Riippumatta siitä oliko Dark-sarjassa järkeä, se oli kiitettävän yritteliäs kertomus aikamatkustuksen paradokseista. Samojen tekijöiden uutuus sijoittuu laivaan. Jo alku ilmoittaa toisen paatin kadonneen ja viittaa aivojen toimintaan, uniin ja mielisairaalaan. Jos 5. kaudella paljastuu, että matkustajat ovat psykoosissa ja laiva on Estonia, joka ulottuvuusportista johtuen on se jäävuori, joka upotti Titanicin, palaa valittamaan spoilerista.

Päähenkilö ei ole järin persoonallinen ns. kasvomuistini mukaan, mutta hän on väkisin kiinnostava, sillä kaikki kytkeytyy häneen. Hän on väheksytty naispuolinen tohtori vuonna 1899. Aivoja hän on tutkinut ja hänen omiensa toiminta on kyseenalaista. Hän on matkalla Euroopasta Yhdysvaltoihin kuullakseen kadonneesta laivasta jotakin, mikä liittyy hänen pantattuun perhehistoriaansa. Hän punkkaa pohattojen puolella, mutta on valmis auttamaan köyhiä ja koleaa kapteenia, joten joka juntilla ja snobilla on syy puhutella häntä. Lisää katsoisi jo tältä pohjalta.

Toinen laiva ehtii löytyä, eikä aikaa hukattu: vaikkei useimmista hahmoista ole selkeää sanottavaa vielä, tulee vakuutetuksi, että salaisuuksia hautovilla hepuilla on kärkeviä ajatuksia joko pääjuonesta tai siitä, kuinka ahdistavaa oman matkan lykkääntyminen on.

Aavelaivan kohtalo ja pari uutta hyypiötä ovat virallinen koukku lopussa. Lupaavampaa on se, että esitetyn voisi venyttää kahteen tai jopa kolmeen jaksoon, jos sarjan ainoa tavoite olisi jatkua, mihin syyllistyneelle Lostille puin nyrkkiä vielä kiikkutuolissakin.

Muista bongata kolmiot (ennen kuin Bermudasta löytyy pyramidi?) ja analysoi mytologisia ulottuvuuksia, kun Kerberoksen (laiva) kirput tutkivat väsähtänyttä Prometheusta (aavelaiva). Jakso vakuuttaa, että sönkötettävää riittää.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix