Disneyn ja Pixarin yhteistuotanto Elemental sijoittuu tuli-, vesi-, ilma- ja maaväen suurkaupunkiin. Kaupungissa räiskyvä tulenlieska Virva (Amber, Leah Lewis) ystävystyy tunteikkaan ja rennon vesielementaali Vellun (Wade, Mamoudou Athie) kanssa, mikä johtaa tämän kyseenalaistamaan tapoja ja uskomuksia heitä ympäröivästä maailmasta.


Osallistuimme haastattelutilaisuuteen, jossa kysymyksiin vastaamassa olivat tuottaja Denise Ream sekä ohjaaja Peter Sohn. Elokuva saapui Suomen elokuvateattereihin viime viikon lopulla.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: Peter ja Denise, mitkä elementit kuvaavat teitä parhaiten?

Denise Ream: Minä valitsisin veden. En tiedä persoonallisuudestani niinkään, mutta pidän uimisesta.

Peter Sohn: Toivoisin olevani tuli. Olen varmasti enemmänkin vesi-ihminen koska olen niin tunteikas, itken mistä tahansa syystä.

Mikä oli monimutkaisin elementti tuoda mukaan animaatioon ja minkä elementin näkeminen animoituna oli teille eniten mieleen?

Peter Sohn: Tähän on helppo vastata, nautinnollisin katsella animoituna on tuli. Virvan herättäminen eloon oli vaikeaa, mutta myös jännittävintä, koska hän on päähenkilömme, joka kantaa myös tarinan taakkaa. Mielestäni kaikista vaikein oli kuitenkin vesi.

Denise Ream: Jep, vesi on aina visuaalisten efektien kannalta vaikea, mutta sekin lisäsi haastetta, että siitä piti saada irti näyttelemistä ja heijastuksia.

Peter Sohn: Lisäksi vesi voi olla minkä tahansa väristä, koska se peilaa kaiken. Tämä aiheutti omat haasteensa valaistessamme sitä.


Oliko Elementtikaupungilla muita esikuvia kuin Venetsia ja Amsterdam? Saitteko vaikutteita tai insipaariota kirjoista, elokuvista tai arkkitehtuurista?

Peter Sohn: Kyllä, näimme arkkitehtuuria ympäri maailman. Katselimme useita satamakaupunkeja sillä ajatuksella, että halusimme ymmärtää, kuinka maa toivottaa mereltä saapuvat ihmiset tervetulleiksi. Toinen mitä etsimme, olivat ikoniset rakennukset, joissa oli kauneutta, romantiikkaa tai jotka olivat erityisen mieleenpainuvia. Käytimme tähän seitsemän vuotta. Tutkimme rakennuksia Brasiliasta, Lähi-Idästä ja joka puolelta. New York oli myös suuri innoittaja.

Mikä oli suurin henkilökohtainen haasteenne elokuvan parissa?

Denise Ream: Siinä kohtaa, kun meidät lähetettiin koteihimme työskentelemään, näin monimutkaisen elokuvan tuottamisesta ja asioiden hoitamisesta etänä tuli todella haastavaa. Minusta tuntui, kuin toinen käteni olisi ollut sidottuna selkäni taakse.

Peter Sohn: Minulle vaikeinta oli rehellisesti sanottuna kummankin vanhempani menehtyminen. En edes tajunnut, kuinka paljon se vaikuttaisi tuotantoon, mutta sen alussa isäni menehtyi ja loppuvaiheessa äitinikin. Kumpikin tapahtumista ravisteli minua, mutta työtä oli vain tehtävä. Heitä kunnioittaakseni laitoin mahdollisimman paljon rakkautta ja työtä tähän elokuvaan, mutta se oli suurin haaste minulle.

Mikä vaikutti päätökseen kääntää stereotyypit päälaelleen ja tehdä nuoren tytön hahmosta luonteeltaan tulinen ja Vellusta taas tunteikas?

Peter Sohn: Se taisi tulla varhaisimmista luonnoksista, perustuen siihen, mitä tulessa voi nähdä hauskoina puolina. Myös minun ja vaimoni persoonallisuustyypit vaikuttivat. Hän on puoliksi italialainen ja minä olen korealainen. En yritä sanoa, että italialaiset ovat tulta, mutta vaimoni on hyvin intohimoinen eri asioista ja minä olen paljon tyynempi. Siitä kaikki lähti. Sen jälkeen kuvioon tulivat isyys ja tyttären kasvattaminen, minun ja vanhempieni välisen suhteen ymmärtäminen ja tuo kaikki vaikutti päätökseen.


Jos puhumme vähän elokuvan poliittisesta puolesta, eli hahmojen seurustelusta oman elementtinsä ulkopuolella: onko tällaisen tarinan kertominen animaation keinoin helpompaa?

Peter Sohn: Mikään ei ollut ensinnäkään helppoa tämän elokuvan kohdalla, teemat olivat myös hyvin henkilökohtaisia. Omat kokemukseni New Yorkissa varttumisesta ja minun ja vanhempieni kohtaama muukalaisviha olivat enemmän henkilökohtaisia kuin poliittisia asioita. Ne ovat minulle edelleen vaikeita ja yritän löytää tapoja puhua omille lapsilleni niistä. Se on osa pimeämpää puolta, mutta tämän elokuvan idea on olla hyvin toiveikas. Elokuva on värikäs ja siinä on paljon erilaisia yhteisöjä. Mutta se oli osa koko hauskuutta, kuinka näistä yhteistöistä voi välittömästi nähdä että jotkut niistä ovat toivoa täynnä ja siksi esikuvallisia. Halusin antaa ensisijaisesti toivoa.

Täsmällisempi kysymys eräästä tuotannon osa-alueesta: millainen elokuvan valaisun suunnittelu oli?

Peter Sohn: Se oli hienoa. En usko että kukaan toinen kuvaaja kuin Jean-Claude Kalache olisi pystynyt tekemään tätä elokuvaa. Tämä elokuva on valtava, mutta he tekivät sen pienellä valaisijoiden tiimillä. Siinä oli 26 henkeä, siinä missä keskimäärin tarvittaisiin 50 tai 60 valaisijaa. He tarttuivat kaikkiin haasteisiin sellaisella optimismilla, joka innosti muitakin. Se oli tarttuvaa. Vellun valaiseminen oli vaikeaa, sillä hän näytti niin erilaiselta auringonlaskussa tai vaikkapa kellarissa. He tekivät hienoa työtä. Pelkästään tämä hahmo olisi ollut jo kyllin haastava, mutta meillä oli myös välkehtivä tulihahmo Virva, johon ei lankea ollenkaan varjoja. Keksimme tätä varten useita uusia työkaluja ja taustojen tyylejä täytyi myös yhtenäistää hahmojen vuoksi.

Denise Ream: Näin on. Valaisijat olivat häikäiseviä ja ylittivät odotukset, jotkut kohtauksista saivat suorastaan uutta pontta heidän taiteellisuudestaan.


Toimittaja, käännös: Anne Kukkura
Kuvat © 2023 Disney/Pixar