V2.fi testasi: Bowers & Wilkins Px7 S2e -hifi/vastamelukuulokkeet
Entistäkin parempi?
Noin vuosi sitten testasin (artikkeli) Bowers & Wilkinsin (eli tutummin B&W:n) PX7 S2 -kuulokkeet, joista pidin lähes viiden tähden verran ja jotka jäivät sitten käyttööni referenssikuulokkeiksi. Hifi-tason tai sen lähelle nousevia musiikkikuulokkeita toki harvakseltaan V2.fi:ssä arvioidaan, mutta aina välillä pelikuuloketestin lomassa on hyvä muistuttaa korville, miltä sen musiikin mahdollisesti pitäisi kuulostaa. Nyt testiin saapui samojen kuulokkeiden tämän vuoden versio, eli PX7 S2e.
Lyhyen ensifiilistelyn jälkeen en voinut väittää, että olisin löytänyt kovin paljon eroa S2:n ja S2:eiden välillä - ne näyttivät samalta (premium-tyylikkäiltä), tuntuivat samalta (mukavilta päässä, laadukkailta ja hieman luksukselta) ja mielestäni pikatestillä ilman vertailukohtaa myös aika lailla kuulostivat samalta (oikein hyviltä). Katsotaanpa siis aluksi, mitä eroa niissä on tekniikkalukemien perusteella.
Mjaahas. Mitä se “e” sitten tarkoittaa? Bowers & Wilkinsin mukaan sanaa “evolved”, eli kehittynyt. Oppia kuulemma on otettu vielä kalliimmista Px8-kuulokkeista (Mikon arvio Youtubessa) ja halvemman sisarmallin akustiikkaa on nyt tuunattu sen mukaan - käytännössä niiden sisuksista löytyy siis uudempi firmware. Ei siis auttanut kuin ottaa pidempi kuuntelujakso.
Unboxing
Mainitaan kuitenkin aluksi jännä bugi. Aloitin kytkemällä kuulokkeet USB-C-kaapelilla (mukana tulee sellainen, sekä lisäksi USB-C-3,5 mm plugi -adapteripiuha ja tyylikäs kuljetuskotelo) PC:heni ja laittamalla niihin virran päälle, jolloin Bluetooth-kontaktin etsimisestä ilmoittava valo alkoi vilkkua ja ääni toisteli lausetta “Ready to Connect”. Tätä ei saanut kytkettyä pois edes netistä löytyvällä vinkeillä, vaan päädyin siihen, että yhdistin luurit myös puhelimeeni, jossa B&W:n “Music”-sovellus niitä iloisesti tervehti. Ärsyttävä pieni fiba, mutta kierrettävissä ja toivotaan päivitystä.
Himmensin valot, otin Px7 S2:t pöydälle ja yhdistin ne äänilähteeseen, pistin S2e:t korville toiseen lähteeseen (mutta samaan Spotifyhin) kytkettyinä ja käynnistin kuuloketesti-soittolistani. Alla havaintoja, mutta muistutan vielä siitä, että annoin viime vuoden mallille 4,5 tähteä ja nekin kuulostavat oikein hyviltä: minun makuuni sopivan tasapainoisilta, hienon erottelevilta ja vain lievästi monitorimaisilta. Tein vertailutestit kappaleilla Fleetwood Mac Big Love (Remastered), London Elektricity: Final View From The Rooftops, Sebastien Tellier: Look (Simple Mind), Kemopetrol: Child is My Name, Keeno: Nocturne ja Tove Lo: No One Dies From Love (Jacques Green Remix).
En itse asiassa odottanut kuulevani isoa eroa, sen verran olen viime vuoden malliinkin ollut tyytyväinen, mutta totta se oli: S2e:iden äänenkuva oli kauttaaltaan voimakkaampi, myös basso- ja varsinkin ylä-keskiäänipäässä, silti säilyttäen vähintään yhtä hyvän tarkkuuden ja erottelevuuden. S2:ien äänimaailma on samanhenkinen, mutta vaatii enemmän keskittymistä, kun taas e-malli tuuttaa kaiken heti korville. Joissain kappaleissa tuntui ehkä hieman liikaakin keskiäänikorostusta, mutta sen myötä erotin esimerkiksi Child of my Namesta hiuksenhienoja stereopanorointikikkoja, joita en ollut mielestäni ennen huomannut. Kuunnellut Keeno ja London Elektricity olivat suoranaisia elämyksiä. Lähes millä tahansa äänentoistolla musiikista voi kyllä nauttia, mutta hyvät kaiuttimet/kuulokkeet tai konsertti/klubiympäristö tekevät siitä parhaimmillaan elämyksen.
Toki näiden lisäksi kuuntelin satoja muitakin kappaleita ja pitää toistella samaa kuin viime vuonna (ja Mikko Px8:n kanssa), eli sitä, että mikäli kappaleen miksauksessa/masteroinnissa on mössövikaa, se tuuppaa myös korvakäytäviin asti ja sormi hakeutuu sovelluksen basso/diskantti-säätimille. Tällaisiakin kappaleita tuli kyllä vastaan. Jos vikaa ei ole, hienoja elämyksiä on luvassa.
Plussapuolelle menee myös se, että kuulokkeissa on fyysiset napit toiminnoille, eli kännykkää ei tarvitse jatkuvasti hamuilla. Vieläkään niissä ei ole merkintöjä (mikä on designin kannalta ihan jees), mutta kunhan opettelee, miltä minkin vivun tekstuuri sormen päässä tuntuu, nopeasti ne oppii. Vastamelu on täsmälleen yhtä hyvä kuin viime vuoden mallissa, eli parhaita itse testaamiani (saman hintaluokan vastameluja en ole tosin muita testannut). Pöydälläni puhisevan tietokoneen ne hiljentävät täydellisesti, kuten myös junamatkustuksen ylimääräiset äänet.
Bowers & Wilkisin “Music”-sovelluksen kätevyys tai toimintojen määrä ei vieläkään päätä huimaa ja välillä sillä oli vaikeuksia yhdistää kuulokkeisiin, vaikka puhelimen oma bluetooth-valikko vakuutti, että ne olivat yhteydessä. Silloin tällöin (ehkä noin viitisen kertaa viikon syväkuuntelun aikana) musiikki myös katkesi kuulokkeista, vaikka soitinsovellus näytti edelleen sitä soittavan. Hetken päästä ääni palasi, enkä oikein saanut selville, mistä oli kyse - ehkä vieläkin siitä, että silmälasit päässä kuulokkeet joskus luulevat olevansa pois päästä ja lopettavat toiston, ehkä ei. Ohjelmistossa tuntuu siis olevan vielä muutamia bugeja, mikä on sinänsä harmillista, sillä ohjelmisto on se asia, mikä näissä kuulokkeissa on uutta. Noh, äänenlaadun paraneminen entisestään on kuitenkin se oleellisempi asia ja toivotaan että muut ongelmat vielä katoavat.
On vaikea sanoa, kannattaako S2:sta päivittää e-malliin ison rahan kanssa vain siksi että saisi uudemman firmwaren. En saata uskoa, että B&W päivittäisi vanhan mallin firmwaren samaan versioon, sillä silloinhan kaikki ostaisivat S2:t käytettyinä ja pistäisivät päivityksen latautumaan. Harvalla on myös mahdollista päästä testaamaan näitä kahta rinnakkain ja varmasti monelle molemmat tuottavat 300-400 euron edestä äänielämyksiä. Päivän päätteeksi, kun äänenlaadun parantumisen lisäksi kaikki muukin on jotakuinkin kunnossa (joitain softaongelmia lukuunottamatta), oikea arvosana evolved-versiolle voisi olla 4.6/5..
Bowers & Wilkins Px7 S2e
Hintaluokka: 430 eur
Lisätietoa: Bowers & Wilkins
Lyhyen ensifiilistelyn jälkeen en voinut väittää, että olisin löytänyt kovin paljon eroa S2:n ja S2:eiden välillä - ne näyttivät samalta (premium-tyylikkäiltä), tuntuivat samalta (mukavilta päässä, laadukkailta ja hieman luksukselta) ja mielestäni pikatestillä ilman vertailukohtaa myös aika lailla kuulostivat samalta (oikein hyviltä). Katsotaanpa siis aluksi, mitä eroa niissä on tekniikkalukemien perusteella.
Mjaahas. Mitä se “e” sitten tarkoittaa? Bowers & Wilkinsin mukaan sanaa “evolved”, eli kehittynyt. Oppia kuulemma on otettu vielä kalliimmista Px8-kuulokkeista (Mikon arvio Youtubessa) ja halvemman sisarmallin akustiikkaa on nyt tuunattu sen mukaan - käytännössä niiden sisuksista löytyy siis uudempi firmware. Ei siis auttanut kuin ottaa pidempi kuuntelujakso.
Unboxing
Mainitaan kuitenkin aluksi jännä bugi. Aloitin kytkemällä kuulokkeet USB-C-kaapelilla (mukana tulee sellainen, sekä lisäksi USB-C-3,5 mm plugi -adapteripiuha ja tyylikäs kuljetuskotelo) PC:heni ja laittamalla niihin virran päälle, jolloin Bluetooth-kontaktin etsimisestä ilmoittava valo alkoi vilkkua ja ääni toisteli lausetta “Ready to Connect”. Tätä ei saanut kytkettyä pois edes netistä löytyvällä vinkeillä, vaan päädyin siihen, että yhdistin luurit myös puhelimeeni, jossa B&W:n “Music”-sovellus niitä iloisesti tervehti. Ärsyttävä pieni fiba, mutta kierrettävissä ja toivotaan päivitystä.
Himmensin valot, otin Px7 S2:t pöydälle ja yhdistin ne äänilähteeseen, pistin S2e:t korville toiseen lähteeseen (mutta samaan Spotifyhin) kytkettyinä ja käynnistin kuuloketesti-soittolistani. Alla havaintoja, mutta muistutan vielä siitä, että annoin viime vuoden mallille 4,5 tähteä ja nekin kuulostavat oikein hyviltä: minun makuuni sopivan tasapainoisilta, hienon erottelevilta ja vain lievästi monitorimaisilta. Tein vertailutestit kappaleilla Fleetwood Mac Big Love (Remastered), London Elektricity: Final View From The Rooftops, Sebastien Tellier: Look (Simple Mind), Kemopetrol: Child is My Name, Keeno: Nocturne ja Tove Lo: No One Dies From Love (Jacques Green Remix).
En itse asiassa odottanut kuulevani isoa eroa, sen verran olen viime vuoden malliinkin ollut tyytyväinen, mutta totta se oli: S2e:iden äänenkuva oli kauttaaltaan voimakkaampi, myös basso- ja varsinkin ylä-keskiäänipäässä, silti säilyttäen vähintään yhtä hyvän tarkkuuden ja erottelevuuden. S2:ien äänimaailma on samanhenkinen, mutta vaatii enemmän keskittymistä, kun taas e-malli tuuttaa kaiken heti korville. Joissain kappaleissa tuntui ehkä hieman liikaakin keskiäänikorostusta, mutta sen myötä erotin esimerkiksi Child of my Namesta hiuksenhienoja stereopanorointikikkoja, joita en ollut mielestäni ennen huomannut. Kuunnellut Keeno ja London Elektricity olivat suoranaisia elämyksiä. Lähes millä tahansa äänentoistolla musiikista voi kyllä nauttia, mutta hyvät kaiuttimet/kuulokkeet tai konsertti/klubiympäristö tekevät siitä parhaimmillaan elämyksen.
Toki näiden lisäksi kuuntelin satoja muitakin kappaleita ja pitää toistella samaa kuin viime vuonna (ja Mikko Px8:n kanssa), eli sitä, että mikäli kappaleen miksauksessa/masteroinnissa on mössövikaa, se tuuppaa myös korvakäytäviin asti ja sormi hakeutuu sovelluksen basso/diskantti-säätimille. Tällaisiakin kappaleita tuli kyllä vastaan. Jos vikaa ei ole, hienoja elämyksiä on luvassa.
Plussapuolelle menee myös se, että kuulokkeissa on fyysiset napit toiminnoille, eli kännykkää ei tarvitse jatkuvasti hamuilla. Vieläkään niissä ei ole merkintöjä (mikä on designin kannalta ihan jees), mutta kunhan opettelee, miltä minkin vivun tekstuuri sormen päässä tuntuu, nopeasti ne oppii. Vastamelu on täsmälleen yhtä hyvä kuin viime vuoden mallissa, eli parhaita itse testaamiani (saman hintaluokan vastameluja en ole tosin muita testannut). Pöydälläni puhisevan tietokoneen ne hiljentävät täydellisesti, kuten myös junamatkustuksen ylimääräiset äänet.
Bowers & Wilkisin “Music”-sovelluksen kätevyys tai toimintojen määrä ei vieläkään päätä huimaa ja välillä sillä oli vaikeuksia yhdistää kuulokkeisiin, vaikka puhelimen oma bluetooth-valikko vakuutti, että ne olivat yhteydessä. Silloin tällöin (ehkä noin viitisen kertaa viikon syväkuuntelun aikana) musiikki myös katkesi kuulokkeista, vaikka soitinsovellus näytti edelleen sitä soittavan. Hetken päästä ääni palasi, enkä oikein saanut selville, mistä oli kyse - ehkä vieläkin siitä, että silmälasit päässä kuulokkeet joskus luulevat olevansa pois päästä ja lopettavat toiston, ehkä ei. Ohjelmistossa tuntuu siis olevan vielä muutamia bugeja, mikä on sinänsä harmillista, sillä ohjelmisto on se asia, mikä näissä kuulokkeissa on uutta. Noh, äänenlaadun paraneminen entisestään on kuitenkin se oleellisempi asia ja toivotaan että muut ongelmat vielä katoavat.
On vaikea sanoa, kannattaako S2:sta päivittää e-malliin ison rahan kanssa vain siksi että saisi uudemman firmwaren. En saata uskoa, että B&W päivittäisi vanhan mallin firmwaren samaan versioon, sillä silloinhan kaikki ostaisivat S2:t käytettyinä ja pistäisivät päivityksen latautumaan. Harvalla on myös mahdollista päästä testaamaan näitä kahta rinnakkain ja varmasti monelle molemmat tuottavat 300-400 euron edestä äänielämyksiä. Päivän päätteeksi, kun äänenlaadun parantumisen lisäksi kaikki muukin on jotakuinkin kunnossa (joitain softaongelmia lukuunottamatta), oikea arvosana evolved-versiolle voisi olla 4.6/5..
 |
Bowers & Wilkins Px7 S2e
Hintaluokka: 430 eur
Lisätietoa: Bowers & Wilkins
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti