Ensifiilistelyssä Turmion Kätilöiden uutuusveto Isä Meidän - 'Poikkeuksellisen synkkää ja häiritsevää kamaa'
Kotimainen metalliyhtye Turmion Kätilöt on jättänyt tanssilattioiden väriloiston ja diskopallojen kimalluksen taakseen. Viimeisimmällä "Global Warning" -albumilla käynnistynyt paluu alkuvuosien raskaampaan industrial metal -mättöön ottaa uuden harppauksen eteenpäin Isä meidän -sinkkuvedon myötä. Ja hommahan toimii!
Turmion Kätilöihin on aina liittynyt tietynlainen ristiriitaisuus. Yhtyeen ilmaisusta kun löytyy jos jonkinlaisia sävyjä, sillä vuosien varrella tarjolla on ollut kaikkea älyvapaista musiikkivideoista omituisen tanssittaviin rytmeihin sekä raskaasta mättämisestä levottomuutta herättäviin sanoituksiin. Isä meidän on jopa TK- mittaristolla poikkeuksellisen häiritsevä ja synkkä kappale, johon tehty musiikkivideo vetää vakavaksi.
Alusta asti on selvää, että nyt ei tarjota letkeää fiilistelyä tai hymy korvissa soitettua musiikkia. Kappaleen käynnistävä vimmainen äänten kakofonia paisuu paisumistaan, kunnes tämä uhkaa räjäyttää pään. Yllättäen mukaan heitetään eteerinen lapsiääni, jonka suulla tapahtuva tuntojen purkaminen tuo mieleen jonkinlaisen vääristyneen rukouksen. Tarjolla ei todellakaan ole hilpeitä lapsuusmuistoja aurinkoisilta uimarannoilta ja lauantai-iltojen leffahetkistä, vaan sanoma on päinvastainen: hoidamme hommamme huonosti, teemme vääriä valintoja ja sitä rataa. Juuri kun mielipahakäyrät alkavat nousemaan liian korkealle, päästää yhtye kuulijan piinasta. Synkistely jatkuu täräkän riffittelyn ja takomisen merkeissä, joka kaappaa mukaansa saman tien. Karuudestaan huolimatta menossa imua ja tarttuvuutta, ihmismielen synkistä ajatuksista pulppuava metallinen virta on täynnä rytmejä, jotka pakottavat hyppimään ja joraamaan mukana. Kappale jatkaa samalla vakuuttavalla intensiteetillä loppuun saakka, lopputwistinä sekaan heitetään vielä omituinen puhallinosio, joka tuo mieleen lastenohjelmissa kuultavan loppukevennyksen. Kaipa kipaleen opetusta voi näinkin painottaa, tämänlainen ratkaisu tuo uuden häiritsevän kerroksen jo aiemmin häiritsevälle kappaleelle. Ehtaa TK-kamaa siis!
Edellisen, aavistuksen tasapaksun studioalbumin jälkeen Isä meidän kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä. Se tiivistää hyvin yhtyeeseen liittyvän nurinkurisuuden, josta Turmion Kätilöt on tullut tutuksi. Kappaleen äärellä huomaa pohtivansa, saako tällaisesta edes pitää, koska sanoituspuolella ja musiikkivideossa liikutaan epätavallisen synkissä vesissä. Toisaalta on piristävää, että välillä musiikkia ja sen sanomaa saa pohtia ajan kanssa. Toivottavasti Turmion Kätilöillä on takataskussaan lisää tällaista kamaa, Isä meidän lupaa hyvää tulevaa täyspitkää ajatellen.
-----------------------------------------
V2.fin "Ensifiilistely" on artikkelisarja, jossa syvennytään uuteen musiikkiin tuoreeltaan turhia kiertelemättä ja rennolla otteella. Kappaleiden synnyttämät tuntemukset puretaan parin pyöräytyksen jälkeen mitään suodattamatta ja kuvia kumartamatta. Tarjolla höpinää asiasta ja asian vierestä, näkökulmia totuuden ja tietämättömyyden välimaastosta.
Turmion Kätilöihin on aina liittynyt tietynlainen ristiriitaisuus. Yhtyeen ilmaisusta kun löytyy jos jonkinlaisia sävyjä, sillä vuosien varrella tarjolla on ollut kaikkea älyvapaista musiikkivideoista omituisen tanssittaviin rytmeihin sekä raskaasta mättämisestä levottomuutta herättäviin sanoituksiin. Isä meidän on jopa TK- mittaristolla poikkeuksellisen häiritsevä ja synkkä kappale, johon tehty musiikkivideo vetää vakavaksi.
Alusta asti on selvää, että nyt ei tarjota letkeää fiilistelyä tai hymy korvissa soitettua musiikkia. Kappaleen käynnistävä vimmainen äänten kakofonia paisuu paisumistaan, kunnes tämä uhkaa räjäyttää pään. Yllättäen mukaan heitetään eteerinen lapsiääni, jonka suulla tapahtuva tuntojen purkaminen tuo mieleen jonkinlaisen vääristyneen rukouksen. Tarjolla ei todellakaan ole hilpeitä lapsuusmuistoja aurinkoisilta uimarannoilta ja lauantai-iltojen leffahetkistä, vaan sanoma on päinvastainen: hoidamme hommamme huonosti, teemme vääriä valintoja ja sitä rataa. Juuri kun mielipahakäyrät alkavat nousemaan liian korkealle, päästää yhtye kuulijan piinasta. Synkistely jatkuu täräkän riffittelyn ja takomisen merkeissä, joka kaappaa mukaansa saman tien. Karuudestaan huolimatta menossa imua ja tarttuvuutta, ihmismielen synkistä ajatuksista pulppuava metallinen virta on täynnä rytmejä, jotka pakottavat hyppimään ja joraamaan mukana. Kappale jatkaa samalla vakuuttavalla intensiteetillä loppuun saakka, lopputwistinä sekaan heitetään vielä omituinen puhallinosio, joka tuo mieleen lastenohjelmissa kuultavan loppukevennyksen. Kaipa kipaleen opetusta voi näinkin painottaa, tämänlainen ratkaisu tuo uuden häiritsevän kerroksen jo aiemmin häiritsevälle kappaleelle. Ehtaa TK-kamaa siis!
Edellisen, aavistuksen tasapaksun studioalbumin jälkeen Isä meidän kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä. Se tiivistää hyvin yhtyeeseen liittyvän nurinkurisuuden, josta Turmion Kätilöt on tullut tutuksi. Kappaleen äärellä huomaa pohtivansa, saako tällaisesta edes pitää, koska sanoituspuolella ja musiikkivideossa liikutaan epätavallisen synkissä vesissä. Toisaalta on piristävää, että välillä musiikkia ja sen sanomaa saa pohtia ajan kanssa. Toivottavasti Turmion Kätilöillä on takataskussaan lisää tällaista kamaa, Isä meidän lupaa hyvää tulevaa täyspitkää ajatellen.
Ensifiilis:
"Turmion Kätilöt osaa edelleen kohauttaa. Disko on kuollut, kauan eläköön Turmion Kätilöt!"
-----------------------------------------
V2.fin "Ensifiilistely" on artikkelisarja, jossa syvennytään uuteen musiikkiin tuoreeltaan turhia kiertelemättä ja rennolla otteella. Kappaleiden synnyttämät tuntemukset puretaan parin pyöräytyksen jälkeen mitään suodattamatta ja kuvia kumartamatta. Tarjolla höpinää asiasta ja asian vierestä, näkökulmia totuuden ja tietämättömyyden välimaastosta.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti