Life hack: jos vain tulokset kiinnostavat, selaa alas kohti väliotsikoita.

Vuotuinen Oscar-juttu on liveblogi, pakina tai sekasikiö. Joskus muinoin kriitikko oli riittävän innostunut ulostaakseen väitöskirjan gaalan aikana, mutta vähitellen Hollywood alkoi hävitä kehityksen jopa virtuaalipornolle ja tekoälyleluille.

Gaalan kansainvälistyminen on myönteistä. Toisaalta kun katsoin 100 leffaa kankaalta vuodessa ja hamstrasin levyjä, tapitin tositarkoituksella lähinnä Hollywoodia, vaikka erikoisuudetkin kiinnostivat. Gaala on taas asian ytimessä, jos omintakeisen Hollywood-ohjaajan tyyris, menestynyt ja kiitelty historiallinen draama Oppenheimer voittaa kaiken - paitsi etten viitsinyt edes katsoa sitä.

Jutussa Peltonen vihaa Christopher Nolania tuumin jo, että vaikka Nolan olisi messias, hänen kammottava äänimaailmansa vaatii vastareaktiota. Oppenheimer on "vuoden elokuva", vaikkei sitä edes katsoisi, sillä tappiomieliala on itänyt. Olin vakavissani menossa katsomaan kaikenlaista muuta, mutta "unohdin".

Useimmat leffoista kertovat leffat väistän tarkoituksella. Napoleonin jätin väliin vain koska se ja Rebel Moon vaikuttivat aloittavan uuden trendin, jossa pidempi versio luvataan jo ennen ensi-iltaa. Pidempää Napoleonia ei välttämättä tehdäkään, joten perse.

Nyt kysyt, mitä kommentoitavaa gaalassa on, jos mikään ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta gaalanhan on tarkoitus vietellä. Lisäksi: ala saattaa kuolla 2-20 vuoden sisällä, joten on kehno aika lopettaa perinne.

Gaalaa on pyritty tiivistämään, joten punaisella matollakin notkutaan enää puoli tuntia. Sitä ehtii kirjoittaa, että Jodie Foster on todennäköisemmin ihminen kuin Dwayne Johnson - ja show alkoi jo. Vaikka löydän niukasti juhlittavaa, voisin marinoitua tunnelmissa pidempään.

Juontaja Jimmy Kimmel tekee melkein leppoisia sellaisista tölväisyistä kuin "Robert Downey Jr. on nisti". Kimmel päättää epäillä Bradley Cooperia insestistä, koska Cooper tuo aina äitinsä näihin gaaloihin, eikä Kimmel silti näe sitä yhteyttä, että Cooperin leffa Maestro edustaa taiteesta kertovaa taidetta.




Voittaja: The Holdovers - Da'Vine Joy Randolph
Barbie - America Ferrera
The Color Purple - Danielle Brooks
Nyad - Jodie Foster
Oppenheimer - Emily Blunt

Kimmel kuittaa Hollywoodin päättyneet lakot vitsillä, jonka mukaan näyttelijät voivat nyt jatkaa nuorempien näyttelijöiden pelkäämistä tekoälyn sijaan. Näyttelijät tosiaan lienevät turvassa tovin, kun myös pallopukuihin ja ääninäyttelijöiksi värvätään konkareita. Naissivuosapystin voittaja ehdottomasti on ihminen aloittaessaan gaalan "en olisi uskonut / nyt olen maailman keisari" -rutiinit somasti, mutta kiusallista robottimaisuutta on havaittavissa ensin, kun menneet voittajat koettavat kehua ehdokkaita.



Voittaja: War is Over!
Letter to a Pig
Ninety-Five Senses
Our Uniform
Pachyderme



Voittaja: Poika ja haikara
Elemental
Nimona
Robot Dreams
Spider-Man: Across the Spider-Verse

Kimmel vihjaa, että akatemian jäsenten lapset päättivät näistä. 20 vuotta sitten vitsi olisi ollut laimea. Nyt se on häpeällinen: lähinnä animaatioala pyrkii eteenpäin, eivätkä nämä ehdokkaat selvästikään ole lasten suosikkeja muut vaihtoehdot huomioiden. Ammattilaisloukkaannun jo siitä, miten vähän näitä vitsejä ajatellaan.




Voittaja: Anatomy of a Fall
The Holdovers
Maestro
May December
Past Lives



Voittaja: American Fiction
Barbie
Oppenheimer
Poor Things
The Zone of Interest

Joo, gaaloissa on vitsejä, näytteitä ja puheita. Ainoa huomionarvoinen asia kirjoituskategorioiden kulussa se, kun heikosti menestyneen American Fictionin kirjoittaja suosittelee Hollywoodille lisää pieniä elokuvia, vaikka hänen kilpakumppaninsa on viime vuoden isoin ilmiö Barbenheimer.

Poor Things -kombo alkaa:




Voittaja: Poor Things
Golda
Maestro
Oppenheimer
Society of the Snow



Voittaja: Poor Things
Barbie
Killers of the Flower Moon
Napoleon
Oppenheimer



Voittaja: Poor Things
Barbie
Killers of the Flower Moon
Napoleon
Oppenheimer

Yhden pinnallisista palkinnoista jakaa itse Beetlejuice eli Michael Keaton. On hankala arvioida, miten ehyeltä visiolta Beetlejuice vaikuttaisi, jos sen näkisi ensimmäistä kertaa nyt, joten realistisesti arvioituna Poor Things ja Barbie ovat vastaavia aidolla & tarttuvalla innolla askarreltuja, hitusen ehkä romuluisia kuvallisia klassikoita. Koko vuosi ei mennyt hukkaan.

Asupalkinnon jakaa alaston John Cena. Kimmel on viitannut Poor Thingsin runsaisiin alastonkohtauksiin vain löyhästi ja muitakin mahdollisuuksia olisi, joten kritisoin taas gaalan tai koko universumin toimintaperiaatteita. Jos tähti saadaan alasti, voisiko joku pohtia (tai hän itse vaatia) muistijäljen väärtiä sisältöä kylkeen?



Voittaja: The Zone of Interest
Io capitano
Perfect Days
Society of the Snow
The Teacher's Lounge

Gazan tilanne mainitaan pakollisen holokaustileffan hätäisessä kiitospuheessa. Hyvä että mainitaan.

En ole edes lukenut arvosteluja, mutta hienovaraiset taidepönötykset tunnen, joten kuvittelen tietäväni täsmälleen, mitä The Zone of Interest yrittää. Sitä en keksi, miten se voi olla yhtä vakuuttavaa kuin esim. Son of Saulin kuvaustyyli, joten: en boikotoi leffaa, mutta unohdin sen / jäin odottamaan.




Voittaja: Oppenheimer - Robert Downey Jr.
American Fiction - Sterling K. Brown
Barbie - Ryan Gosling
Killers of the Flower Moon - Robert De Niro
Poor Things - Mark Ruffalo

Edellisen näyttelijäkategorian tavoin esittelijät ovat katsoneet ehdolla olevat suoritukset 30% todennäköisyydellä. "Sä olet tosi hieno näyttelijä. Jo pitkään, kyllä se tiedetään. Ja hieno ihminen."



Voittaja: Godzilla Minus One
The Creator
Guardians of the Galaxy Vol. 3
Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One
Napoleon

Leffa voi ja saa olla komea mm. 80- tai 90-luvun standardeilla, mutta yksikään näistä ei teoriassakaan edusta sitä, mitä vaadin huipputehosteilta 2020-luvulla. Kustannustehokkaan japanilaisen leffan voitto siis hyväilee sarkasmimoottoria. Tv-sarjoihin nämä eivät uskoakseni sekoitu, mikä on vuosi vuodelta suurempi saavutus.



Voittaja: The Last Repair Shop
The ABC's of Book Banning
The Barber of Little Rock
Island in Between
Nai Nai & Wài Pó



Voittaja: 20 Days in Mariupol
Bob Wine: The People's President
The Eternal Memory
Foul Daughters
To Kill a Tiger

Ylen juontajat huomauttavat, ettei yksikään näistä pitkistä dokumenteista ole amerikkalainen. Amerikkalaiset juontajat lisäävät tähän, että Jurassic Park oli dokumentti, röhöh, ja Jurassic World kanssa, öhöhöö; heitetään nyt pari sanaa Ukrainan sodasta kuolemanvakavasti.




Voittaja: Oppenheimer
El Conde
Killers of the Flower Moon
Maestro
Poor Things



Voittaja: The Wonderful Story of Henry Sugar
The After
Invincible
Knight of Fortune
Red, White and Blue



Voittaja: The Zone of Interest
The Creator
Maestro
Mission: Impossible – Dead Reckonig Part One
Oppenheimer

Satunnaisen koomikon horinoista päätellen kategoriassa on kyse dialogista! On toki helpompi heittää pari tunnettua sitaattia kuin vaikkapa tehdä kainalopieruja ja kytkeä sellainen huippuperformanssi elokuva-alaan. Gaala on keskimääräistä leväperäisempi; gaala ei usko itseensä.

Oppenheimer hävisi. Kantani on siunattu.



Voittaja: Oppenheimer
Anatomy of a Fall
The Holdovers
Killers of the Flower Moon
Poor Things



Voittaja: Oppenheimer
American Fiction
Indiana Jones and the Dial of Destiny
Killers of the Flower Moon
Poor Things



Voittaja: Barbie – "What Was I Made For?"
American Symphony – "It Never Went Away"
Barbie – "I'm Just Ken"
Flamin' Hot – "The Fire Inside"
Killers of the Flower Moon – "Wahzhazhe (A Song for My People)"

Ehdokasbiisit tapaavat toimia lähinnä asiayhteydessä. Barbie-laulut huvittavat muutenkin, kuten Ken-laulu nyt gaalaversiona. Tuoreen Hazbin Hotel -animaatiosarjan ensimmäinen puolen tunnin jakso, jossa on kaksi musikaalinumeroa, ylittää törkyhelposti tämän ja useimpien Oscar-gaalojen biisit, eikä se edes ole paras jakso.



Voittaja: Oppenheimer – Cillian Murphy
American Fiction – Jeffrey Wright
The Holdovers – Paul Giamatti
Maestro – Bradley Cooper
Rustin – Colman Domingo

Pääpoikien esittelijät ovat kuulleet ehdokkaista aiemminkin, eli nyt on vähän show'ta ja elämää. Nicolas Cage ihastelee Paul Giamattin tyhmää stunttia ja muistuttaa, että toki hän olisi tehnyt sen itsekin.

Reippaasti elämää ja myös show'ta oli Colman Domingon suorituksessa, joten hänen voittonsa olisi ollut säväyttävä yllätys jos jokin. Ennalta hyväksytty kiva juttu on se, että Murphy saa hetkensä. Häntä olen fanittanut vuosikymmeniä, joten itseäni kidutan sillä Oppenheimer-boikotilla.




Voittaja: Oppenheimer - Christopher Nolan
Anatomy of a Fall – Justine Triet
Killer of the Flower Moon - Martin Scorsese
Poor Things – Yorgos Lanthimos
The Zone of Interest – Jonathan Glazer



Voittaja: Poor Things – Emma Stone
Nyad – Annette Bening
Killers of the Flower Moon – Lily Gladstone
Anatomy of a Fall – Sandra Hüller
Maestro – Carey Mulligan

Herkullisen outo Stone on jos ei elämänsä roolissa niin eniten itsensä näköisessä sellaisessa. Oletin ja toivoin hänen voittavan. Kiitospuheesta näkee, miten syvästi tunteellinen ja älykäs hän on: veri lähtee kiertämään kuin kenellä tahansa gaalahysteerikolla, mutta hän ryhdistäytyy nopeasti ja olennainen tulee ulos terävästi.

Esittelytkin ovat taas luontevampia kuin sivuosakategorioissa. Koko gaalan pitäisi toimia siten kuin nais- ja miespääosakategoriat tänään: voittajillakaan ei olisi väliä, jos vähän rakkautta ja rispektiä aina esiintyisi.




Voittaja: Oppenheimer
American Fiction
Anatomy of a Fall
Barbie
The Holdovers
Killers of the Flower Moon
Maestro
Past Lives
Poor Things
The Zone of Interest

Joo. Oppenheimer saapuu SkyShowtimeen ensi viikolla. Osana protestia katson sen silloin enkä esim. vuokraamalla.