Rikosmysteerit veivät Rian Johnsonin mennessään ja hyvä niin. Miehen luoma Poker Face -sarja vaikuttaa ensisilmäyksellä yhtä itsetyytyväiseltä ja vähemmän luovalta kuin hänen Veitset esiin -leffansa, mutta plussan puolella pysytään, kun tarinankertoja tiedostaa, että katsoja on nähnyt näitä aiemminkin. Pilottijakso alkaa rikoksilla, mutta hämää kevyen soveliaasti sillä, mistä on todella kyse.

Hollywoodin virallinen käheä kapakkaruusu Natasha Lyonne näyttelee kasinon tarjoilijaa, jolla on väitetysti lähes yliluonnollinen kyky tunnistaa valheet. Hänet esitellään vasta kun lafkan uusi johtaja Adrien Brody on määritelty murhaajaksi. Esittely on kankea infodumppaus, koska on jo kiire päästä asiaan. Brodyn hahmo tahtoo hyödyntää päähenkilön kykyä tavalla, joka ei liity murhaan, joten tilanne on kutkuttavasti se, että roisto hengailee vapaaehtoisesti "Columbon" kanssa silkkaa ahneuttaan, tietäen että valheesta on helppo jäädä kiinni.

Niin ainakin teoriassa. Alussa Brody on valmis myöntämään henkilökohtaisen heikkouden. Isommasta asiasta hän kuitenkin valehtelee reilusti, kaljottelevan sankarittaren ollessa kuutamolla jonkin aikaa. Infodumppaus saa odottamaan pääjekun puhtaampaa (ehkä jopa sarjakuvamaista) toteutusta, mutta sarjalla on vähintään 2. kautta aikaa terävöityä. Lyonne on koukku muusta riippumatta. Brody on ihanteellinen ensimmäinen vierailija.

Columbo-sarjaan tätä on usein verrattu, mikä käsittääkseni tarkoittaa paitsi itsenäisiä tarinoita myös rikosten selittämistä muidenkin jaksojen alussa. On myös helppo kuvitella, että pöllähtäneenä syntynyt Lyonne onnistuu yllättämään ylimieliset roistot vastaavasti kuin kieroon vääntynyt tonttu-ukko Peter Falk.

Infodumppauksen mukaan sankaritar on matkaillut pokeripelien merkeissä. Nyt pääjuoni pakottaa hänet takaisin tien päälle. Kerronnassa on epämääräisyyksiä, mutta "säpinä" varsinkin jakson alussa ja lopussa paikkailee.


Jakso 1-2 >

Katsottu: SkyShowtime