Game of Thrones -poikien uutuus alkaa kohtauksella, joka teki Thronesista Thronesin. Ikääntynyt periaatteen mies kärrätään suuren yleisön eteen. Häntä pidetään uhkana ilmeisen epäterveelliselle valtiojärjestykselle. Hänen tyttärensä on yleisössä todistamassa, kun hän kohahduttavasti pääsee hengestään. Kohtausta toki käytetään eri tavalla, kun se on alku. Kyse on Kiinan 60-luvun kulttuurivallankumouksesta ja tiedemiehestä, joka ilmeisesti on suututtanut kommunistit, koska hän ei osaa erikseen todistaa, ettei Jumalaa ole, tms. Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä, kun kevään tärkeintä scifisarjaa katsomme.

Siirrymme nykypäivään. Yksi tieteilijä on poistanut itsensä yhtälöstä sarjamurhaajan tyylitajulla. Toinen tuskailee, kun tieteeseen ei voi luottaa, mutta hän ei ole valmis uskomaan Jumalaankaan. Kolmas näkee sähkösotkua, joka paljastuu lähtölaskennaksi. Maailmanloppu alkaa! Ehkä, muttei raamatullisesti: mainostettu perusidea on hyvin hitaasti lähestyvä avaruusolentojen hyökkäys.

Uskontoa kommentoiva scifi on suosikkiasioitani, mutta juuri siksi tämä jakso on hämäävä, sillä "uskonnon kommentoiminen scifillä" on mielikuvituksen äärirajoille menevää toimintaa, eikä Jumalan mainitsemista heti kun tieteilijöillä eksyy sormi suuhun. Ufoinvaasion kylkeen varmasti sopii uskonnon kommentoiminen, mutta tuskinpa nämä tieteilijät ovat kulttia perustamassa, joten teema vaikuttaa lähinnä hämäykseltä, vaikka se toistetaan liian monta kertaa, jotta se voisi olla sitä.

Faktoja tarjotaan kitsaasti. Aloituskohtauksen "Arya Stark" koki kovia, mutta pääsi tutkimaan asioita. On päheä virtuaalikypärä. Kukaan ei tajua mistään mitään, mutta "jokin" tosiaan yrittää kommunikoida ihmiskunnan kanssa. On 30 tasapaksua hahmoa, joiden lihavimmista näyttelijöistä (aah, body problems) ehdin melkein pitää. Teoriassa pilottijakson ei tarvitse tehdä enempää, joten olen suopea.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix