Uunituore jännitysdraamasarja The Old Man saapui Disney+-palveluun katsottavaksi 28.9. Sarja perustuu samannimiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut jännityskirjallisuuden veteraani Thomas Perry. Sarjassa entinen CIA-agentti Dan Chase (Jeff Bridges) on elellyt piilossa vuosikymmeniä kesken jääneen tehtävän jälkeen, mutta joutuu yhtäkkiä hiljaiselon murhayrityksen kohteeksi. Muistisairaan Chasen on paettava paitsi tappajaa, myös FBI:tä, jonka leivissä oleva Harold Harper (John Lithgow) on hyvin kiinnostunut tämän tekemisistä. Disney+ julkaisee jaksot yksi kerrallaan viikon välein.

FX Networks järjesti virtuaalisen haastattelutilaisuuden The Old Manin tiimoilta, johon V2.fi pääsi myös osallistumaan. Kysymyksiin vastasivat Jeff Bridges, John Lithgow sekä muu tuotantoryhmä.



Jeff, ihan aluksi, kerrohan kuinka voit? Kuinka tulet toimeen koirien kanssa?

Jeff Bridges: (Naurua) No, minä rakastan koiria. Ne ovat uskomattomia. Niitä oli kaikkiaan viisi ja niiden ohjaaja Sarah Clifford oli aivan mahtava. Kuinka voin? Aivan, voin loistavasti. Kävin läpi noin puolentoista vuoden ajan vähän kuin outoa unta ja tulin takasin ihmetellen, mitä oikein tapahtui. Se tuntuu oudolta. Mutta voin nyt oikein hyvin ja on hienoa olla tämän porukan kanssa taas yhdessä.

Osasitko odottaa tekeväsi vielä tässä vaiheessa uraasi stuntteja ja taistelukohtauksia? Olet vieläpä executive producer, joten taidat olla itse vastuussa tekemisistäsi.

Jeff Bridges: Kyllä, juuri niin. Olen aina ollut taipuvainen tekemään taistelukohtauksia. Muistan kysyneeni eräältä taistelukoreografeistamme, Tim Connollylta, mikä on hänen mielestään äärimmäisin taistelukohtaus. Hän vastasi, ettei halua ylpistellä, mutta hän kuulemma piti Atomic Blonden parissa tekemäänsä suurta taistelukohtausta hienona. Hän tuumi sitten, ettei tiedä, olenko nähnyt tuota mainittua kohtausta, mutta minä vastasin, että olemme hyvissä käsissä.

Jeff, otit tämän roolin vastaan jo ennen oman terveysongelmasi ilmenemistä. Syöpä ja Alzheimerin tauti ovat eri asioita, mutta muuttiko omien terveysongelmiesi läpikäynti perspektiiväsi tähän hahmoon?

Jeff Bridges: Voi pojat, todellakin. Se puolitoista vuotta oman kuolevaisuuden kohtaamista. Sellaisina aikoina kaikki filosofiasi ja henkisyytesi ja muu sellainen tulee koettelemaan. Kaikki se on kypsynyt tuosta kokemuksesta. Suhtautumiseni elämään ei ole muuttunut, se on aina ollut samanlainen, mutta ajatukseni siitä on muuttunut selkeämmäksi. On ollut mahtavaa työskennellä näiden tyyppien kanssa niin sairautta edeltäen kuin sen jälkeenkin, mutta kaikki tuntuu entistäkin vahvemmalta.



Jeff, jos käsitin oikein, ensimmäinen TV-roolisi saattoi olla pieni sarja nimeltä Sea Hunt. Seurasit sarjassa esiintymisen yhteydessä isäsi uraa ja TV-esiintymisen tahtia - saitko näistä kokemuksista jotakin, mikä olisi auttanut sinua jälkeenpäin?

Jeff Bridges: Jos olette katsoneet Sea Huntia ja nähneet siinä kahdeksanvuotiaan muksun, se olin varmastikin minä. Olen nepotismin tuote. Isäni pisti koko homman liikkeelle ja muistan, kuinka istuin hänen sängyllään ja hän opetti minulle näyttelemisen alkeita. Yksi iso asia jonka häneltä opin on se ilo, jonka kautta hän lähestyi työtään. Työskentelin aikuisiällä kahdesti hänen kanssaan, Tuckerissa ja Blown Awayssa, ja oli mahtavaa nähdä kuinka iloisesti ihmiset häneen suhtautuivat, rennosti ja leikitellen. Kun sillä tavalla pääsee rentoutumaan, tarinankerronta tulee helposti. Johnin (Lithgow) kanssa työskentely tapahtui rakkaudella ja meillä oli hauskaa, etenkin kun meillä on niin paljon yhteistä – molemmat ovat päätyneet alalle näyttelijäperheistä – ja se oli mahtavaa.

John Lithgow: Minun ja Jeffin hahmot toimivat ikään kuin rinnakkaistarinoissa. Osa ensimmäisen kauden jännitystä on se, milloin tarinat lopulta kohtaavat. Se lopulta tapahtui, kun Jeff pääsi eroon pitkästä koettelemuksestaan. On eräs kohtaus jota ette ole vielä nähneet, mutta siihen kulminoituu ensimmäinen kausi. Sen kuvaaminen vei kuusi päivää ja se näyteltiin kokonaan auton sisäpuolella, joten istuimme yhdessä koko sen ajan. Puhuimme aivan jatkuvasti kertoen tarinoita ja vitsejä sekä puhuen perheistämme ja filosofiasta, ja koko kuvausryhmä kuuli meidät mikrofonien kautta. He kuulivat, kuinka elinikäinen ystävyys kasvoi välillemme, vaikka eivätpä meidän elinaikamme enää kovin pitkiä olekaan. (Naurua) Mutta minulle tuli ikävä tätä miestä heti kuvausten päätyttyä.

Kun Jeffin terveysongelmat hidastivat kuvauksia, minkälaisia järjestelyjä tehtiin ja miltä ne tuntuivat?

Jeff Bridges: FX ja koko tiimi olivat todella huomaavaisia ja antoivat minulle kaiken tarvitsemani ajan toipua ja kaiken tarvitsemani tuen. COVID-ajan protokolla, joka oli silloin päällä, teki oloni hyvin turvalliseksi ja innostuneeksi töihin palaamisesta.

Dan Shotz (executive producer): Haluan lisätä vielä, että vaikka töihin paluu kesti meiltä 15 kuukautta, 95 prosenttia tiimistä tuli takaisin. Koko joukko oli niin omistautunut ensimmäisen kauden valmistumiselle, että pitkänkin seisahduksen jälkeen oli merkittävää, kuinka kaikki saatettiin huolella loppuun.

Jeff, mikä on mielestäsi paras vaihe näyttelijän elämässä roolien kannalta? Onko se nuorena vai vanhana?

Jeff Bridges: Mielestäni ei ole olemassa yhtä huippuhetkeä, kaikki ikävaiheet ovat hienoa aikaa näyttelijän elämässä. Mitä ajattelet aiheesta, E.J.?

E.J. Bonilla (Raymond Waters): On mielenkiintoista, että mielestäni olemme osa kulttuuria ja yhteisöä joka yliarvostaa nuoruutta. Siksi on jännittävää olla osana sarjaa, jossa aihe on jotakin muuta. Ikähän on pelottava asia ja pelkäämme, mitä ajan kuluminen aiheuttaa. Luulemme, että parhaat asiat jäävät taakse, mutta minä en usko siihen ollenkaan. Tällaisen sarjaan osallistuminen on auttanut minua sisäistämään, että sellaiset huolet täytyy unohtaa ja että parhaat asiat ovat edessäpäin, jos valitsen niin.

Jeff: Näin juuri.

John Lithgow: Iäkäs näyttelijä otetaan iäkkään rooleihin kertomaan tarinoita iästä, kuolevaisuudesta ja elinkelpoisuutensa menettämisen pelosta. Jon (Jonathan E. Steinberg) on kirjoittanut kauniisti tästä aiheesta, tehden peräti neljästä vanhasta miehestä sarjan keskeisimmät hahmot. Kuolevaisuuden käsite leijuu sarjan yllä aivan erityislaatuisella tavalla. En osaa edes verrata sitä mihinkään.

Amy Brenneman (Zoe McDonald): Naisen näkökulmasta kiinnostavaa tässä on mielestäni se, kuinka Jon ja Dan ovat luoneet tästä tarinan vaikutusvallasta ja voimasta. Päähenkilöt ovat tottuneet jo vuosikymmeniä sitten siihen, että heillä on ohjat käsissään ja että he ovat voimakkaita. Kun ikääntyminen alkaa hajottaa kehoa, vaikutusvalta ja voima vähenevät. Minun hahmoni Zoe ei koskaan ole kokenut olevansa vallassa, joten hän ikään kuin toivottaa tervetulleeksi omaan maailmaansa. Mielestäni tämä ei liity vain ikään, vaan myös muilla taustoilla voimansa ja vaikutusvaltansa menettäneet päätyvät samanlaiseen keskusteluun.



Jeff, tämä rooli on hyvin erilainen verrattuna muihin, joista sinut muistamme aikaisemmin. Olitko huolissasi roolin vastaanottamisesta tai varauduitko jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin?

Jeff Bridges: Joka toimeksianto on erilainen. Tässä oli tiedossa paljon fyysisyyttä, joten aloin työskennellä jo varhain Eric Goodmanin kanssa perustreenausta. Lisäksi Zach Wermers toimi henkilökohtaisena valmentajanani sairastumiseni jälkeen. Hän työskenteli kanssani kolme päivää viikossa opettaen minua kävelemään ja hengittämään oikein. Christopher Huttleston sai minut myös lukemaan kirjoja stoalaisuudesta ja harjoittamaan sitä. Ajanvietto hänen kanssaan auttoi paljon.

Sarja on toimintatrilleri, mutta hahmot ovat upeasti kerrostuneita. Toiminta on mukaansatempaavaa ja hahmoissa on syvyyttä. Kuinka kaivauduitte sisälle materiaaliin?

John Lithgow: Jon Steinberg antoi minulle kuin seisovasta pöydästä taustatietoa hahmostani sarjan ensimmäisen 20 minuutin ajalta. Sain tietoa hahmolleni traumaattisista kolmesta viikosta, jotka tapahtuivat ennen koko sarjan tapahtumien alkamista. Sarja käsittelee kansainvälistä vakoilua ja panokset ovat toiminnassa kovat – mutta mukana on myös intensiivisiä tunteita perheen, menetetyn ystävyyden ja petturuuden ympärillä ja se on hienoa näyttelijöiden kannalta. Tavanomainen tarina kerrotaan epätavanomaisella tyylilä, jossa hahmot tulevat tärkeiksi ja se veti minut tämän projektin pariin.

Alia Shawkat (Angela Adams): Muistan myös, kuinka Jon sanoi jotain siitä, kuinka sarja rakentuu niistä tarinoista joita kerromme itse ja kuinka taas menneisyys kertoo tiettyjä tarinoita. Vanhempi, toimintasankarimainen hahmo joutuu kohtaamaan jälkiseuraamuksia ja niiden vaikutukset. Se näyttää tärkeällä tavalla, miten tietyt asiat menneisyydestämme, poliittiset ja henkilökohtaiset, vaikuttavat kaikkeen.

John Lithgow: Eriskummallista oli se, kuinka sarjan parissa työskentelemisen aloittamisen jälkeen historia otti meidät taas kiinni. Venäjän tekemästä Afganistanin valtauskesta on paljon tarinoita, mutta emme osanneet arvata, että siitä tulisi taas etusivun juttua. Yhtäkkiä sarjamme oli taas hyvin ajankohtainen. Poliittisen ja henkilökohtaisen draaman kohdatessa näin yllättäen oli lähestulkoon hyvä asia, että tuotantoon tuli tauko.

Käännös, toimitus: Nanne Kukkura