on painotettu varmastikin hintalapun loppulukemaa tehon ehdoilla, vaikka piiri niin sanotusta “normaalista käytöstä” selvisikin ilman isompia hidasteluja - myös kasuaaleista puzzlepeleistä.
Päivityslupauksena OnePlus tarjoaa tabletille kaksi Android-versiota sekä kolme vuotta tietoturvapäivityksiä, ja kun nykyinen pohja on Android 13, eikä uusin 14, se tarkoittaa, että viimeinen käyttöjärjestelmäpäivitys laitteelle onkin sitten luvassa jo ensi vuonna. Tähän liittyy yksi Android-tablettien karsastukseni syystä: monet halvat ostamani sellaiset ovat muuttuneet muutamassa vuodessa jöksähteleviksi turhakkeiksi, joista ei voi montaa kymppiä kirppiksellä pyytää, kun taas edellistä iPadiani käytin lähes 10 vuotta ja nelivuotiaastanikin voisin saada edelleen suurimman osan rahoistani takaisin.
Vielä eri asia ovat sitten kalliimmat iPadit ammattikäytössä ja Apple-ekosysteemin osasina tai vain Applelle saatavat ohjelmistot. Jos luurina on Android ja pääkoneena PC, miksipä ei tässä hintaluokassa voisikin pysytellä droidileirissä? Pad Go riitti jokapäiväiseen viihdekäyttööni, pidän sen näytön muodosta, eikä akkukestosta tarvinnut huolehtia - kunhan muistaa sammuttaa pelinsä.
Unboxing:
OnePlus Pad Go
Hinta: 329 eur (alkutarjous 299 eur)
Lisätietoa: OnePlus
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti