Hazbin Hotel 1-1 ja 1-2: hotelli Helvetissä on paras asia markkinoilla

Minne katosi luovuus?

Noin kerran vuodessa: tähän yhteen animaatioon.

On vaikeampaa tiivistää perusidea kuivasti kuin horista levottomia yksityiskohdista.

Charlie on Helvetin prinsessa, joka harrastaa hyvää. Hän tahtoo eheyttää syntiset hotellissaan, jotta ne pääsisivät Taivaaseen. Kuvittele, miltä Päivi Räsänen vaikuttaisi ikääntyneenä Disney-roistona. Jos takauma näyttäisi hänen olleen energinen ja vilpitön parikymppisenä, siinä olisi ilmeinen Charlie. Söpö tyttö.

Homoseksuaali pornotähti hämähäkki on ainoa asiakas. Henkilökuntaan kuuluu kyynikkoja, psykoottinen tappi ja maireasti artikuloiva radiodemoni. Mikä se on? Ei hajua, mutta 2. jaksosta päätellen sen ja tv-demonin kaunat johtavat juoniin kuten hotelliin soluttautuvaan superkonnaan. Tv-demonilla on mediaimperiumi.

Mikään ei ole niin arvokasta kuin mehevä tulkinta, paitsi jos olemme tehneet ne kaikki ja valikoimme vanhoja hyllyltä tajuntamme laajentumatta. Miltä kuulostaa keväällä 2024 se taustatarina, että Taivaan ylivoimaiset sotavoimat runtelevat säälimättä Helvetin piruparkoja? Entä miltä kuulostaa se, että kevään Oscar-ehdokas kertoo eliitistä, joka ummistaa silmät muurin takana tapahtuvalta kärsimykseltä? Mielestäni osuvin tulkinta on sama, ja siksi jätän toistaiseksi väliin The Zone of Interest -leffan: taidepönötys kiehtonee omilla ehdoillaan, mutta arvostelun kirjoitin päässäni jo trailerin perusteella. Hazbin Hotel on niin hyperaktiivinen aivopieru, että useimmat mielleyhtymät - politiikasta, uskonnosta, tarinankerronnan taiteesta, jne - on sivuutettava, jotta alkeisiin ehtii keskittyä. Joskus arvokkainta on päästä lomalle omasta päästään, tai lähinnä kai: antautua sille, että mielleyhtymät menevät eksoottisesti solmuun.

Provosoiva hölynpöly on kutkuttava tausta aidohkoille hahmoille, joiden tarpeet alleviivataan "hengähdystauoilla" kuten erinomaisilla musikaalinumeroilla. En juhlinut ensimmäisen 8 minuutin infodumppausta, mutta hyväksyin senkin, kunhan Charlie esitti versionsa klassisesta "minä tahdon" -laulusta kulttuurissaan, joka koostuu pääasiassa toisiaan tappavista, panevista ja huorittelevista öykkärifurryista. Maailma rakentuu idea idealta ja fiilis fiilikseltä, joten sarja on lähempänä Centaurworldin kuin Rick & Mortyn tai South Parkin logiikkaa. Homopornohämähäkki on sama hahmo kuin Centaurworldin seepra. Yläasteen angstia ei edusta Hazbin itse vaan teoriassa joku Hazbin-fani, jolle ei kelpaa yhtä luova mutta matalan ikärajan sota-, masennus- ja sateenkaariväkisaaga Centaurworld. (#bitchslap?)