W.A.S.P. Turun Down By The Laituri-festivaalilla 29.7.08.

Heavy-legenda W.A.S.P. on kiertänyt viime vuoden puolelta lähtien maailmaa The Crimson Idol -kiertueen merkeissä. Osalla keikoista bändi on veivannut kokonaan läpi vuonna 1992 julkaistun konseptialbumin The Crimson Idol ja sokerina pohjalla muutamat kasarihitit. Turun Down By The Laiturin avannut keikka oli "helpompaa" materiaalia, sillä Blackie Lawlessin johtama orkesteri esitti läpileikkauksen tuotantonsa helmistä. Varsinkin vanhemmat kasari-heavyn timantit laulattivat yleisöä kympillä. Tuttu ikihitti I Wanna Be Somebody onkin keikkatilanteessa jo vuosia jätetty kertosäkeen osalta yleisön lauluvastuulle. W.A.S.P. tarjosi perusvarman keikkahetken, kellontarkasti ja vahvalla rutiinilla.



Tiistainen ilta Turun DBTL-festarilla oli pelkästään W.A.S.P:n varassa, ennakkostartti oli pelkkä yhden bändin show. Viime vuonna vastaavassa tilanteessa kuultiin Sepulturaa. Nostalgia puree parhaiten, niin Sepulturan kuin W.A.S.P:n kohdalla. Keikka alkoi kuitenkin 40 minuuttia myöhässä, kuumassa teltassa happi alkoi käydä jo vähiin. Tasan 20.40 introna käytetty Doors-hitti The End herätti yleisön ja On Your Knees aloitti keikan varmasti ja kovalla ryminällä. Bändi veti reippaalla otteella biisejä putkeen, Inside The Electric Circus ja Hate To Love Me kuultiin ilman välijutustelua. Bassovoittoinen tukeva soundi vaikutti pätevältä ja ahkera kiertäminen on hionut soitosta ongelmakohdat. Rumpuosaston dominointi aiheutti lievän miinuksen. Vuoden 1984 debyyttikiekon tyrmäävä L.O.V.E. Machine oli kaiken kansan muistissa ja perään soitettu Wild Child nosti tunnelman hurmoslukuihin. Take Me Up hidasti hieman yleisön nousevaa W.A.S.P.-kuumetta. Last Command-albumin Widowmaker on keikkatilanteessa vähemmän kuultu viisu, Sleeping (In The Fire) puristi puolislovarina kunnon fiilistelyhetken. The Crimson Idol -kiekon Arena Of Pleasuren aikana Blackie pääsi vessatauolle reilun skebasoolon aikana - muuten biisi sai tukevan käsittelyn.



Kansa odotti kuitenkin tuttuja viisuja. W.A.S.P. annosteli viisaasti klassikko-osastoa ja tuoreempaa materiaalia - yleisöä ei päästetty kylmenemään. The Headless Children -huudatuksen jälkeen koettiin illan virallinen karaoke-hetki, nimittäin I Wanna Be Somebody. Viisu on bändin Paranoid - pakko soittaa joka keikalla. Blackie jakoi yleisön kahteen leiriin ja sitten laulettiin kilpaa ja yhdessä ja kaikki kovaan ääneen. DBTL-yleisö jaksoi innostua, vaikka Blackie on jättänyt kyseisen biisin kertosäkeen laulamisen muiden vastuulle jo vuosien ajan. Onhan mies esittänyt kyseisen hittirykäisyn arviolta 1567 kertaa...mutta yleisö jaksoi veivata " aiiii waaannnaaaa beeeee sooombooodyyyy soooooooooon". Kyllä kansa tietää.



Tunnin soittamisen jälkeen soittimet narikkaan ja valot seis, bändi jätti yleisön viideksi minuutiksi elämöimään ja huutamaan bändin nimeä. Ensimmäinen encore pärähti käyntiin moottorisahan värittämänä - ja sehän kiihotti kansaa. Chainsaw Charlie (Murders In The New Morgue) kesti melkein 8 minuuttia, seuraavana vielä Dominator-albumin Heaven's Hung In Black. Illan päättänyt klassikko-osaston turbovahvistus Blind In Texas ei jättänyt aihetta mutinoille. W.A.S.P tarjosi hittejä ja perusvarmaa heavy-rokkia - tosin kellontarkasti ja ankaralla rutiinilla. Biisilista oli työstetty kuitenkin ajatuksella, turhia hetkiä pyrittiin välttämään. Toisaalta The Crimson Idol -show olisi vaikuttanut myös hyvältä vaihtoehdolta. Muutaman kerran bändin nähneenä allekirjoittanut ei kokenut suuria tunteen liikutuksia mutta toisaalta Blackien peruskunto on sillä tasolla, että homma toimii tuomiopäivään asti. Yleisö ei odota W.A.S.P:n esittävän tukevaa nippua uusia viisuja, vanhoilla mennään ja ne muistetaan.