V2.fi sai mahdollisuuden osallistua The Boogeyman -elokuvan lehdistötilaisuuteen. Stephen Kingin vuonna 1973 kirjoittamaan kertomukseen perustuva kauhuelokuva kertoo karmivan mörön ilmestymisestä juuri traagisesti äitinsä menettäneiden kahden sisaruksen ja heidän isänsä elämään.


Tilaisuuteen osallistuivat ohjaaja Rob Savage, tuottajat Dan Levine ja Dan Cohen sekä näyttelijät Vivien Lyra Blair (Sawyer Harper), Sophie Thatcher (Sadie Harper), David Dastmalchian (Lester Billings) ja Chris Messina (Will Harper). Elokuva on nähtävissä elokuvateattereissa tällä hetkellä.

Ensimmäinen kysymys on Robille. Kaikilla on varmasti jonkinlainen näkemys siitä, millainen Boogeyman tai mörkö oikein on. Miten teit omasta möröstäsi erityisen?

Rob Savage: Ihan päällimmäisenä mielessäni oli se, etten halunnut elokuvista lähtevän yleisön ajattelevan, ettei mörkö ollut tarpeeksi pelottava. Koska mörköä vastaan taistellaan lopuksi, se täytyi myös näyttää. Alkuperäistä tekstiä mukaillen meidän täytyi tehdä möröstä hahmo, joka jätti tilaa jokaisen omalle tulkinnalle otuksesta. Aluksi näemme sen vilahduksena varjoissa ja pimeydestä tuijottavina silminä. Meidän täytyi kehittää sille muoto, jolla se tavallaan kielii sisältävänsä ulottuvuuksia, joita emme voi edes nähdä. Toivottavasti tiimimme aikaansaama, kammottava lopputulos aiheuttaa uusiakin painajaisia.

Dan ja Dan, The Boogeymanin ikäraja on 13 vuotta, mutta jotkut sen kauhuista tuntuivat lähes korkeamman ikärajan arvoisilta. Miksi päätitte tähdätä alhaisempaan ikärajaan ja kuinka pysyttelitte sen sallimissa rajoissa?

Dan Levine: Se onkin mielenkiintoista. Ajattelimme elokuvaa aina siltä kantilta, että sen ikäraja olisi 17, vaikka tiesimmekin rajoitukseksi tulevan 13. Koettelimme kyllä rajoja ja arvelimme, että sanomista voisi tulla, mutta onneksi emme saaneet sisällöstä huomautusta.

Dan Cohen: Jotkut klassisistakin kauhuelokuvista ovat oikeastaan 13 vuoden ikärajalla varustettuja, vaikka ne ovatkin kauhistuttavia. Mekin ylsimme siihen saavutukseen. Se kertoo siitä, että onnistuimme tekemään tarinasta samaistuttavan ja pelottavan ja onnistuimme vieläpä saamaan sen järjestelmän lävitse (naurua).

Chris, olet kokenut näyttelijä. Tekivätkö nuoremmat kollegasi Sophie ja Vivien kuvauksissa mitään sellaista, mitä sinä et olisi uskaltanut urasi alussa tehdä?

Chris Messina: Kaikki, mitä he tekivät, oli sellaista. He olivat todella loistavia ja menin kotiin joka ilta epäillen omia kykyjäni. He olivat turhauttavan hyviä (Sophie nauraa). Meillä oli myös noin kaksiviikkoiset harjoitukset, joiden aikana kävimme akvaariolla, keilaamassa ja syömässä ja se lähensi meitä kovasti. Meistä tuli kuin perhe.



Mitä prioriteetteja sinulla oli roolihahmosi rakentamisessa, Sophie?

Sophie Thatcher: Kauhuelokuvassa mielestäni on tärkeää rakentaa empatiaa hahmoa kohtaan, sillä ilman sitä tuntuu sitä, ettei hahmo ansaitse hyvää tai ole tarpeeksi kiinnostava seurata. Hahmoni Sadie on surussaan etäinen ja hänen suhteensa isäänsä on kireä ja vaikea. Lisäksi hänen on huolehdittava pikkusiskostaan, joten häneen kohdistuu empatiaa elokuvassa jo varhain.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia Sawyerilla on mörköä vastaan, Vivien?

Vivien Lyra Blair: Sawyer on mielestäni hyvin monimutkainen hahmo, sillä elokuvan alussa hän on pimeää pelkäävä pieni tyttö. Hänen hahmonsa kasvaa vaikeiden kokemusten kautta, joita kukaan ei usko. Yritän nyt varoa paljastamasta liikaa, mutta mielestäni lopputaistelussa Sawyerista tulee sankarillinen, rohkea ja vahva hahmo. Kehityskaari on todella hieno ja hän on yksi suosikkiroolihahmoistani.

Tiedämme miten haastavaa on tuoda Stephen Kingin materiaalia valkokankaalle niin, että pitkäaikaiset fanit ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Paljon tästä nojaa terapiakohtaukseen, jossa esiinnyt, David. Halusitko jotenkin muistaa alkuperäistä teosta tai tehdä jotain sellaista, joka toimii erityisesti tässä tarinassa?


David Dastmalchian: Paine oli valtavan suuri tuodessani eloon hahmoa kuninkaan kynästä. Lesterin hahmo on myös kokenut kovia niin erityisellä tavalla, että rohkeuden kerääminen näyttelysuoritukseen oli itsessään jo haaste. En aluksi uskonut, että minulla olisi kapasiteettia esittää Lesteriä sillä tavoin, että se olisi Robin ohjaustyön veroista. Dan, jonka kanssa olemme olleet ystäviä jo kauan, rohkaisi minua tapaamaan Robia ja hän taas opasti minua loistavasti ilmaisussani. Chrisin kanssa meillä oli heti voimakas energia keskenämme.

Minkälaista viestintä oli Stephen Kingin kanssa, kun tiesitte haluavanne tehdä The Boogeymanista elokuva-adaptaation?

Dan Cohen: Suurin osa viestinnästä tapahtui manageri Rand Holstonin kautta, mutta saimme palautetta niin nopeasti, että se löi ällikällä.

Dan Levine: Kuten tunnin sisään.

Dan Cohen: Jep, joskus jopa 10 minuutissa, enkä mitenkään ehtinyt itse vastata niin nopeasti Kingille. Kun roolitimme tätä joukkoa, saimme huolella edelleenlähetetyt viestit mutta se muuttui, kun hän näki elokuvan. Sen jälkeen hän lähetti suoraan meillekin sähköposteja, kuten Robillekin. Heistä tulikin ystävät ja sillä oli merkitystä uskoakseni senkin kannalta, että elokuva tuli teatterilevitykseen. Sen ei ollut alun perin tarkoitus päätyä teattereihin.

Dan Levine: King lähetti sähköpostia ja sanoi että on sääli, ettei elokuva tule teattereihin, sillä hän niin pitää siitä. Tästä lähtivät käyntiin keskustelut studion kanssa, joka myös piti leffasta ja saimme sen myös valkokankaille.

Käännös, toimittaja: Anne Kukkura
Kuvat: © 2023 20th Century Studios