Yhdysvallat on lähettänyt Ukrainan avuksi kymmenien miljardien dollarien edestä kamaa kuten Sean Pennin Oscarin. Osaatko veikata, miksi Aku Hirviniemen Tuntematonta sotilasta vähemmän persoonallinen Netflix-leffa Länsirintamalta ei mitään uutta tempaisi 9 ehdokkuutta? Ehkä ne tahdottiin antaa Kalush Orchestran Euroviisu-esitykselle, mutta säännöistä on jo joustettu suoratoiston hyväksi, joten oli aikaista.

Kunnioitettavasti Länsirintaman tekijöitä inspiroi äärioikeiston nousu nykyaikana. Vanha romaani ja ensimmäinen filmatisointi eivät onnistuneet varoittamaan Hitleristä, mutta jos nyt: rivisotilaan seuraamisen ohella leffa keksii näyttää, kuinka äärioikeistoa raivostuttaneesta häpeärauhasta neuvotellaan kiehtovasti kuin huomisen aamupalasta.

Sattumalta Venäjäkin loi uuden länsirintaman, joten leffan täytyy olla moderni klassikko. Katso sitä 5 minuuttia. Jo varhaisille postikorttimaisemille voi helposti heittää kaikki tekniset palkinnot nykylogiikalla, jonka mukaan sata vuotta evoluutiota on tarpeeksi elokuvataiteelle. Oman logiikkani mukaan uusilla ja vanhoilla silmälaseillasi on enemmän eroa kuin nykyleffoilla ja tv-sarjoilla, joten vain kahden teoksen teknistä puolta juhlin. Top Gun: Maverick tekee kaikkensa näyttääkseen, että vanhentuneilla ideoilla kuten fyysisellä todellisuudella voi tehdä uutta, Avatar: The Way of Waterin ollessa ainoa moderni elokuva... parhaillaan. Kumpikaan ei ole ehdolla kuvauksesta, vaikka Avatar 1 voitti.


Gaalan järjestäjät itseasiassa pyrkivät vähentämään politiikkaa. Ukrainan presidentti Zelenskyi ei pääse ääneen toisin kuin muissa kemuissa. Sisäpiirijuorun mukaan syy siihen nimenomaiseen päätökseen on se, ettei Oscar-gaala tahdo antaa sitä vaikutelmaa, että valkoihoisten kriisi on tärkeämpi kuin muut kriisit. Vaikka ymmärrän perimmäiset ideat, pärskähdin ääneen, koska tuo kuulostaa 100% 2000-luvun Oscar-logiikalta. Jos Zelenskyi saisi puhua nyt, ensi vuodelle pitäisi löytää bunkkerissa panikoiva tumma presidentti, eikä se ole varmaa, onko Pekka Haavisto tai Sanna Marin presidentti 2025, kun on seksuaalivähemmistön tai naisen vuoro valittaa invaasiosta.

Slava Ukraini. Pennin inspiroimana lähetin maahan Prinsessan ja sammakon blu-ray-levyn, jonka takakannen mukaan MINÄ myönsin sille 4,5 tähteä.




Roastaan nyt Michelle Yeohin kaikella rakkaudella. Jos hänet palkitaan naispääosasta, hänen on hyvä jäädä eläkkeelle, koska hän on valmiiksi - viimeisen 25 vuoden aikana - hyväksynyt kaikki mahdolliset palkintoroolit, joissa alansa arvostetuin kyky käy kääntymässä lihavan shekin vuoksi tietämättä mitä viikonpäivää eletään. Hän on virallisesti ainoa 30-60-vuotias naisninja Hollywoodissa. Hänellä on 2 Marvel-roolia samassa jatkumossa, koska Marvelkin myhäilee legendan nappaamiselle, vaikkei siitä muistijälkeä jäänyt, että hänet palkattiin jo.

Jätin klikkaamatta artikkelia, jonka mukaan Yeoh ei traagisesti saanut töitä Hollywoodista 5 minuutin sisällä sen jälkeen, kun hän päti James Bondissa 1997. Muistan kuinka alan lehdet mainostivat häntä ainutlaatuisena Bond-tyttönä, joka on yhtä kova kuin Bond, mihin uskoin. Jo ennen sitä Yeoh oli ikoni Aasiassa, joka on mantere, mutta ehkä Oscar viimein häntä lohduttaa.

Toisin sanoen: moni ei tiedä, mitä uutta Yeohilla pitäisi tehdä, mutta loistava Everything Everywhere All at Once tietää, mikä lämmittää mieltä. Myös se, että syrjityn viiteryhmän paras poloinen saa tilaisuuden, on ilahduttavaa, kunhan puheenaihe on Yeohin vastanäyttelijä Ke Huy Quan, joka on sympaattinen ja hauska aivan kuten lapsena Tuomion temppelissä ja Arkajaloissa. Hänen ensimmäinen palkintonsa on sivurooli Marvelin Loki-sarjasta, ja toivottavasti lisää seuraa.


Oikeasti toivon pitkää uraa Yeohille, mutten näe, miten Oscar voisi "korjata" kurssin. Itseään vähintään 15 kiloa tuhdimpaa miestä The Whalessa näyttelevän Lihavan Brendan Fraserin paluu sen sijaan vaikuttaisi historialliselta helposti, jos Fraser ansaitun voiton jälkeen pudottaisi 10 kiloa ja tähdittäisi vielä yhtä simppeliä Muumiota tai vastinetta, joista hänet muistetaan. Lihaksia ja tupeeta ei tarvita.



Pandemian jälkeen alalla pyyhkii niin kehnosti, että vielä Way of Waterin varhaisten numeroiden jälkeen se piti selittää, mikseivät teatterit lyö lappua luukulle. "Moni fani odottaa vielä nähdäkseen tällaisen spektaakkelin parhailta paikoilta", kuten onnellisesti taisi käydä.

Gaala -23 siunaa hitit paremmin kuin viime vuosina. Kriitikot ja kuolevaiset ovat samaa mieltä useista ehdokkaista, Everything Everywheren ollessa sekä ennakkosuosikki että kulttikamaa tosinörtille. Historiallisesti kaikki ehdokkaat kannattaa katsoa yleissivistyksen ja keskimääräisen viihdearvon vuoksi, mutta farssimaisina vuosina olen tavoitteesta jo tinkinyt.

Taidetumputus Elvis on laadukas ja Tár on katselulistallani, koska aiheena on musiikki. Itseriittoisiin leffa-leffoihin olen niin kyllästynyt, että katson Steven Spielbergin The Fabelmansin vähemmän todennäköisesti, jos se voittaa, koska hykerrellen suunnittelen rakentavani koko identiteettini sille stuntille. Vielä syksyllä olin menossa teatteriin uskoen, että monipuolisen Spielbergin jos jonkun pitää tumputtaa viimeisiä vedellessään, mutta sitten koin tumputusta ja tumputusta ja Clerks III saattoi olla viimeinen pisara. Yhtä kaikki: ehdokkuuksia tumputus ja muu saivat tasapuolisesti.


Merkittävin gaalan hylkimä suosikkini on The Woman King. Mustista naissotureista kertova teos missasi vuodet, joina koko Hollywood itki mustien tai naisten kohtelulle. Länsirintaman ajankohtaisuus, Everything Everywheren aasialaisuus ja Black Panther: Wakanda Foreverissä asiallisesti mylvivä "naiskunkku" Angela Bassett varmasti söivät ääniä. Woman Kingin jääminen pois parantaa mm. Elviksen mahdollisuutta voittaa kuvauksesta, koska nainen saattaa voittaa ensimmäistä kertaa koskaan tajuutko. Woman Kingin ohjasi, kirjoitti, kuvasi ja editoi nainen, mutta: väärä vuosi.

Sen ymmärrän, jos katsoja (banaalina pulliaisena) ei pääse tiettyjen epämääräisyyksien yli. "Woman King" & tyttelit vastustavat orjuutta, mutta heidän puolustamansa maa tukee sitä. Eksoottisen aiheen viihteellistävä leffa harrastaa ajatusakrobatiaa, jättäen vastuuta katsojallekin. On helpompaa ymmärtää Länsirintaman tärkeä sodanvastainen sanoma, nääs kun sotaa harvemmin juhlitaan. On helpompaa siunata Triangle of Sadnessin yhteiskuntaluokkien epätasa-arvoon kohdistuva viiltävä satiiri, koska töykeät pohatat yrjöävät hassusti. Jos Triangle ei voita käsikirjoituksella, niin voi pahus: olisi kannattanut työntää aidon Hjalliksen pää pönttöön.

Ehdokkuudet menivät 80% kohdilleen, koska alalla ei tapahdu paljoa. Kolmannesta Länsirintamasta ja kolmannesta Tuntemattomasta muistan kirkkaimmin sen, että toisessa on Hirviniemi: en muista ketä tai miten hän näyttelee, mikä vastaa useimpien modernien mestariteosten kohtaloa. Ehdottaisin kaikkien ihmishahmojen kieltämistä ja pakollista HFR 3D:tä harvemmin, jos Everything Everywherejä, Maverickeja ja Woman Kingejä olisi pari enemmän per vuosi. Gaalan tarpeisiin jännitystä on sopivasti.




Everything Everywhere All at Once: 11 ehdokkuutta, 4,5 tähteä (arvostelu)

The Banshees of Inisherin: 9 ehdokkuutta (katselulistalla)
Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues): 9 ehdokkuutta, 3 tähteä (arvostelu)

Elvis: 8 ehdokkuutta, 4 tähteä (arvostelu)

The Fabelmans: 7 ehdokkuutta (katsomiskelvoton?)

Tár: 6 ehdokkuutta (katselulistalla)
Top Gun: Maverick: 6 ehdokkuutta, 4 tähteä (arvostelu)

Black Panther: Wakanda Forever: 5 ehdokkuutta, 3 tähteä (arvostelu)

Avatar: The Way of Water: 4 ehdokkuutta, 5 tähteä (arvostelu)

Babylon: 3 ehdokkuutta (katsomiskelvoton)
The Batman: 3 ehdokkuutta, 3,5 tähteä (arvostelu)
Triangle of Sadness: 3 ehdokkuutta, 3,5 tähteä (arvostelu)
The Whale: 3 ehdokkuutta, 4 tähteä (arvostelu)

Living: 2 ehdokkuutta (katselulistalla)
Women Talking: 2 ehdokkuutta (katselulistalla)

Guillermo del Toron Pinokkio (Guillermo del Toro's Pinocchio): 1 ehdokkuus, 3 tähteä (arvostelu)

The Woman King: 0 ehdokkuutta, 4 tähteä (arvostelu)