V2.fi pääsi mukaan, kun Hollywoodissa haastateltiin Indiana Jones and the Dial of Destiny -elokuvan näyttelijöitä ja ohjaaja-käsikirjoittaja James Mangoldia. Valitettavasti journalismin jumalat eivät suosineet, eikä ennakkoon lähettämiämme kysymyksiä Harrison Fordilta kysytty, mutta alla parhaita paloja tilaisuudesta. Edellä mainittujen lisäksi vastailemassa olivat Phoebe Waller-Bridge sekä Mads Mikkelsen.



Millaista sinulle oli ohjaajalla ottaa vastuu tällaisesta valtavasta, pitkään suosiossa olleesta elokuvasarjasta?

James: Jännittävää, inspiroivaa. Toki yksi kiehtovimmista asioista olivat ne ihmiset, joiden kanssa sain työskennellä. Kasvoin ihaillen näitä elokuvia, Harrisonia, Steveniä (Spielberg), Kathya (Kennedy), George Lucasia, John Williamsia. Nämä ihmiset muovasivat rakkauttani elokuvien tekemiseen. Tämä mahdollisuus oli upea ja siitä tuli yksi elämäni parhaista kokemuksista.

Mitkä ovat mielestänne hahmojenne vahvuudet ja heikkoudet - mikä tekee niistä kiinnostavia?

Harrison: Indiana Jonesilla on monia vahvuuksia ja niitä on esiteltyä neljän elokuvan verran. Nyt ollaan hänen elämänsä uudessa vaiheessa, 15 vuoden poissaolon jälkeen. Hän on vanhentunut, hän on eläköitymässä työstä, josta hän ei oikein välittänyt. Emme ole nähneet häntä näin aallonpohjassa aiemmin. Draaman kannalta se toimii hyvin, koska samalla tapaamme Phoeben, joka pistää juonen liikkeelle. Joten ehkä Indyn heikkous on ajan hampaan nakertaminen.

Entäs Phoebe?

Phoebe: Helenan äly on iso vahvuus. Hän pärjää itsekseen ja hänellä on mielikuvista, sekä hyvä huumorintaju. Hänen heikkoutensa on myös hänen vahvuutensa - se, ettei hän mieti liikaa ennen seikkailuun loikkaamista ja hänen pelottomuutensa voidaan nähdä myös rämäpäisyytenä. Vaikka rakastan sitä puolta hahmossa, se saa hänet usein pulaan, eikä hän oikein osaa pyytää apua.

Mads?

Mads: Hahmollani ei ole heikkouksia.

James: Hän on natsi.

Mads: Ai niin, se. Tuppaan unohtamaan. Hänen intohimonsa on hänen vahvuutensa ja heikkoutensa. Hänen intohimonsa työtänsä, matematiikkaa, tieteitä, parempaa tulevaisuutta kohtaan on hänen voimansa ja sitten taas hänen intohimonsa natsipuoluetta ja kolmatta valtakuntaa kohtaan koituu hänen tuhokseen. Natsius on heikkous jo sinänsä.



Mikä sai sinut viidentoista vuoden jälkeen palaamaan tohtori Jonesin rooliin?

Harrison: Noh, halusin aina, että tarina saataisiin päätökseensä niin, että Indiana olisi elämänsä ehtoopuolella. Meillä oli hyvä käsikirjoitus, jonka James muiden käsikirjoittajien kanssa teki, ja innostuin. Jatkolle ei ollut siis mitään esteitä ja tartuin siihen innolla.

Miten varmistat, ettei kaikista näyttelemistäsi pahiksista tule liian samanlaisia - että jokainen on muistettava ja erilainen?

Mads: Se ei ole pelkästään minusta kiinni, vaan myös tarinasta, käsikirjoituksesta. Hahmo on kirjoitettuna paperille, joten on ohjaajan, minun ja kanssanäytttelijöiden homma löytää sen määrittelevät piirteet. Tämä hahmo on ensimmäinen natsini ja siinä on vissi ero. Koitan löytää aina jonkin piirteen, joka inhimillistää pahiksen. Jos en voi samaistua siihen, mistä he unelmoivat, korvaan sen jollain, mistä minä voin unelmoida, koska hahmolla on intohimoa. Se sitten toivottavasti sulautuu tarinaan.

Mikä oli suurin haaste tätä elokuvaa tehtäessä?

James: Tietenkin on paljon järjestämistä, stuntteja, ampumista, kuvauspaikkoja, materiaalin yhteen sovittamista tai vaikkapa saada eri kuvauspaikat näyttämään samalta - se vaatii hyvän tiimin, paljon suunnittelua ja paljon työtä. Mutta suurin haaste - ja työni keskeinen asia - on varmistaa, että elokuvalla on sydäntä, jotta nämä näyttelijät pystyvät tuomaan inhimillisyyttä jättimäiseen projektiin. Isoissakin elokuvissa pitää olla inhimillisyyttä - ei saisi olla maailmaa, jossa on “elokuvia, joissa ihmisillä on ongelmia ja käydään läpi ihmisyyden tunneskaala” sekä “elokuvia, jossa vain hölmöillään ja tuhlataan rahaa erikoistehoistesiin”. Pitäisi tähdätä siihen, että “voimmeko tehdä molemmat?”. Ja sitä ei voi tehdä tietokoneella, vaan sen täytyy tapahtua orgaanisesti kokeilemalla asioita näiden ihmisten kanssa, tanssahtelemalla käsikirjoituksen yksityiskohtien ympärillä.

Olet jättänyt isoja jäähyväisiä viime vuosina - Han Solo, Deckard, nyt Indy. Mikä tekee jäähyväiset tämän hahmon kanssa erilaisiksi noista muista?

Harrison: Enpä voi sanoa, että osaisin vastata tuohon kysymykseen. Tämä on erillinen elämys, en laita sitä samaan kategoriaan muiden elokuvien kanssa… Nyt en edes muista, mikä kysymys oli… Vastaus on siis varmaankin “ei”? Se tuntuu erilaiselta, mutta se tuntuu hyvältä, koska olemme tehneet hyvän elokuvan yleisöä ajatellen. Olemme pyrkineet tekemään tarinan, joka tuo tämän hahmon takaisin katsojien elämään merkityksellisellä tavalla. Se on hieno hyvästely.



Kuinka suhtauduit siihen tasapainotteluun, että elokuva toimii sekä vanhoille faneille että aivan uudelle sukupolvelle?

James: Sitä vain koittaa tehdä hyvän elokuvan. On aina vaikea vastata kysymyksiin, jotka ovat periaatteessa markkinointikysymyksiä naamioituina luoviksi kysymyksiksi. Minä en pysty siihen, en ajattele elokuvaa tehdessäni, että mitä markkinasegmenttiä tässä nyt yritetään miellyttää. Ehkä olen tässä yksin, mutta minusta pitää vain tehdä jotain toimivaa. Ensin pitää saada auto toimimaan ja sitten voi miettiä, onko se joidenkin mielestä ruma vai ei, mutta ensiksi se pitää saada liikkeelle.

James: Tietenkin on haastavaa, kun ihmisillä on muistoja niistä vanhoista, mahtavista elokuvista ja näistä hahmoista sekä niiden leffojen perinnöstä. Ja sitten pitäisi vielä tehdä jotain aivan uutta. Jos vastaan vähän luovemmasta vinkkelistä, eli kuinka kunnioitan sitä, mitä on tehty sekä kehitän mukaan jotain, mitä ei ole ennen tehty, oli luova haaste, johon vastaus on elokuvan juoni. Näihin kaikkiin asioihin pitää vastata miettimättä niitä joinain poliittisina markkinointijuonina ihmisten saamiseksi elokuvateattereihin. Vastata kysymyksiin “Mikä on Indyn tarina tässä elokuvassa? Missä hän on, onko se mielenkiintoista? Kuka on Helena Shaw? Miten se on mielenkiintoista?”. Joten vastaus melkein kaikkiin kysymyksiin elokuvista on “hahmot ja tarina” ja ne ovat ainakin varmasti vastaus tähän kysymykseen.

Kun mietit näitä vuosia, joina olet näytellyt Indyä, mitä tämä hahmo on merkinnyt sinulla ja oletko oppinut Indyltä jotain?

Harrison: Tämä on tarinankertojien palveluammatti. Ohjaaja on pääkertoja, minä olen apulaiskertoja. 40 vuoden aikana olen oppinut tuntemaan tämän hahmon, mutta olen oppinut hieman enemmän myös työstäni. Aivan vähän. Hahmo merkitsee minulle sen, mitä se merkitsee yleisölle, koska se on se palvelus ja sopimus meidän välillämme. Minun vastuullani on tehdä parhaani siinä tarinassa, jonka haluamme kertoa.

Harrison: Ja kun se otetaan vastaan sillä lämmöllä ja anteliaisuudella, jolla Indiana Jones on otettu vastaan näiden vuosien aikana, se on minulle yhtä lämmintä ja anteliasta ja otan sen henkilökohtaisesti. Se on minulle hyvin tärkeää, että ihmiset pitävät siitä, mitä olemme tehneet ja toivon, että he arvostavat tätä viimeisintäkin.

Käännös, toimittaja: Manu Pärssinen
Kuvat: © Lucasfilm Ltd. & TM.